Ensi vuoden presidentinvaalit ovat mielestäni, jälleen kerran, vapaan maailman kiinnostavin poliittinen tapahtuma. Toki kansalliset vaalit ovat jännittäviä, niihin kun pääsen itsekin osallistumaan, mutta mikään muu yksittäinen vaali ei vaikuta koko maailman tapahtumiin niin paljoa kuin jenkkien presidentinvaali. Amerikan yhdysvallat ovat kiistatta ainoa globaali supervalta tällä planeetalla.
Olen seurannut jenkkien vaaleja käytännössä täysin median eri kanavien kautta, en ole katsonut virallisia väittelyitä kuin korkeintaan muutamia minuutteja ja koen silti olevani suhteellisen hyvin kartalla. Norsupuolueessa (republikaanit) sekaannus on ilmeisen valtava, sillä puolueen suosikki Jeb Bush ei pärjää kuten alkujaan odotettiin ja joutuu selittelemään, ettei peli ole vielä menetetty. Jep, se on aina varma merkki siitä, että suurin osa asioista menee päin honkia.
Donald Trump tekee sen mitä parhaiten osaa, viihdyttää ja pysyy otsikoissa. Miehen mediasilmää on ihailtava, sillä tekee / sanoo kaveri mitä tahansa, suuri osa republikaaneista hurraa ja kannustaa. Tässä vaiheessa en olisi yhtään yllättynyt, vaikka norsupuolue alkaisi miettimään miten se parhaiten asemoituu Trumpin taakse. Mies on kuitenkin tällä hetkellä niin vahvasti yhden äärilaidan ehdokas, ettei sellaisenaan tule voittamaan vaaleja.
Mielessäni onkin, että luottaako Trump niin vahvasti mediaan ja siihen, että kansakunnan enemmistö on niin täysin vietävissä, että nousee vielä koko kisan voittajaksi. Ensimmäinen puoliaika pelataan niin vahvasti syvän amerikkalaisen yksisilmäisyyden pelkoja, että sillä voitetaan ehdokkuus. Toiselle puoliajalle pelikirja käännetään, jos ei nyt 180 niin ainakin 90 astetta, ja hurmataan entiseltä aasipuolueelta riittävästi ääniä voiton varmistamiseksi.
Trumpin vahvuus on ennen kaikkea media ja se kuinka hän pystyy käyttämään sitä oman etunsa tavoitteluun. Se on kortti joka on tällä hetkellä uskomattoman voimakas resurssi, ja Trumpin menestys on puhtaasti sen ansiota. Hän pystyy tiivistämään vaikeita asioita niin yksinkertaisiksi "totuuksiksi", että ne on helppo omaksua ja muuttaa omiksi ajatuksikseen. Hän käyttää toistuvasti samaa kieltä ja samoja "totuuksia", kuin tavallinen maailman monimutkaisuutta pelkäävä kansalainen. Vaikeiden asioiden yksinkertaistaja, pääsee pitkälle näin monimutkaisessa maailmassa.
Demokraattisen puolueen kisa on kahden ehdokkaan kilpajuoksu, joskin toisella on niin pitkä etumatka, että kisa on hädin tuskin kiinnostava. Hillary Clinton on piinkova poliitikko ja se on hänen suurin heikkoutensa. Häntä ei enää nähdä ihmisenä, vaan ainoastaan poliitikkona, eikä kukaan oikeasti pidä poliitikoista. Bill Clinton oli ensiksi poliitikko ja toiseksi ihminen, mutta oli niin taitava poliitikko, että sai ihmiset uskomaan päinvastaista. Hillaryn ongelma on se, ettei hän ole sharmikas, lämmin ihminen. Kukaan ei tosissaan kiistä hänen ammattimaisuuttaan, joka on todennäköisesti korkein koko porukasta, mutta äänestäjät haluavat pitää ehdokkaastaan. Kuka oikeasti pitää Hillary Clintonista?Bernie Sanders on puolestaan kuin se viisas isoisä, jonka jokainen haluaisi itselleen. Ihminen joka puhuu hirvittävän monimutkaisia asioita, mutta tavalla joka ei saa kuuntelijaa tuntemaan itseään tyhmäksi. Hänen puhuu mehukkaasta hampurilaisesta, vaikka tietää, että lehmä on itse asiassa vielä laitumella syömässä ruohoa.
Ennustuksia:
- Trump vs. Sanders = Trump koska Sanders on liian äärilaidalla
- Clinton vs. Sanders = Clinton koska on uskottavampi presidentti
- Sanders vs. Trump = Trump koska puhuu lujempaa kuin Sanders
- Trump vs. Clinton = Clinton koska Trump on pikkuisen enemmän ääriehdokas kuin Clinton
Lopputulema on kuitenkin suuressa mittakaavassa edelleen sama. Amerikkalainen yhdyskunta on jakautunut kahteen poliittiseen leiriin, jotka eivät pysty yhteistyöhön. Tunnuslause "Make America great again" on tyhjää puhetta niin kauan kun toinen käsi on sidottuna selän taakse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti