Syksyn sininen

Kuka on nähnyt pääskysiä enää viime päivinä, minä en muista ainuttakaan. Pihlajan marjat ovat jo punertuneet ja samaa voi sanoa ruusunmarjoista. Ikkunasta näyttäytyy kovin syksyinen maisema vaikka eletään vielä elokuun toista puoliskoa. Tuntuu kuin koko kesä olisi varastettu ja viety jonnekin muualle, pois minun ulottuviltani. Tältä siis tuntuu kun kello rikkoutuu.

Minun pitäisi käydä läpi nuo pöydän kulmalla olevat albumit ja laittaa oikea levy oikeaan koteloon. Kesken ajon on ne jäivät laittamatta, mutta en ole vielä viitsinyt vaivautua. Eivät ne maailmaa kaada jos ovat tuossa vielä hetken aikaa sekaisin. Jossain vaiheessa olisi myös ehdittävä kuunnella matkan aikana nauhoittamani pätkät ja merkitä ne järkevämpään muotoon. Pelkään sitä paitsi, että osa niistä on jollakin tavalla corruptoitunut, sillä puhetta ei tahdo juuri kuulla. Se on jäänyt taustakohinan alle, enkä omista sopivaa ohjelmaa jolla sen pystyisi siivoamaan kuunneltavaan muotoon. En usko, että se olisi kovin vaikeaa, mutta jää nyt tekemättä.

Ostin viime viikolla Duffyn levyn, antaakseni sen eteenpäin. Tytön ääni on aika kieltämättä kiehtova, juuri sellainen jota kuuntelisi läpi yön ja ei tuntisi itseään edes väsyneeksi. En siitäkään huolimatta ole vielä täysin lämmennyt koko levylliseen, vaikka 37 minuuttia on albumiksi aika lyhyt. Vaikka turha sitä on repiä jos venyttämättä ei riitä. Mikään ei ole surullisempaa kuin liian pieni voinokare levitettynä liian suurelle paahtoleivälle. Kyllähän tuota kuuntelee, sellaista hyvää taustamusiikkia kaiken muun ja tärkeämmän taustalle. Aivan kuin kirjepaperi.

Yritin ostaa itselleni uutta sisältöä elämään. Kävin Ikeassa ja petyin toisen kerran elämässäni. On niitä pettymyksiä tietysti ollut enemmänkin, mutta nyt toinen kerta tuossa maailman suurimmassa ruotsalaisessa logistiikkaketjussa. En ole käynyt siellä kuin kerran aikaisemmin ja epäilen tuleeko kolmatta kertaa. Todennäköisesti tulee, mutta se on sellainen mitä en tule ympyröimään kalenteriin. Ostin minä sieltä kuitenkin uuden maton itselleni. Ajattelin, että se on riittävän turvallinen valinta toteuttaa tätä uutta visiotani.

Olen viihtynyt nyt valkoisen, ruskean ja vihreän värittämässä sisustuksessa jo pari vuotta. Se oli mielestäni aikuinen ja fiksu valinta kun sen Jyväskylässä keksin. Ja onhan se ollut helppo valinta, ruskea ja valkoinen toimivat aina yhdessä ja vihreä on ollut sopiva väri pehmentämään sitä kontrastia ja tarjoamaan silmälle jotain johon tarttua. Pari päivää sitten tein kuutenkin uuden ratkaisun ja päätin palata vanhaan ja luotettavaan. Vihreä vaihtuu tummaan siniseen. Kunhan vain ehdin.