Kaivataan tuoreita ajatuksia

Kaipaan tuoreita ajatuksia, jotain mikä kiinnostaa. Kävin viikko sitten kaveri V:n kanssa juomassa cocktaileja, mikä on minusta suunnattoman hauskaa. Siinä on jotain sivistynyttä turhamaisuutta, mitä olen aina salaisesti arvostanut ja ihaillut.

Olen heikko käymään pintaliitopaikoissa, mutta Atelje bar on minusta loistava paikka. Siinä on jotain sellaista mistä minä pidän, ilmavuutta. Paikan baarimikot saisivat silti olla hieman paremmin perillä tekemisistään. Jäät olivat vetisiä, mikä vesitti muuten hyvän juoman. Margarita oli vetinen, mutta muuten ihan hyvä. Omenamojito on kieltämättä hemmetin tyttömäinen juoma, mutta minkäs teet, hyvää se oli. Ehkä paras yksittäinen drinkki tuolta reissulta. Kolmas oli versio jostain drinkistä, minkä nimeä en muista. Siinä oli passionhedelmän mehua ja jotain vaaleaa viinaa (vodkaa?), mutta kylmänä se toimi hyvin, vesittyneenä se muistutti väljähtänyttä soodavettä.

Lisääntynyt kiinnostus

Johtuuko alkavasta keväästä vai mistä, mutta vanhat ja entiset kaverit ilmoittavat itsestään ja haluavat vaihtaa kuulumisia. Mikäpä siinä, pahaa verta ei pitäisi olla kenenkään kynsien alla. Olen vain aavistuksen yllättynyt tästä äkillisestä kiinnostuksen noususta usealta eri taholta.

Taidanpa soittaa muutamalle vanhalle kaverilla ja kysyä miten menee.

Spekuleerausta

Mixun mahdollinen siirtyminen futiksen maajoukkuen päävalmentajaksi on hieman ristiriitainen ajatus minun mielessäni. Tavallaan olen sitä mieltä, että mies on ehkä se pätevin yksittäinen vaihtoehto kun puhutaan kotimaisista valmentajakandidaateista. Muitakin tietysti on, eikä Kanerva ole missään mielessä ole heikoin kaveri, jossain mielessä pidän häntä jopa istuvampana vaihtoehtona kuin Mixua.

Mixulla on hyvässä nosteessa oleva kansainvälinen ura Britteinsaarien jalkapallossa, mutta miten siihen sopii Suomen maajoukkueen päävalmentajan tehtävä? Riippuu täysin tuloksista, tosin pitää myös muistaa, että Huuhkajilla ei ole mitään muuta kuin voitettavaa. Meillä on pitkästä aikaa uusi ja huippulahjakas sukupolvi, millä on vielä useita vuosia aikaa kehittyä palloilijoina.

Tuota taustaa vasten Mixun oma valinta on varmasti selvä. Mikäli postia tarjotaan, siihen hän kyllä tarttuu. Kaikella kunnioituksella Kilmarnock FC:tä kohtaan, kyllä Suomen A-maajoukkueen valmentajan tehtävä on merkittävämpi asema kuin velkaisen ja entisen rugbyseuran managerin tehtävä.

Oma veikkaukseni on, että Mixu aloittaa Huuhkajien päävalmentaja, mutta jatkaa samalla Kilmarnockin managerina. Mikä on Kanervan osuus tuossa kuviossa, sitä sopii miettiä.

Väliaika

Onko tämä yksi niistä välivuodenajoista, hetkistä jotka eivät ole kumpaakaan. Talvi on päättynyt, mutta kevät ei ole vielä alkanut. Mielelläni näkisin muutosta johonkin suuntaan, vaikka tietysti sitä joka hetki näkyykin. Olisi parempi sanoa, että haluan nähdä muutoksen jo tapahtuneen.

Näin unikuvia jään hiomista kallioista, sileää, kuumaa, auringon polttamaa graniittia. Tunsin sen jalkapohjieni alla ja tiesin kaipaavani sitä.

Tuuli viheltää, eikä vettä ole näkyvissä.

Loppu on kohta päällämme

Reilun viikon päästä on arkeologian perusopintojen viimeinen tentti. Kurssina Suomen arkeologian perusteet, mikä on kieltämättä ollut hyvin mielenkiintoinen kokemus kurssina. Kurssiin kuuluneilla luennoilla on ollut huomattavasti vähemmän ihmisiä, kuin joskus syksyllä opintoja aloittaessani ja ehkä tästä johtuen kurssilla on ollut enemmän keskustelua. Tosin pitää tunnustaa, että suurin osa keskusteluista ja kysymyksistä on noin kolmen ihmisen aikaansaannosta. Enkä laske tähän luennoitsijaa mukaan, sillä hänen hommansa on olla äänessä joka tapauksessa.

Olen pitänyt ehkä eniten juuri noista luentomateriaalin herättämistä kysymyksistä ja niihin saaduista vastauksista, sillä koko oppimiskokemus on ollut niiden ansiosta eläväisempi. Samalla olen saanut kysyttyä myös paljon asioita, joita olen joskus miettinyt tai aineisto on vain pakottanut reagoimaan sillä hetkellä.

Luentomateriaali sinällään on ollut hieman haastavaa. Se on hyvin luettelon omaista, enkä oikein missään vaiheessa ole päässyt kiinni siitä, millaisia asioita kurssista tentitään. Suuret linjat, joissa olen parhaimmillani, ovat jääneet hämäriksi. Vaikka pieniä yksityiskohtia ja valtava määrä uutta tietoa on tullut samaan aikaan selväksi.

Ehkä ongelmaan liittyy myös se, että en ole käynyt kopioimassa kurssiin kuulunutta monistemateriaalia. Sitä oli aluksi pitkälle päälle 400 sivua ja kurssin alussa siitä tiputettiin käytännössä puolet pois, eikä minulle ole vieläkään täysin selvää mikä puolisko lopulta jäi kopioitavaksi. Seurauksena, tuskin tulen materiaalia koskaan kopioimaan. Saati sitten lukemaan.

Itse asiassa tentti tulee olemaan ehkä se suurin yksittäinen oppimiskokemus tästä kurssista, sillä ehkä ymmärrän vasta siinä mitä luennoitsija on hakenut kurssin sisällöltä. Toinen suuri oppimiskokemus on se essee, joka kurssiin liittyy. Tosin sen palauttamispäivämäärä on hamassa tulevaisuudessa, mikä tietysti johtaa siihen etten ole edes aloittanut koko kirjoitusta. Olen miettinyt aloitusta, tehnyt muistiinpanot ja pyytämällä saanut yhden aiheeseen liittyvän artikkelin eräältä toiselta luennoitsijalta.

Tuossa on muuten yksi ero akateemisen ja kaupallisen ihmisen välillä. Akateeminen etsii itse lähdemateriaalin, kun kaupallinen ihminen kysyy henkilöltä, jonka tietää sen jo valmiiksi. Kysyn vain kumpi on fiksumpaa..

Shokki

Tällä viikolla kansakuntaa järisytti tieto ettei suurin osa erota hallituspuolueita. Ihme. Itse en ole ollenkaan yllättynyt sillä en arvosta suomalaisia kovinkaan korkealle älykkyyden mittarilla kollektiivisenä kansana. Eikä tuosta tietämättömyydestä voi syyttää ketään muuta kuin tyhmää kansaa. Oma valinta jos on lammas lampaiden katraassa.

Pleikkarikiekkoa

Kävin eilen katsomassa tämän kiekkokauden viimeisen pelin, mikä tekee yhteensä kaksi livenä nähtyä liigaottelua. Ensimmäinen oli HIFK vs. Jyp ja nyt jälkimmäinen oli HIFK vs. Jokerit.

En ole aikaisemmin käynyt "stadin paikallispeleissä", joten kokemus oli mielenkiintoinen. En pysty tietenkään vertaamaan mihinkään aikaisempaan, mutta tuo ehkä oli se kaikista äänekkäin ottelu, jossa olen koskaan käynyt. Poistuin ottelusta korvat soiden ja kädet hikisinä. Itse asiassa naapurissa istunut pikkupoika taisi säikähtää ihan todella, sillä ensimmäisen erän alkuminuutit poika nieleskeli itkuaan isänsä kainalossa. Ymmärrän hyvin, sillä se takana istunut vislaaja kyllä osasi vislata - äänekkäästi.

Ottelu sinällään vastasi hyvin mielikuvaani playoff kiekosta. Hyvin tasaista ja tunnepohjaista vääntöä, jossa koiruudet olivat enemmänkin laki kuin poikkeus. Milloin painettiin vastustajan kaveria jäähän, pelin aaltoillessa kentän toisessa päädyssä tai susikäsi kääntää vastustajan ympäri ja väärään suuntaan.

Peli ei sinällään ollut mitenkään päätähuimaavan kaunista. Jokerit aloittivat hyvin aktiivisella karvaamisella, aina syvältä HIFK:n puolustusalueelta, mutta se ei kestänyt koko ottelua. Kiekko tuntui olevan kallisarvoinen kapine, sillä jokainen syöttö pyrittiin ensiksi ottamaan haltuun ja siirtämään vasta sitten eteenpäin. Todellisia one timereita en muista nähneeni ensimmäistäkään, muutenkin laukaukset olivat todella harvassa. Kummallista, sillä lähes jokaisen laukauksen jälkeen saatiin joku hyvä ruuhkatilanne naapurin maalille. Itse asiassa kotijoukkue teki molemmat maalinsa tuollaisista tilanteista. Pleikkari maaleja.

Poliittista taktiikkaa

Perussuomalaiset hihkuvat punamullan perään, mikä ei oikeastaan ole mikään suuri uutinen. Suuri osa heidän kannattajistaan kun taitaa olla peräisin näistä kahdesta puolueesta.

Toinen ajatus tietysti on se, että tuossa yhteenliittymässä persut olisivat se ainut todellinen voittaja. Demareiden voitto tulee olemaan siinä, jos he pystyvät minimoimaan uhkaavat tappiot. Kaikki ovat sitä mieltä, että demarit ovat yksi näiden vaalien suurista kärsijöistä. Keskusta sen sijaan on ollut pitkään hallituksessa, mikä tulee väistämättä vaikuttamaan kannatukseen. Lisäksi punamullan ja Persussuomalaisten hallituksessa Keskusta saisi huoletta kantaa pääministerin virkaa, sillä Kiviniemi on ainut realistinen vaihtoehto tuosta sakista.

Soini sankareineen saisi vapaasti nauttia hallituksen tuomasta uskottavuudesta, mutta Keskusta kantaisi suurinta kilpeä, suojaten Perussuomalaisia poliitikkoja.

Tutkielma talven väreistä ja pinnoista

Arvovaltaa saa vain osallistumalla

Olen tutustunut erilaisiin vaalikoneisiin ja löytänyt oman ehdokkaani. Olen itse asiassa ollut aika varma seuraan poliittisen valintani suunnasta jo pidemmän aikaa, varsinainen ehdokas on vain ollut kadoksissa.

Huomaan kulkevani valtavirran mukana useammin kuin haluan ja näissäkin vaaleissa kuulun siihen suureen ryhmään, joka haluaa protestoida. Ainoa ongelma on vain siinä, että protestin toteuttamisen kannalta vaihtoehdot ovat kohtuullisen rajatut. Suurimmissa puolueissa ei yksinkertaisesti ole realistisia vaihtoehtoja, jos haluaa äänensä kuuluviin. Sillä niiden strategia lepää hitauden ja jatkuvuuden harteilla. Samat naamat ovat päättämässä vuodesta ja vaalikaudesta toiseen, mihin olen suoraan sanottuna saamarin kyllästynyt. Meillä on käsite ammattipoliitikko, minkä merkitystä suurin osa äänestäjistä ei taida oikein ymmärtää. Sen tarkoitus on siinä, että poliitikko tekee työkseen politiikkaa ja niin kauan kuin ammattipoliitikko on vallassa, hän ei rakenna muutosta. Sillä hän suojelee omaa työpaikkaansa, omaa perhettään ja elinkeinoaan. Ja ihmisen mielestä elämä on turvallista kun se on stabiilia.

En tiedä olenko suuruudenhullu, mutta haluaisin nähdä Suomen pyrkivän maksimoimaan oman asemansa Euroopassa. Se edellyttää sellaista, laaja-alaista näkemystä, jota kotimaisilta poliitikoilta suurimmaksi osaksi näyttää puuttuvan. Tuntuu kuin meistä olisi tullut yksi nukkuva jäsen, joita tavalliset taloyhtiöt ovat pullollaan. Napistaan kun ollaan vailla näkemystä siitä, kuinka oma asema voidaan hyödyntää suurempien tavoitteiden saavuttamiseksi. En halua asua Suomessa joka seuraa tapahtumien kehittymistä sivusta, vaan haluan olla kehittämässä tapahtumia meitä hyödyttävään suuntaan.

Kylmästä lämpimään

Leikitään ajatusleikkiä, että minulla olisi realistinen mahdollisuus matkustaa aivan minne tahansa tällä hetkellä. Saattaisin hyvinkin suunnata jonnekin lämpimään ja eksoottiseen paikkaan, sillä niin hieno paikka kuin Berliini oli, olen kyllästynyt kylmään. Haluaisin jonnekin lämpimään, kuuman ja hehkuvan auringon alle. Sinne missä meri on kirkkaan koboltinsinistä ja täynnä elämää.

Bora Bora sointuu korvassa kauniilta ja eksoottiselta. Enkä edes välitä, että sen suurin elinkeino on turismi. Sieltä varmasti löytyisi pieni soppi myös minulle.

Pizza, EU ja Libya

Tänään piti tehdä pizza, mutta taidan tehdä vasta huomenna. Ei tee mieli ja pizza on hyvää huomennakin.

Mikäli Euroopalla ei olisi niin vahvaa menneisyyttä Pohjois-Afrikan valtioiden kanssa, sen pitäisi ehdottomasti osallistua Libyan tilanteeseen. EU:n nopean toiminnan joukoista luulisi löytyvän sen verran ilmavoimia, että lentokielto saataisiin kuntoon ilman Jenkkien apua. Mieluummin näkisin Libyan, joka on kiitollisuuden velassa EU:lle kuin Amerikan Yhdysvalloille.

Selvää on, että Libyassa on täysi sisällissota ja mikäli opposition joukot eivät saa riittävästi rautaa avukseen, se lahdataan kyllä viimeiseen mieheen, naiseen ja lapseen. Onhan se jo nähty. Sen sijaan EU on jälleen kerran impotentti omien ongelmiensa ansiosta. Ei ihme, etteivät ihmiset näe sitä muuna kuin taakkana.

JJK:n uudet kotisivut ja puolustaja

Suosikijoukkueeni jalkapallossa on jyväskyläläinen FC JJK ja koska he ovat uusineet kotisivujansa, ajattelin laittaa siitä linkin myös tähän blogiin.

Kommentteina sivuista sen verran, että ne ovat tyylikkäät. Hyvin selkeät ja informatiiviset, ehkä yhdet parhaista jalkapallojoukkueen sivuista joissa olen vieraillut.

Samaan aikaan on julkaistu virolaisen keskuspuolustaja Mikk Reintamin sopimus. Mies on 20-vuotias FC Floran kasvatti ja ilmeisen lahjakas nuori pelaaja. Näin ainakin kaveria kehutaan sopimusuutisen yhteydessä, enkä tätä uskalla lähteä kiistämään, sillä kertaakaan en ole kaverin peliä nähnyt.

Olen tyytyväinen kolmen vuoden sopimukseen, sillä seuran sopimustilanne puolustajien osalta alkoi olla hieman huolestuttava. Vain kolme sopimuspelaajaa alkavan kauden jälkeen on aika vähän, mutta Reintamin sopimus tuo tuohon kaivattua lisäystä. Jään odottamaan miehen otteita kauden peleissä.

Herra ja hänen palvelijansa

Olen pohtinut sitä esseetä, joka minun pitäisi kirjoittaa, mutta en ole vielä varsinaisesti edes aloittanut koko kirjoitusta. Yhden A5 sivun verran olen kuitenkin jo kerännyt ajatuksia aiheeseen liittyen ja yksi niistä liittyi uskontoon ja jumalille uhraamiseen.

Monissa vanhemmissa uskonnoissa uhraamisella oli merkittävä rooli seremoniakäyttäytymistä, itse asiassa moni uskonto jopa perustui jumalille uhraamiselle. Näin olen antanut itseni ymmärtää, enkä viitsi etsiä tähän varsinaisia viitteitä. Mainitsen vain aztekit, kreikkalaiset ja roomalaiset. Oli miten oli, koska olen kiinnostunut kaupankäynnistä ja mieleni myös toimii sen mukaisesti. Tulin ajatelleeksi, että uhraamisessa on kyse kaupasta. Jumalille tarjotaan jotain arvokasta, sellaista mitä he tarvitsevat, heiltä saatavan vastapalveluksen toivossa. Kyse on siis puhtaasta vaihdannasta, minä raaputan sinun selkää ja sinä raaputat minun selkää.

Koska kuulun tähän luterilaiseen kulttuuriin, minä muistan hyvin senkin kertomuksen, jossa Jeesus riehaantui Jerusalemin temppeliaukiolla. Tapahtuma joka oikeastaan taitaa olla paljon merkittävämpi, kuin olen ajatellutkaan. Kyseessä on ihmisen alistamista kristinuskon jumalan tahdon alaisuuteen, sillä siinä katkaistaan ikiaikainen perinne ihmisen ja jumalan välisestä kaupasta. Tapahtuman seurauksena ihminen alennetaan pyytäjän rooliin, samalla kun jumala asettuu alamaistenta yläpuolelle herraksi ja hallitsijaksi. Hän ei enää tarvitse uhrauksia, sillä hän on luonut ja omistaa kaiken. Sekä jakaa lahjojaan kun katsoo sen aiheelliseksi. Tutkimaton on hänen tahtonsa, eikä se enää toimi kaupankäynnin kautta. Tavalla jossa kaksi tasavertaista osapuolta neuvottelee sopivasta kauppahinnasta.

Onko siis niin, että kristinusko perustuukin rakkauden ja armon sijasta valtaan ja alamaisuuteen?

Nyrkkeilijä

Eilen oteltiin helsingin yössä nyrkkeilyn jalossa taidossa ja yksi kotimainen nyrkkeilylegenda sai uransa päätökseen. Amin Asikainen tyrmättiin vasta 11. erässä mikä tietysti kertoo, ottelun olleen kohtuullisen tasainen. Tosin en sitä nähnyt, eikä minulla ole todellista käsitystä kuinka siellä on lyöty.

En halunnut kirjoittaa asiasta etukäteen, mutta olisin yllättynyt enemmän jos Amin olisi ottelun voittanut. Sen verran laskusuuntainen miehen otteluhistoria on ollut viime vuosina, että lopullinen tappio oli vain ajan kysymys. Nostan kuitenkin hattua miehelle siitä, että hän halusi vielä yrittää. Toisaalta jään myös miettimään, että mitä muuta Amin osaa tehdä kuin nyrkkeillä.

En koskaan nähnyt Asikaisen ottelua livenä, mutta muutaman ottelun näin ruudulta, joista ehkä tärkein oli tuo Asikaisen ja Sylvesterin jälkimmäinen ottelu. Muistikuvia minulla ottelusta on se, että Sylvester ottelu huomattavasti fiksummin kuin Asikainen. Suojaus oli koko ottelun ajan parempi ja taktiikkana oli nopeat vastalyönnit, mihin Amin ei löytänyt lääkkeitä. Muistan kuinka ihmettelin miksei suomalainen pystynyt reagoimaan vastustajan taktiikkaan, vaan jatkoi saksalaisen syojauksen takomista. Ottelu tietysti kääntyi Sebastian Sylvesterin niskalyönnistä, mistä Amin Asikainen ei toipunut koko ottelun aikana. Ehkä voisi sanoa, ettei edes koko uransa aikana.

Mitä nyrkkeilyurasta jäi käteen? En tiedä, mutta toivottavasti sen verran tuloja, että niistä riittää aina hautaan saakka. Toisaalta eräänlaisen kuolemattomuuden Amin myös saavutti, hän on yksi harvoista suomalaisista nyrkkeilyn mestareista.



Mestaruuden ratkeaminen.



Uran käännekohta.

Tuksun sosiaalinen lokero

Joskus on vaikea väistää päivän pintajulkisuutta, sillä iltapäivälehdet elävät siitä. Siksi minäkin tiedän kuka "Tuksu" on ja mitkä ovat hänen uusimmat seikkailut. Samalla tavalla tiedän hyvin kuinka "Nykäs Matti" täytti aikaisemmin tuon saman lokeron. Kyse on selvästi omasta lokerostaan, sillä olen tullut tulokseen, että näiden kahden kaltaisilla "tyrkyillä" on oma tehtävänsä yhteiskunnassa.

Vielä viisikymmentä vuotta sitten Suomessa asuttiin hyvin agraariyhteiskunnassa ja suuri osa väestöstä asui pienissä kyläyhteisöissä. Näille tyypillistä oli aina oma kylähullu, tehtävä joka on viime vuosina jopa tunnustettu.

Tänään elämme yhteiskunnassa jossa naapurin etunimi on meille arvoitus, eikä tuttavapiirimme ulotu juuri läheisiämme kauemmas. Tästä syystä tukiaiset, nykäset ja muut B-, C- ja D-luokan julkisuuden henkilöt ovat meille tärkeitä. He ovat niitä nykypäivän kylähulluja joiden toilailuille saa vapaasti nauraa ja asettaa itsensä heidän yläpuolelle. Heidän tehtävänsä on helpottaa meidän muiden elämää ja saada tuntemaan itsemme paremmiksi ihmisiksi.

GANT

Tämä on eräänlainen purnaus ihmisten hyväuskoisuudesta ja samalla kieroutunutta ihastelua ihmisten älykkyydelle. Tajusin nimittäin vasta äsken, että Gant on ruotsalainen tuotemerkki.

Olen asiasta hämmästynyt koska koko brandi hehkuu amerikkalaisuutta, sitä "East Coast chick" tyylistä rentoutta ja vanhan rahan tuomaa itsevarmuutta. Ei ole käynyt edes mielessä, että merkki olisi jotain muuta kuin amerikkalaista tyylikkyyttä. Ajatus siitä, että omistajat ovat Ruotsissa ei sovi ollenkaan siihen mielikuvaan, jota brändi rakentaa.

Se kuka todella on liikkeen omistaja on minulle hieman epäselvä. Ilmeisesti todellinen omistaja tulee Sveitsistä ja on Maus Frères S.A., mutta tuotemerkit ovat edelleen ruotsalaisen Gant Company AB:n omistuksessa. Voin olla väärässäkin, mutta tuolta se näyttää nopean selvityksen jälkeen.

Merkki itsessään on aivan uskomaton. Kuinka paljon parempaa uni voi olla pussilakanoissa, jotka maksavat yli 200 euroa?

Ei tällä kertaa

Minulla olisi parikin ideaa siitä millaisia kirjoja olisi hauska ja mukava kirjoittaa, mutta saattaa jäädä kirjoittamatta. Tarinan, juonen ja dialogin kirjoittaminen teettää minulla vaikeuksia, joten kirjat jäävät kirjoittamatta. Ainakin tällä kertaa.



Onhan tuo iso, mutta kappale on hyvä.