Löysin kultaa, sormenpään kokoisen hipun puhdasta kultaa. Se oli liuskamaisesti rapautuvan kallionpalasen sisällä, kuin puhdas pala aurinkoa. Löysin sen Himalajan vuoristosta, jossa olin kiipeilemässä erään nuoren neitosen kanssa. Mukaan oli jostain syystä eksynyt myös erän tuttava lapsuudestani, mutta hän loukkasi kätensä. Ilmeisesti vasen käsivarsi murtui, sillä se oli turvonnut ja oli kosketusarka. Aika inhottavan näköinen, mutta eipä ollut minun käsivarsi.
Hauska pieni seikkailu ja palanen kultaa kruunaa aina päivän tai yön.
lauantai 23. elokuuta 2008
keskiviikko 20. elokuuta 2008
Puolet ja melkein täydellinen
En juuri kirjoita ruuasta tänne blogiin vaikka tälläkin hetkellä minulla on vasemmassa kädessäni voileipän puolikas. Graham sämpylä, salaattia, puolalaista metwurstia ja juustoa. Olen vältellyt metwurstia kun olen aivepesyn uhri ja se ei kuulema ole terveellistä. Onneksi olen huomattavasti uteliaampi kuin olen kurinalainen ja ostin kaupasta tätä puolalaista metwursta. En ole osannut ajatella, että myös Puolassa tehdään leikkelemakkaroita. Vaikka onhan siellä historian oikusta vahva saksalainen vaikutus.
Kuulin tänään myös toisen kokeilemisen arvoisen herkun, vaniljajäätelöä, kinuskikastiketta ja suolapähkinöitä. Menee suoraan siihen samaan kategoriaan kuin hapan & imelä ja on yhdistelmänä takuuvarma. Voin sieluni silmin kuvitella tuon pohjalta jäätelöannoksen jossa on kaksi palloa jäätelö, lämmintä kinuskikastiketta ja päällä suolapähkinärouhetta. Koristeena pieni oksa sitruunamelissaa. Onneksi mieleni tekee suklaajäätelö, sillä muuten tuota pitäisi kokeilla välittömästi. Huolimatta siitä, että minulla ei ole jäätelökauhaa.
Sen sijaan tarvitsen enään vain kaksi syvää lautasta Arabian KoKo mallistosta niin pystyn järjestämään illalliskutsuja neljälle. Huolimatta epäilyksistä seksuaalista suuntaustani kohtaan, olen kohtuullisen tyytyväinen neljän hengen astiastosta. Minulla meni vuosia päästä eroon kaikenlaisista sieltä täältä kertyneistä astioista ja saada tilalle jotain sellaista josta pidän. Olen hyvin taipumaton kompromisseihin niissä asioissa joiden kanssa joudun jakamaan elämäni. Siksi tuostakin muodostui eräänlainen iäisyysprojekti. Enää se on kiinni siitä, että käyn kaupassa hakemassa ne kaksi puuttuvaa lautasta. Saavat kyllä vielä odottaa, sillä en osaa laittaa listaa neljästä ihmisestä, jotka voisin kutsua illalliskutsuille.
Kuulin tänään myös toisen kokeilemisen arvoisen herkun, vaniljajäätelöä, kinuskikastiketta ja suolapähkinöitä. Menee suoraan siihen samaan kategoriaan kuin hapan & imelä ja on yhdistelmänä takuuvarma. Voin sieluni silmin kuvitella tuon pohjalta jäätelöannoksen jossa on kaksi palloa jäätelö, lämmintä kinuskikastiketta ja päällä suolapähkinärouhetta. Koristeena pieni oksa sitruunamelissaa. Onneksi mieleni tekee suklaajäätelö, sillä muuten tuota pitäisi kokeilla välittömästi. Huolimatta siitä, että minulla ei ole jäätelökauhaa.
Sen sijaan tarvitsen enään vain kaksi syvää lautasta Arabian KoKo mallistosta niin pystyn järjestämään illalliskutsuja neljälle. Huolimatta epäilyksistä seksuaalista suuntaustani kohtaan, olen kohtuullisen tyytyväinen neljän hengen astiastosta. Minulla meni vuosia päästä eroon kaikenlaisista sieltä täältä kertyneistä astioista ja saada tilalle jotain sellaista josta pidän. Olen hyvin taipumaton kompromisseihin niissä asioissa joiden kanssa joudun jakamaan elämäni. Siksi tuostakin muodostui eräänlainen iäisyysprojekti. Enää se on kiinni siitä, että käyn kaupassa hakemassa ne kaksi puuttuvaa lautasta. Saavat kyllä vielä odottaa, sillä en osaa laittaa listaa neljästä ihmisestä, jotka voisin kutsua illalliskutsuille.
tiistai 19. elokuuta 2008
Haluttaa
Mistä saisi tähän aikaan jäätelöä kermavaahdolla? Sellaista syntisen suklaan ja vadelman sekoitusta ja siihen vanilijalla maustettua kermavaahtoa. Ei tule mieleen yhtään joka toimittaisi sellaisia kotiin.
Taidan ottaa lasillisen jotain miestä vahvempaa. Raaskisiko korkata teinin?
Taidan ottaa lasillisen jotain miestä vahvempaa. Raaskisiko korkata teinin?
Kolmijono
Eilen viimeistelin kirjan sukellusveneistä ja aloitin uuden etruskeista. Kolmantena pitäisi keskittyä neuvostoliittolaisiin, mutta se saa vielä odottaa. Etruskit ensiksi.
maanantai 18. elokuuta 2008
Syksyn sininen
Kuka on nähnyt pääskysiä enää viime päivinä, minä en muista ainuttakaan. Pihlajan marjat ovat jo punertuneet ja samaa voi sanoa ruusunmarjoista. Ikkunasta näyttäytyy kovin syksyinen maisema vaikka eletään vielä elokuun toista puoliskoa. Tuntuu kuin koko kesä olisi varastettu ja viety jonnekin muualle, pois minun ulottuviltani. Tältä siis tuntuu kun kello rikkoutuu.
Minun pitäisi käydä läpi nuo pöydän kulmalla olevat albumit ja laittaa oikea levy oikeaan koteloon. Kesken ajon on ne jäivät laittamatta, mutta en ole vielä viitsinyt vaivautua. Eivät ne maailmaa kaada jos ovat tuossa vielä hetken aikaa sekaisin. Jossain vaiheessa olisi myös ehdittävä kuunnella matkan aikana nauhoittamani pätkät ja merkitä ne järkevämpään muotoon. Pelkään sitä paitsi, että osa niistä on jollakin tavalla corruptoitunut, sillä puhetta ei tahdo juuri kuulla. Se on jäänyt taustakohinan alle, enkä omista sopivaa ohjelmaa jolla sen pystyisi siivoamaan kuunneltavaan muotoon. En usko, että se olisi kovin vaikeaa, mutta jää nyt tekemättä.
Ostin viime viikolla Duffyn levyn, antaakseni sen eteenpäin. Tytön ääni on aika kieltämättä kiehtova, juuri sellainen jota kuuntelisi läpi yön ja ei tuntisi itseään edes väsyneeksi. En siitäkään huolimatta ole vielä täysin lämmennyt koko levylliseen, vaikka 37 minuuttia on albumiksi aika lyhyt. Vaikka turha sitä on repiä jos venyttämättä ei riitä. Mikään ei ole surullisempaa kuin liian pieni voinokare levitettynä liian suurelle paahtoleivälle. Kyllähän tuota kuuntelee, sellaista hyvää taustamusiikkia kaiken muun ja tärkeämmän taustalle. Aivan kuin kirjepaperi.
Yritin ostaa itselleni uutta sisältöä elämään. Kävin Ikeassa ja petyin toisen kerran elämässäni. On niitä pettymyksiä tietysti ollut enemmänkin, mutta nyt toinen kerta tuossa maailman suurimmassa ruotsalaisessa logistiikkaketjussa. En ole käynyt siellä kuin kerran aikaisemmin ja epäilen tuleeko kolmatta kertaa. Todennäköisesti tulee, mutta se on sellainen mitä en tule ympyröimään kalenteriin. Ostin minä sieltä kuitenkin uuden maton itselleni. Ajattelin, että se on riittävän turvallinen valinta toteuttaa tätä uutta visiotani.
Olen viihtynyt nyt valkoisen, ruskean ja vihreän värittämässä sisustuksessa jo pari vuotta. Se oli mielestäni aikuinen ja fiksu valinta kun sen Jyväskylässä keksin. Ja onhan se ollut helppo valinta, ruskea ja valkoinen toimivat aina yhdessä ja vihreä on ollut sopiva väri pehmentämään sitä kontrastia ja tarjoamaan silmälle jotain johon tarttua. Pari päivää sitten tein kuutenkin uuden ratkaisun ja päätin palata vanhaan ja luotettavaan. Vihreä vaihtuu tummaan siniseen. Kunhan vain ehdin.
Minun pitäisi käydä läpi nuo pöydän kulmalla olevat albumit ja laittaa oikea levy oikeaan koteloon. Kesken ajon on ne jäivät laittamatta, mutta en ole vielä viitsinyt vaivautua. Eivät ne maailmaa kaada jos ovat tuossa vielä hetken aikaa sekaisin. Jossain vaiheessa olisi myös ehdittävä kuunnella matkan aikana nauhoittamani pätkät ja merkitä ne järkevämpään muotoon. Pelkään sitä paitsi, että osa niistä on jollakin tavalla corruptoitunut, sillä puhetta ei tahdo juuri kuulla. Se on jäänyt taustakohinan alle, enkä omista sopivaa ohjelmaa jolla sen pystyisi siivoamaan kuunneltavaan muotoon. En usko, että se olisi kovin vaikeaa, mutta jää nyt tekemättä.
Ostin viime viikolla Duffyn levyn, antaakseni sen eteenpäin. Tytön ääni on aika kieltämättä kiehtova, juuri sellainen jota kuuntelisi läpi yön ja ei tuntisi itseään edes väsyneeksi. En siitäkään huolimatta ole vielä täysin lämmennyt koko levylliseen, vaikka 37 minuuttia on albumiksi aika lyhyt. Vaikka turha sitä on repiä jos venyttämättä ei riitä. Mikään ei ole surullisempaa kuin liian pieni voinokare levitettynä liian suurelle paahtoleivälle. Kyllähän tuota kuuntelee, sellaista hyvää taustamusiikkia kaiken muun ja tärkeämmän taustalle. Aivan kuin kirjepaperi.
Yritin ostaa itselleni uutta sisältöä elämään. Kävin Ikeassa ja petyin toisen kerran elämässäni. On niitä pettymyksiä tietysti ollut enemmänkin, mutta nyt toinen kerta tuossa maailman suurimmassa ruotsalaisessa logistiikkaketjussa. En ole käynyt siellä kuin kerran aikaisemmin ja epäilen tuleeko kolmatta kertaa. Todennäköisesti tulee, mutta se on sellainen mitä en tule ympyröimään kalenteriin. Ostin minä sieltä kuitenkin uuden maton itselleni. Ajattelin, että se on riittävän turvallinen valinta toteuttaa tätä uutta visiotani.
Olen viihtynyt nyt valkoisen, ruskean ja vihreän värittämässä sisustuksessa jo pari vuotta. Se oli mielestäni aikuinen ja fiksu valinta kun sen Jyväskylässä keksin. Ja onhan se ollut helppo valinta, ruskea ja valkoinen toimivat aina yhdessä ja vihreä on ollut sopiva väri pehmentämään sitä kontrastia ja tarjoamaan silmälle jotain johon tarttua. Pari päivää sitten tein kuutenkin uuden ratkaisun ja päätin palata vanhaan ja luotettavaan. Vihreä vaihtuu tummaan siniseen. Kunhan vain ehdin.
perjantai 15. elokuuta 2008
Hoikat tytöt juoksee
Kuulin tänään ensimmäistä kertaa epävirallisia budjettilukuja ensi vuodelle. Vaikka on ehkä parempi sanoa, että niitä suunnitelmia joiden pohjalta ensi vuoden budjetti rakennetaan. Myyntiin on kuulema budjetoitu todella merkittävää kasvua.
Mikäs siinä, tavoitteet ovat kivoja, mutta olisi ollut ihan kiva jos myynniltä olisi myös kysytty mielipidettä. Tosin mistäpä minä tiedän jos sitä on joltakin kysytty, minulta ei ainakaan.
Prosentit ovat kyllä kuitenkin siitä kivoja, että euron myynnin kasvaessa kahteen euroon on se prosentteina aivan suunnaton. Vaikka eihän minulla ole enempää mielipiteitä. I can't decide.
Mikäs siinä, tavoitteet ovat kivoja, mutta olisi ollut ihan kiva jos myynniltä olisi myös kysytty mielipidettä. Tosin mistäpä minä tiedän jos sitä on joltakin kysytty, minulta ei ainakaan.
Prosentit ovat kyllä kuitenkin siitä kivoja, että euron myynnin kasvaessa kahteen euroon on se prosentteina aivan suunnaton. Vaikka eihän minulla ole enempää mielipiteitä. I can't decide.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)