Pieni paholainen sisälläni

Minulla on musta huumorintaju, likainen mielikuvitus ja suhteellisen riippumaton asema yhteiskunnassa. Olen yhdistänyt nuo kaikki ja sijoittanut summan kuoleman ja sairaiden maailmaan. Jokainen pieni aski Marlboroa tuottaa minulle pienen siivun dollareita. Ajatus huvittaa minua suunnattomasti, varsinkin kun en voi itse sietää koko savun hajua.

Onko tämä pieni takaisinmaksu niistä lukuisista savun sekaisista henkäyksistä, jotka olen tahtomattani joutunut hengittämään? Tupakoinut passiivisesti. Harrastus joka koskettaa meitä kaikkia, huolimatta siitä miten itse suhtaudumme tupakointiin. Minulle se on typerä ja luontaan työntävä harrastus, jota en itse ole koskaan kokeillut. Toisille se on tapa tienata elantonsa ja toisille osa nautintoa. Kullekin omalla kauhallaan; kaiketi, mutta laitonta se ei ole. Siksi en varsinaisesti näe ristiriitaa oman omistukseni ja vastenmielisyyteni välillä.

Meistä jokainen seisoo omien valintojensa takana ja elää niiden jälkimainingeissa. Minusta on samantekevää onko jonkin mielestä moraalitonta sijoittaa kuolemaan. Rasva, suola ja sokeri koukuttaa yhtä lailla, eikä meistä moni ole valmis vaihtamaan pehmeämpää vessapaperia sammaleeseen. Valitsin neljä kertaa vuodessa maksettavat osinkodollarit. Vuotuisesti kasvavan osingon ja mukavan hyvityksen sijoitetulle pääomalle.

Polttakaa, polttakaa, pieni paholainen sisälläni nauraa ja itkee samaan aikaan. Kuinka tyhmiä te olette.

Elämäni kerrottuna

Minun tekee pitkästä aikaa mieli ostaa kirjoja. Edellinen ostamani kirja on Bill Clintonin omaelämänkerta, Elämäni, joka on yllättävän hyvä. Olen päässyt noin puoleenväliin ja kirja on tähän mennessä aikalailla kahtia jakautunut. Clintonin nuoruutta kertova osa on lämpöisempi, elämäntäytteisempi kuin osa jossa ensimmäinen virkakausi on alkanut. Jälkimmäisessä kirjoitus on luettelomaisempaa, käydään lyhyesti läpi tapahtumia, saavutuksia ja ihmisiä, eikä mihinkään perehdytä erityisen syvällisesti. Kirja on kuitenkin mainio oppikirja politiikkaan, siihen kuinka kampanjaa tehdään ja ihmisten arvostus saavutetaan. Mikäli olisin pyrkimässä poliittiseen virkaan, lukisin ja opettelisin ulkoa.

Markkinoille on tullut muitakin hienoja elämänkertoja ja ensimmäisenä minua kiinnostaa Mike Tysonin Undisputed Truth: My Autobiography. Iron Mike on mielestäni yksi kiinnostavimmista ja parhaista nyrkkeilijöistä joita on elänyt. Kiehtova rikkinäinen persoona, joka herättää ajatuksia.

Toinen alansa kiistaton persoona joka on myös kirjoittanut tai noh.. ainakin sanellut on Usain Bolt. Mies joka kirii joulumarkkinoille omalla kertomuksellaan. Hieman huvittavaa, että mies kertoo tarinansa vaikka sen on vielä kesken. Tosin niinhän Zlatan teki myös. Kait he ovat elämää suurempia ihmisiä, niitä joiden koko tarina ei mahdu yksien kansien väliin.

Alex Fergusonin sen sijaan mahtui, mutta olen Roy kenain kanssa hieman samaa mieltä. On kohtuullisen pikkumaista haukkua entisiä alaisiaan ja joukkueen pelaajia, mutta menkööt. Kertoohan se myös jotain kummastakin. Näistä tämä on kirja joka minua ei sytytä kovinkaan paljoa. Tietysti luettava ja varmasti kiinnostava, mutta ei samalla tavalla kuin moni muu. Kirjastokirja.