Kuka menettää kasvonsa?

Ilmeisesti yksikään pelin suurista pelaajista Kiinan lisäksi ei suostu hyväksymään uutta ilmatunnistusaluetta Itä-Kiinanmerellä. USA lennätti pommikoneita (aseettomia) ja ei ilmoittanut niistä Kiinalle. Nyt Etelä-Korea ja Japani eivät myöskään reagoi uuteen tunnistusalueeseen, eivätkä viitsi ilmoittaa Kiinalle menemisiään.

Mielenkiintoinen tilanne. Kiina on astunut esiin konkreettisella vaatimuksella ja kaikki muut ignoraavat koko jutun. Minua ainakin ärsyttäisi jos kokisin samanlaista välinpitämättömyyttä ja arvovaltani kunnioituksen puutetta.

En väitä tietäväni oikeastaan yhtään mitään aasialaisesta menttaliteetista, mutta olen ymmärtänyt kasvojen säilyttämisen olevan siellä suunnalla kova juttu. Saa nähdä mikä on Kiinan seuraava askel, sillä eiköhän tämä ole aika lailla suunniteltua peliä.

Ajatuksia, ideoita ja kehittelyä

Minulla on muutama idea jotka odottavat kypsymistä. En tiedä tuleeko niistä kauniita ja hienoja maalauksia, mutta olen joka tapauksessa hieman innoissani, että ne ylipäätänsä ovat olemassa. Ajatukset, ideat.

Tuleeko niistä koskaan mitään? Ehkä, todennäköisesti, mutta en osaa ajatella koska tai missä vaiheessa.

Viime aikoina en ole tehnyt mitään luovaa ja se harmittaa minua.

Mereen piirretyt viivat

Tällä kertaa en kirjoita eri uutisia auki, mutta linkitän silti muutaman tänne sillä ne ovat kiinnostavia ja kertovat mitä maailmalla tapahtuu. Geo- ja voimapolitiikka ovat tekemässä voimakasta paluuta, mutta onneksi tällä kertaa rajaviivat eivät noudattele Suomen itärajaa. Tällä kertaa viivat piirretään merelle, missä Kiina laajentaa omaa reviiriään ja hamuaa lisää resursseja.

Omaa öljyä Kiinassa on kovin vähän, joten ymmärrän hyvin miksi öljykentät Etelä- ja Itä-Kiinanmerellä kiinnostavat. Toiseksi Kiinan edustalla kulkevat maailman vilkkaimmat meriväylät ja vanha totuus meren valtiaasta pätee edelleen. Tämä valtikka (vai pitäisikö sanoa atrain) on ollut tiukasti Yhdysvaltojen hallussa, mutta Kiina ottaa etumatkaa harppauksin kiinni. Sukellusveneromantikkona on mukava lukea, kuinka sukellusvenelaivastot sen kuin vain kasvavat.

Itä-Kiinanmerellä Kiina ilmoittaa laajentavansa ilmatunnistusaluetta kohtuullisen railakkaasti. Kuvittelisin, että Japani ei hirmuisesti innostu asiasta, mutta en lähde arvuuttelemaan mikä on heidän vastavetonsa.

Etelä-Kiinanmerellä samaa peliä pelataa hieman muunneltuna. Siellä pelikavereina ovat Vietnam, Filippiinit, Malesia ja Taiwan. Tietysti pitää muistaa, että Yhdysvallat on siirtänyt huomiotaan yhä enemmän Tyynelle valtamerelle, mutta siinä missä Aurinko nousee idässä, se laskee tällä hetkellä lännessä.

Lähteet:
- U.S. NAVAL INSTITUTE (Asia’s Submarine Race)
- BBC News (China establishes 'air-defence zone' over East China Sea)
- New York Times Magazine (A Game of Shark and Minnow)

P.s.ainakin tuo jälkimmäinen kannattaa lukea jos aihe kiinnostaa edes hieman.

Seksististä(kö)

Onko se seksististä kun kaikissa muissa, paitsi automainoksissa, miehet on esitetty idiootteina?

Miekka, mies ja toinenkin miekka

Onpa todella harvinaista. Janakkalasta on löydetty tuhatvuotias ruumis ja kaksi miekkaa. Miekkojahan meillä on ennestäänkin, mutta ruumiita on tavattoman vähän jos ensimmäistäkään. En muista yhtään, mutta se nyt ei paljoa kerro.

Kaksi miekkaa ja ruumis.. Tavatonta. Onpa taas hieno uutinen.

Oikean siiven vanki

Mitä republikaaninen puolue tulee tekemään teekutsuliikkeen kanssa? Minä en nopealla ajattelulla keksi mitä sen kannattaisi tehdä, sillä liike on osoittautunut kokoansa suuremmaksi tekijäksi. Republikaanisilla alueilla se voittaa puolueen maltillisempia ehdokkaita ja vetää siten koko puoluetta yhä enemmän oikealle. Ehkä jopa liiaksi kun kyseessä on kuitenkin poliittista keskustaa tarvitseva puolue.

Teekutsuliike on yksinään liian pieni, että se voisi olla vakavasti otettava puolue, mutta siitä on väistämättä muodostunut merkittävä ja jossain määrin itsenäinen puolue puolueen sisälle. Se pystyy pitämään isäntäpuoluettaan pihdeissä, sillä ilman sitä, koko republikaaninen puolue on liian pieni ollakseen todellinen vastavoima demokraateille. En tiedä varmaksi, sillä en seuraa Amerikan politiikkaa niin tarkkaan, mutta olen ymmärtänyt liittovaltion sulkemisen olleen aika pitkälle teekutsuliikkeen masinoima kampanja. Mikäli se oikeasti oli sitä, on syytä kysyä mitä republikaaninen puolue oikeasti hyötyy tuosta liikkeestä.

Politiikan kultainen sääntö on, että asiat etenevät kompromissien kautta. Mikäli toisella puolella pöytää on kompromisseihin kykenemätön pelaaja, niin koko koneisto seisahtaa ja menettää merkityksensä. Tällä hetkellä Amerikalla ei ole sitä asemaa mikä sillä oli vielä 1990 - ja 2000 -luvun vaihteessa. Pitkässä juoksussa Kiina on todennäköisesti pyyhältämässä ohitse, joskaan se ei ole vielä tämän vuosikymmenen asia. Tosin tämä ei nyt ole tämän kirjoituksen aihe muutenkaan.

Mitä siis tehdä pienen, mutta kokoaan suuremman tekijän kanssa? Vaarana on puolueen sisäinen sodankäynti, mitä kukaan, sillä puolella aitaa istuva ei halua. Molemmat tarvitsevat toisiaan liiaksi, mutta siinä vaiheessa kun Teekutsuliike on enemmän haitaksi kuin hyödyksi, on siitä hankkiuduttava eroon. Puolueen sisäinen kampanjointi ei ole järkevää, joten siistimpää on pyrkiä katkaisemaan rahan kulku. Sitä en tiedä onko se tarpeeksi tehokas keino, sillä kaikki ovat jo huomanneet, että liikkeellä on vaikutusvaltaa.