Elämmekö me tällä hetkellä kolmannen maailmansodan keskellä? Ainakin paavi varoittaa sellaisen ehkä jo syttyneen. Olen taipuvainen olemaan samalla kannalla hänen kanssaan, sillä nykyinen tilanne on jatkunut jo vuosikausia. Ei mitään massiivista rintamasodankäyntiä kuten ensimmäisessä ja toisessa, mutta hajanainen globaali konflikti käynnistyi ehkä jo 1993 kun WTC rakennuksiin iskettiin ensimmäisen kerran.
En tiedä tarpeeksi sanoakseni, että onko tämä kylmän sodan jatkumoa, mutta epäilen ettei se ole. Kylmässä sodassa taisteltiin myös ideologioiden kesken, mutta siinä voimat olivat niin suuria, että ne neutraloivat toisensa. Tietysti yksittäisiä sotia tapahtui, mutta ne olivat pääasiassa sisällissotia, vaikka niitä ehkä ruokittiinkin ulkopuolelta. Mielessäni ovat Vietnamin sota, eri sisällissodat Afrikassa jne.
Tänään ihmisten mielipiteet ja erilaiset näkemykset tavoittavat koko maailman, nopeudella jota ei ole koskaan aikaisemmin nähty ihmiskunnan historiassa. Yksittäiset taistelijat kokevat olevansa samalla puolella, vaikka taistelevat eri puolilla maapalloa. Nigeria, Mali ja ehkäpä koko Lähi-Itä kietoutuvat jossain määrin toisiinsa, vaikka alueelliset tavoitteet saattavatkin olla erilaisia.
Tuntuu kuin koko maailma olisi sekaisin vaikka kyse on enemmänkin siitä, että kaikki maailman sekopäät ovat löytäneet toisensa. Yhdessä heitä on enemmän ja tämä on vaarallista. Venäjän sota Ukrainassa ja Kiinan laajeneminen Etelä-Kiinan merelle ovat toki vaarallisia, mutta ne ovat valtioiden välisiä konflikteja. Niissä lopulta puhutaan kuitenkin vain kaupasta, resursseista ja lopulta verotuloista, asioista joille rauha on elinehto. Siksi uskallan sanoa, että näillä konflikteilla on ja tulee olemaan selkeä elinkaari.
Enemmän olen huolissani ideologisista sodista, joissa taistelijoilla ei ole mitään menetettävää. Heille itsemurhaisku voi olla keino voittaa ja se on vaarallista, se on hirvittävän vaarallista.
Kekkonen on joskus kysynyt onko Suomella malttia vaurastua ja Suomella sitä onneksi oli. Tämän hetken kysymys on, onko Afrikan ja Aasian alikehittyneillä valtioilla malttia vaurastua ja vastaus näyttää negatiiviselta. Ihmisluonnolle on ominaista tuntea kateutta, se ajaa yksilön tavoittelemaan parempaa. Mutta kun se kuilu parempaan on liian suuri ylitettäväksi, kateus muuttuu vihaksi. Vihaisella ihmisellä ei ole malttia, sillä muutosten täytyy tapahtua nopeasti ja siihen terrori tarjoaa mahdollisuuden.
Itsensä räjäyttäminen ei ole kenellekään luontaista käytöstä, mutta kun sinut ympäröidään ajatusmaailmalla johon se kuuluu, astuu voimaan laumamentaliteetti. Se on normaalia, ihailtavaa ja siitä saa vielä palkkion, eikä epätoivoinen mieli pysty sitä vastustamaan.
Pandoran laatikko on avattu. Me elämme maailmassa, jossa mielipiteet ja epätoivo ovat muuttuneet globaaleiksi trendeiksi. Olemme keskellä kolmatta maailmansotaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti