Ihmismäärään nähden täällä on liian intiimiä, joka aiheuttaa tunteen tungoksesta. Vaikka todellista tungosta täällä ei ole. On vain paljon ihmisiä, turisteja tai taiteesta kiinnostuneita, kuinka sen haluaa laskea.
En löydä Frida Kahlon töitä, mikä on pettymys. Vaikka en tiedä osaisinko nauttia niistä. Starry night oli pettymys jatkuvan valokuvauspiirin ympäröimänä. Sitä kuuluisuus kaiketi on. Koskapa sen kokonaan itselleen edes saisi. Mitä nämä kaikki ihmiset ajattelevat?
Olemme katsomassa kuvia, mutta jääkö niistä mitään mieleen? Onko se ylipäätään niiden tarkoitus. Haluaisin kysyä mikä on taidetta, mutta en tiedä vastausta. Onko sitä edes olemassa?
Minulle tämä jättää päällimmäisenä tiedon, ja sen myötä tunteen, siitä, että olen käynyt täällä. Kokenut jotain mitä ihminen tai ihmiskunta kollektiivisesti on merkinnyt arvokkaaksi. Sen takana on tietysti ilo siitä, mitä on päässyt näkemään omin silmin.
Ei saisi tottua näin korkealaatuiseen taiteeseen.
Onko se edes mahdollista?
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti