Ajatuksia sijoittamisesta, maailman kansalaisuudesta ja metsän kasvattamisesta

Muutama ajatus sijoittamisesta, sillä olen pikku hiljaa saavuttamassa yhden välitavoitteista, joita olen itselleni asettanut.

Aloitin tämän hetkisen sijoitusprojektini noin kymmenen vuotta sitten. Tämän ajan olen sijoittanut säännöllisen epäsäännöllisesti, mikä kohdallani tarkoittaa pääoman uudelleen sijoittamista (osingot) ja uuden sijoituspääoman lisäämistä sijoitussalkkuuni (talletukset). Uuden pääoman olen sijoittanut joko samoihin yrityksiin tai sitten uusiin sijoituskohteisiin, joita minulla on tällä hetkellä kaiken kaikkiaan 13 kpl. Omistan siis suoraan 13 eri yritystä, mutta näillä saattaa olla ristiin omistuksia myös muissa pörssiyhtiöissä. Näitä en ole erityisemmin laskenut, joskin tiedän, että Fiskars omistaa yhä Wärtsilää ja Sampo Nordeaa.

Paljon kirjoitetaan omasta sijoitusstrategiasta, jonka tulisi olla ohjenuora omalle toiminnalle. Tämä pitää paikkansa, mutta mielestäni tärkeämpää on määritellä sijoittamisen tavoite. Mitä sijoitustoiminnalla haluaa tavoittaa. Minulle se on kolmen asian yhteenkietoutuma, joista tärkein on kuukausittainen kassavirta. Tämä tarkoittaa sitä, että joka kuukausi saan tililleni osinkoja. Toinen on varallisuuden kasvattaminen, sillä haluan jossain vaiheessa elää tilanteessa, jossa jos ei nyt kokonaan niin ainakin merkittävä osa arkimenoistani on katettavissa sijoitustuotoilla. Kolmanneksi minusta on yksinkertaisesti mukavaa omistaa jotain ja tässä tapauksessa mikroskooppisen pieniä osuuksia maailman yrityksistä.

Asettamistani tavoitteista kaksi ovat mielestäni varsin luontevia ja helposti selitettäviä, sillä vaurastuminen on elämää helpottava tekijä. Asia jonka uskon olevan kaikille tuttu ajatus. Kolmas on ehkä hieman vaikeammin tai ainakin monitasoisempi asia. Omistamalla koen olevani osa yhteiskuntaa, maapalloa ja sitä kuinka globaali talous toimii. Tämä tarjoaa minulle älyllistä haastetta, sillä se pakottaa ajattelemaan asioita hyvin laajalla näkökulmalla.

Omistan BHP:ta, joka on yksi maailman suurimmista kainosyhtiöistä. En millään tavoin voi väittää olevani kaivosalan ammattilainen, mutta syy ja seuraussuhteita on siitäkin alasta ymmärrettävä. Esimerkiksi sähköistyminen, joka on globaaleista megatrendeistä ehkä se suurin, tarvitsee valtavat määrät kuparia. BHP on käsittääkseni maailman neljänneksi suurin kuparin tuottaja, joten uskon tämän olevan hyvä omistus.

Lisäksi ajatus siitä, että BHP (tai joku muu yritys) työllistää tällä hetkellä noin 65000 ihmistä, on minusta kiehtova. Olen mukana tarjoamassa työtä todennäköisesti sadoille tuhansille ihmisille ja yhtä lailla maailmalla on satoja tuhansia ihmisiä, jotka työskentelevät minun hyväkseni. Tietysti mittasuhteet pitää ymmärtää ja käsittää, ettei yksi suomalainen piensijoittaja voi kokonaisuuteen millään tavoin vaikuttaa. Mutta koen olevani osa suurempaa kokonaisuutta ja se tuo minulle tyydytystä. Omalla tavallani maailman kansalainen.

Koen, että minulla on yksi vahvuus kun ajattelen sijoittamista ja se on lehmän hermot. Sijoitusstrategiani on siis valittu asettamien tavoitteiden ja oman vahvuuteni kautta, joten olen ns. buy and forget omistaja. Koen olevani ennen kaikkea omistaja, enkä sijoittaja. Minä omistan osuuden yrityksessä, jonka haluan pitää salkussani pitkään.

Luonnollisesti nautin kurssinoususta siinä missä muutkin, mutta en varsinaisesti pelkää kurssin notkahtamista. Jos yrityksen perus liikeidea on edelleen hyvä ja kilpailukykyinen, on kurssin pudotus väliaikaista ja enemmänkin mahdollisuus. Olen toki ottanut turpaani Talvivaarassa, sillä en yksinkertaisesti pystynyt uskomaan, että Suomeen kaivetaan niin suuri kuoppa ja sössitään sen perusteet. Näin tehtiin ja minua harmittaa etten osannut reagoida ajoissa.

Strategiaani Talvivaara on kuitenkin vaikuttanut, sillä en tällä hetkellä omista yhtään ns. start-up yritystä. Olen pyrkinyt hakemaan omistuksia yhtiöistä, joilla on resursseja reagoida mahdollisiin ongelmiin. Ajattelen tätä etumatkaksi.

Raveissa eniten tienanneet hevoset lähtevät volttilähdössä aina takamatkalta ja ne ovat silti, lähes poikkeuksetta voittajien joukossa. Hyvä ja menestyvä yritys voi lähteä ns. takaa ja silti ohittaa nousevan start-up yrityksen. Joko orgaanisesti juoksemalla sen ohitse tai sitten ostamalla uuden ja nopean hevosen talliinsa. Samanlainen strategia toimii niin jalkapallossa, formuloissa kuin muissakin urheilulajeissa. Osta kilpailijat jolloin ne ovat sinun vahvuuksia.

Minä en koskaan tiedä, mikä on oikea hetki ostaa tiettyä osaketta, mutta minä tiedän koska on oikea hetki istuttaa puu. Oikea hetki istuttaa puu oli 20 vuotta sitten, tänään on toiseksi paras hetki. Tästä voisi tehdä analogian, että minä kasvatan itselleni metsää, joka on täynnä eri-ikäisiä puita. Minun metsäni on hedelmätarha, jossa eri-ikäiset puut tuottavat koko ajan kypsiä hedelmiä syötäväksi. Toiset suurempia, toiset pienempiä, mutta silti siten, että minulla on joka kuukausi jotain makeaa suuhun pantavaa.

Kim Jong-un onnistui, muu maailma hävisi

Tällä viikolla olemme seuranneet kansainvälisestä mediasta sensaattiomaista kehitystä Korean niemimaalla, Pohjoinen ja Etelä ovat vihdoin valmiita päättämään yhden maailman pitkäkestoisimmista sodista. Sota joka alkoi Pohjois-Korean hyökättyä Etelä-Korean kimppuun kesäkuussa 1950. Aktiivinen sota tietysti päättyi jo heinäkuussa 1953, mutta rauhansopimusta ei ole vieläkään allekirjoitettu.

Tietysti aktiivinen sota on hieman epämääräinen termi, sillä rajalla on käyty asellisia yhteenottoja säännöllisen epäsäännöllisesti koko aselevon ajan. Viimeisin merkittävä yhteenotto tapahtui kahdeksan vuotta sitten kun Pohjois-Korea ampui noin 170 tykistökranaattia ja ohjusta Etelä-Korean Yeonpyeong saarelle. Kuolleita kymmenkunta.


Perjantaina Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un tapasi Etelä-Korean Presidentin Moon Jae-inin ja kumpikin vieraili ensimmäistä kertaa rajan toisella puolella. Tapaaminen oli valtava uutinen ja merkittävä kahdesta syystä. Kim jong-un lupasi jäädyttää ydinasetestit ja kumpikin ilmoitti solmivansa pysyvän rauhansopimuksen maiden välille.

Suhtaudun kumpaankin ilmoitukseen suhteellisen skeptisesti, joskin toivon näiden johtavan lopulliseen rauhaan ja ihmisten kärsimysten päättymiseen kummassakin maassa. Tosin etelässä kärsimys taitaa olla huomattavan erilaista rajan pohjoispuolella.

Ensinnäkin useat eri lähteet ovat uutisoineet Pohjois-Korean ydinaseisen testausalueen kärsineen niin mittavia vahinkoja, ettei sitä pysty enää käyttämään. Testit on suoritettu Mantap vuoren ympäristössä olevalla Punggye-ri testialueella, jonka läheisyydessä toimii maan suurin, Hwasongin, keskitysleiri.

Raporttien mukaan alueella suoritetut kuusi ydinkoetta ovat lähes romahduttaneet Mantap vuoren ja saastuttaneet alueen säteilyllä siten, että yli 80 % alueen puista on kuollut. Voi vain kuvitella mitä alueen eläimistölle on käynyt.

Mikäli maan ainoa ydintestialue on tuhoutunut käyttökelvottomaksi, niin mitä hyötyä Kimin ilmoituksesta on - muuta kuin sen propaganda-arvo? Kim Jong-un nostetaan kansainvälisessä mediassa samalle alustalle Kiinan, Yhdysvaltojen ja Venäjän johtajien joukkoon ja ihmiset uskovat uuden rauhan ajan koittaneen.

Rauhansopimus on kieltättä hieman monimutkaisempi, jonka käytännön arvo jää mitattavaksi, sillä Pyongyang on tähän asti ilmoittanut:

• peruvansa aseleposopimuksen (11 maaliskuussa 2013)
• palaavansa sotatilaan maiden välillä (30 maaliskuussa 2013)
• ratifioivansa oikeuden ydinaseiden käyttöön (4 huhtukuussa 2013)
• halunsa allekirjoittaa rauhansopimus (2016)
• peruuttavansa aihemman tahtonsa allekirjoittaa rauhansopimus (2016)

Vaikuttaa siltä, että Kim Jong-un on saavuttanut tavoitteensa ydinaseista ja rauhansopimuksesta Koreoiden välille. Huolimatta siitä, että mm. presidentti Trump on tätä vastustanut.

Joudumme siis sopeutumaan ydinaseilla varustettuun Pohjois-Koreaan, jossa Jong-un suku pitää omaa kansaansa alistettuna ja sidottuna henkilöpalvontaan, jota ei muissa maissa enää harjoiteta. Vaikea tätä on kovin suurena saavutuksena ja onnistumisena pitää. Olemme nyt ajassa, jossa ydinaseiden leviämistä ei voi estää.