Haikaileeko keskimääräinen perussuomalainen jotain sellaista mitä ei ole oikeasti olemassa? Kaipuuta maailmaan, jossa Suomi pystyi elämään omaan elämäänsä täällä pohjoisessa, suojassa ja syrjässä pahalta ulkomaailmalta. Silloin oli helppoa kun vieraita ihmisiä ei juuri kylillä näkynyt ja jos näkyivätkin, niin ne olivat vain naapuripitäjän nuoria miehiä, jotka onneksi olivat vain käymässä.
Arvostan jälkikäteen ajateltuna Paavo Lipposta, joka ymmärsi täysin miksi Suomen piti pyrkiä kaikkiin mahdollisiin eurooppalaisiin ytimiin. Hän yritti pakottaa Suomen tulemaan toimeen muun maailman kanssa ja saamaan osaksi länsimaista yhteiskuntaa. Asia jolle naureskeltiin ja lopulta vaiettiin kuoliaaksi kun päästiin rauhassa keskittymään omaan erinomaisuuteen ja siihen, että muu maailma kyllä joskus muuttuu Suomen kaltaiseksi.
Niin ei ole vielä käynyt.
Perussuomalaisilla tuntuu olevan vahva tahto muuttaa Suomi jonkinlaiseksi suomalaisuuden linnakkeeksi, jossa on vain yksi tapa olla suomalainen. Mikäli et muottiin sovi, et ole oikea suomalainen ja siksi epäkelpo ihminen. Tänne ei ole tulemista. Tahto on valtava, mutta uskoa sen toteutumiseen ei taida olla, sillä puolueesta vuotaa uskonsa menettäneitä kannatajia kuin lämmin ilma puhjenneesta kuumailmapallosta.
Onko totta, että on vain yksi tapa olla perussuomalainen? Mikäli ei mielipiteet miellytä, saat luvan lähteä puoluekirja revittynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti