Huonompi kuin osasin kuvitella

En taida olla niin hyvä valokuvaaja kuin luulen olevani. Törmäsin tähän ajatukseen aikaisemmin tänään, sillä kävin läpi ottamiani valokuvia joita oli kertynyt puolessa toista vuodessa joitakin satoja. Korkeintaan tuhat tai hieman yli, eikä se ole mielestäni mitenkään erityisen paljoa. Ei ainakaan kun kuvataan digitaalisesti, eikä filmiä tarvitse millään tavalla säästää.

Sain valittua 6 - 8 kuvaa jotka olisin seinälleni ottanut. Siis omalle seinälleni, omia ottamiani valokuvia. Sellaisia joista olen aiheen valinnut, sommitellut ja painanut laukaisinta. Useista jopa erilaisia versioita. Luulin olevani parempi.

On täysin totta etten ole koskaan valokuvausta opiskellut, eikä siihen ole minulle kukaan koskaan neuvoja antanut. Kaiketi siksi on vaikea nähdä itseään epäonnistujana, mutta silti olen pettynyt. Olen luonnollisesti ollut tietoinen, että kehitykseni on polkenut paikoillaan jo vuosia, mutta epäilys siitä onko sitä alkujaankaan edes tapahtunut on musertava.

Ei toki, on kuvissani kaksi hyvääkin elementtiä, joiden päälle olisi hyvä rakentaa, mutta paljon niistä myös puuttuu. Tosin ehkäpä ne kuvaavat myös persoonaani tavalla, joka on hämmentävän tarkka. Kiinnostun erikoisista asioista ja sommittelen ne usein myös hyvin, mutta tunnetta kuvissani on usein kovin - kovin vähän.