Interstellar.. Olen tunnekuohun vallassa. Tunnen hämmennystä, iloa surua ja rakkautta, tavalla jota vain hyvä - mainio elokuva voi herättää. Sillä sitä tuo elokuva on. Ehkäpä paras elokuva jonka olen nähnyt. Vaikuttava, upea ja kaunis kokemus.
Katsoin elokuvan teatterissa ensimmäisen kerran ja olin niin hämmentynyt. Silmät auki ihmetyksestä, kuinka jotain niin uskomatonta ja silti niin uskottavaa voidaan keksiä, kirjoittaa ja tuoda todeksi. Sillä sitä tuo elokuva on. Välähdys tulevaisuuteen, ihmisyyteen ja menneisyyteen. Mitä me olemme eläiminä, lajina ja mihin ehkä vielä joskus päädymme. Tieteiselokuva on vaikea termi, sillä siihen Interstellar väistämättä kuuluu. Kertomus siitä kuinka ihminen ja tiede pystyvät johonkin sellaiseen, mihin pelkkä usko ei tarjoa apua.
Tiede perustuu todistettaviin ja toistettaviin tuloksiin. Tuloksiin, joita voidaan tallentaa, rekisteröidä ja mitata. Uskoa ei voi mitata muuten kuin kuolemalla. Yksilö lopettaa elämänsä ja uskoo seuraavaan askelmaan. Siihen, että oven takan on jotain, mitä emme pysty mittaamaan. Tarkoittaako se sitä, että tieteellä on tulevaisuus, mutta uskonnolla ei sitä ole?
Numero ykkösen voi aina jakaa kahdella, mutta nolla on aina nolla. Pysähtyneisyys.
Olen kirjoittanut tällekin blogille, että inhoan elokuva-arvosteluja. Pidän niitä alhaisena tapana pilata ihmiseltä yllättyneisyyden mahdollisuus, sillä pahimmillaan se on sitä. Tämäkin on. Luon edellytyksen upeasta elokuvasta, joka ei sitä tietenkään ole kaikille. Minulle se oli upea kokemus. Kipinä erilaisille ajatuksille; uusille ajatuksille.
Interstellar on suuren näyttämön elokuva. Mittasuhteet toimivat paremmin ja elämä näyttää todellisemmalta. TV ruudulta katsottuna se on pienempi, kurkistus maailmaan joka voisi olla. Valkokangas vetää sinut sen maailman sisälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti