Kim Jong-un onnistui, muu maailma hävisi

Tällä viikolla olemme seuranneet kansainvälisestä mediasta sensaattiomaista kehitystä Korean niemimaalla, Pohjoinen ja Etelä ovat vihdoin valmiita päättämään yhden maailman pitkäkestoisimmista sodista. Sota joka alkoi Pohjois-Korean hyökättyä Etelä-Korean kimppuun kesäkuussa 1950. Aktiivinen sota tietysti päättyi jo heinäkuussa 1953, mutta rauhansopimusta ei ole vieläkään allekirjoitettu.

Tietysti aktiivinen sota on hieman epämääräinen termi, sillä rajalla on käyty asellisia yhteenottoja säännöllisen epäsäännöllisesti koko aselevon ajan. Viimeisin merkittävä yhteenotto tapahtui kahdeksan vuotta sitten kun Pohjois-Korea ampui noin 170 tykistökranaattia ja ohjusta Etelä-Korean Yeonpyeong saarelle. Kuolleita kymmenkunta.


Perjantaina Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un tapasi Etelä-Korean Presidentin Moon Jae-inin ja kumpikin vieraili ensimmäistä kertaa rajan toisella puolella. Tapaaminen oli valtava uutinen ja merkittävä kahdesta syystä. Kim jong-un lupasi jäädyttää ydinasetestit ja kumpikin ilmoitti solmivansa pysyvän rauhansopimuksen maiden välille.

Suhtaudun kumpaankin ilmoitukseen suhteellisen skeptisesti, joskin toivon näiden johtavan lopulliseen rauhaan ja ihmisten kärsimysten päättymiseen kummassakin maassa. Tosin etelässä kärsimys taitaa olla huomattavan erilaista rajan pohjoispuolella.

Ensinnäkin useat eri lähteet ovat uutisoineet Pohjois-Korean ydinaseisen testausalueen kärsineen niin mittavia vahinkoja, ettei sitä pysty enää käyttämään. Testit on suoritettu Mantap vuoren ympäristössä olevalla Punggye-ri testialueella, jonka läheisyydessä toimii maan suurin, Hwasongin, keskitysleiri.

Raporttien mukaan alueella suoritetut kuusi ydinkoetta ovat lähes romahduttaneet Mantap vuoren ja saastuttaneet alueen säteilyllä siten, että yli 80 % alueen puista on kuollut. Voi vain kuvitella mitä alueen eläimistölle on käynyt.

Mikäli maan ainoa ydintestialue on tuhoutunut käyttökelvottomaksi, niin mitä hyötyä Kimin ilmoituksesta on - muuta kuin sen propaganda-arvo? Kim Jong-un nostetaan kansainvälisessä mediassa samalle alustalle Kiinan, Yhdysvaltojen ja Venäjän johtajien joukkoon ja ihmiset uskovat uuden rauhan ajan koittaneen.

Rauhansopimus on kieltättä hieman monimutkaisempi, jonka käytännön arvo jää mitattavaksi, sillä Pyongyang on tähän asti ilmoittanut:

• peruvansa aseleposopimuksen (11 maaliskuussa 2013)
• palaavansa sotatilaan maiden välillä (30 maaliskuussa 2013)
• ratifioivansa oikeuden ydinaseiden käyttöön (4 huhtukuussa 2013)
• halunsa allekirjoittaa rauhansopimus (2016)
• peruuttavansa aihemman tahtonsa allekirjoittaa rauhansopimus (2016)

Vaikuttaa siltä, että Kim Jong-un on saavuttanut tavoitteensa ydinaseista ja rauhansopimuksesta Koreoiden välille. Huolimatta siitä, että mm. presidentti Trump on tätä vastustanut.

Joudumme siis sopeutumaan ydinaseilla varustettuun Pohjois-Koreaan, jossa Jong-un suku pitää omaa kansaansa alistettuna ja sidottuna henkilöpalvontaan, jota ei muissa maissa enää harjoiteta. Vaikea tätä on kovin suurena saavutuksena ja onnistumisena pitää. Olemme nyt ajassa, jossa ydinaseiden leviämistä ei voi estää.