Ajatuksia sijoittamisesta, maailman kansalaisuudesta ja metsän kasvattamisesta

Muutama ajatus sijoittamisesta, sillä olen pikku hiljaa saavuttamassa yhden välitavoitteista, joita olen itselleni asettanut.

Aloitin tämän hetkisen sijoitusprojektini noin kymmenen vuotta sitten. Tämän ajan olen sijoittanut säännöllisen epäsäännöllisesti, mikä kohdallani tarkoittaa pääoman uudelleen sijoittamista (osingot) ja uuden sijoituspääoman lisäämistä sijoitussalkkuuni (talletukset). Uuden pääoman olen sijoittanut joko samoihin yrityksiin tai sitten uusiin sijoituskohteisiin, joita minulla on tällä hetkellä kaiken kaikkiaan 13 kpl. Omistan siis suoraan 13 eri yritystä, mutta näillä saattaa olla ristiin omistuksia myös muissa pörssiyhtiöissä. Näitä en ole erityisemmin laskenut, joskin tiedän, että Fiskars omistaa yhä Wärtsilää ja Sampo Nordeaa.

Paljon kirjoitetaan omasta sijoitusstrategiasta, jonka tulisi olla ohjenuora omalle toiminnalle. Tämä pitää paikkansa, mutta mielestäni tärkeämpää on määritellä sijoittamisen tavoite. Mitä sijoitustoiminnalla haluaa tavoittaa. Minulle se on kolmen asian yhteenkietoutuma, joista tärkein on kuukausittainen kassavirta. Tämä tarkoittaa sitä, että joka kuukausi saan tililleni osinkoja. Toinen on varallisuuden kasvattaminen, sillä haluan jossain vaiheessa elää tilanteessa, jossa jos ei nyt kokonaan niin ainakin merkittävä osa arkimenoistani on katettavissa sijoitustuotoilla. Kolmanneksi minusta on yksinkertaisesti mukavaa omistaa jotain ja tässä tapauksessa mikroskooppisen pieniä osuuksia maailman yrityksistä.

Asettamistani tavoitteista kaksi ovat mielestäni varsin luontevia ja helposti selitettäviä, sillä vaurastuminen on elämää helpottava tekijä. Asia jonka uskon olevan kaikille tuttu ajatus. Kolmas on ehkä hieman vaikeammin tai ainakin monitasoisempi asia. Omistamalla koen olevani osa yhteiskuntaa, maapalloa ja sitä kuinka globaali talous toimii. Tämä tarjoaa minulle älyllistä haastetta, sillä se pakottaa ajattelemaan asioita hyvin laajalla näkökulmalla.

Omistan BHP:ta, joka on yksi maailman suurimmista kainosyhtiöistä. En millään tavoin voi väittää olevani kaivosalan ammattilainen, mutta syy ja seuraussuhteita on siitäkin alasta ymmärrettävä. Esimerkiksi sähköistyminen, joka on globaaleista megatrendeistä ehkä se suurin, tarvitsee valtavat määrät kuparia. BHP on käsittääkseni maailman neljänneksi suurin kuparin tuottaja, joten uskon tämän olevan hyvä omistus.

Lisäksi ajatus siitä, että BHP (tai joku muu yritys) työllistää tällä hetkellä noin 65000 ihmistä, on minusta kiehtova. Olen mukana tarjoamassa työtä todennäköisesti sadoille tuhansille ihmisille ja yhtä lailla maailmalla on satoja tuhansia ihmisiä, jotka työskentelevät minun hyväkseni. Tietysti mittasuhteet pitää ymmärtää ja käsittää, ettei yksi suomalainen piensijoittaja voi kokonaisuuteen millään tavoin vaikuttaa. Mutta koen olevani osa suurempaa kokonaisuutta ja se tuo minulle tyydytystä. Omalla tavallani maailman kansalainen.

Koen, että minulla on yksi vahvuus kun ajattelen sijoittamista ja se on lehmän hermot. Sijoitusstrategiani on siis valittu asettamien tavoitteiden ja oman vahvuuteni kautta, joten olen ns. buy and forget omistaja. Koen olevani ennen kaikkea omistaja, enkä sijoittaja. Minä omistan osuuden yrityksessä, jonka haluan pitää salkussani pitkään.

Luonnollisesti nautin kurssinoususta siinä missä muutkin, mutta en varsinaisesti pelkää kurssin notkahtamista. Jos yrityksen perus liikeidea on edelleen hyvä ja kilpailukykyinen, on kurssin pudotus väliaikaista ja enemmänkin mahdollisuus. Olen toki ottanut turpaani Talvivaarassa, sillä en yksinkertaisesti pystynyt uskomaan, että Suomeen kaivetaan niin suuri kuoppa ja sössitään sen perusteet. Näin tehtiin ja minua harmittaa etten osannut reagoida ajoissa.

Strategiaani Talvivaara on kuitenkin vaikuttanut, sillä en tällä hetkellä omista yhtään ns. start-up yritystä. Olen pyrkinyt hakemaan omistuksia yhtiöistä, joilla on resursseja reagoida mahdollisiin ongelmiin. Ajattelen tätä etumatkaksi.

Raveissa eniten tienanneet hevoset lähtevät volttilähdössä aina takamatkalta ja ne ovat silti, lähes poikkeuksetta voittajien joukossa. Hyvä ja menestyvä yritys voi lähteä ns. takaa ja silti ohittaa nousevan start-up yrityksen. Joko orgaanisesti juoksemalla sen ohitse tai sitten ostamalla uuden ja nopean hevosen talliinsa. Samanlainen strategia toimii niin jalkapallossa, formuloissa kuin muissakin urheilulajeissa. Osta kilpailijat jolloin ne ovat sinun vahvuuksia.

Minä en koskaan tiedä, mikä on oikea hetki ostaa tiettyä osaketta, mutta minä tiedän koska on oikea hetki istuttaa puu. Oikea hetki istuttaa puu oli 20 vuotta sitten, tänään on toiseksi paras hetki. Tästä voisi tehdä analogian, että minä kasvatan itselleni metsää, joka on täynnä eri-ikäisiä puita. Minun metsäni on hedelmätarha, jossa eri-ikäiset puut tuottavat koko ajan kypsiä hedelmiä syötäväksi. Toiset suurempia, toiset pienempiä, mutta silti siten, että minulla on joka kuukausi jotain makeaa suuhun pantavaa.

Kim Jong-un onnistui, muu maailma hävisi

Tällä viikolla olemme seuranneet kansainvälisestä mediasta sensaattiomaista kehitystä Korean niemimaalla, Pohjoinen ja Etelä ovat vihdoin valmiita päättämään yhden maailman pitkäkestoisimmista sodista. Sota joka alkoi Pohjois-Korean hyökättyä Etelä-Korean kimppuun kesäkuussa 1950. Aktiivinen sota tietysti päättyi jo heinäkuussa 1953, mutta rauhansopimusta ei ole vieläkään allekirjoitettu.

Tietysti aktiivinen sota on hieman epämääräinen termi, sillä rajalla on käyty asellisia yhteenottoja säännöllisen epäsäännöllisesti koko aselevon ajan. Viimeisin merkittävä yhteenotto tapahtui kahdeksan vuotta sitten kun Pohjois-Korea ampui noin 170 tykistökranaattia ja ohjusta Etelä-Korean Yeonpyeong saarelle. Kuolleita kymmenkunta.


Perjantaina Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un tapasi Etelä-Korean Presidentin Moon Jae-inin ja kumpikin vieraili ensimmäistä kertaa rajan toisella puolella. Tapaaminen oli valtava uutinen ja merkittävä kahdesta syystä. Kim jong-un lupasi jäädyttää ydinasetestit ja kumpikin ilmoitti solmivansa pysyvän rauhansopimuksen maiden välille.

Suhtaudun kumpaankin ilmoitukseen suhteellisen skeptisesti, joskin toivon näiden johtavan lopulliseen rauhaan ja ihmisten kärsimysten päättymiseen kummassakin maassa. Tosin etelässä kärsimys taitaa olla huomattavan erilaista rajan pohjoispuolella.

Ensinnäkin useat eri lähteet ovat uutisoineet Pohjois-Korean ydinaseisen testausalueen kärsineen niin mittavia vahinkoja, ettei sitä pysty enää käyttämään. Testit on suoritettu Mantap vuoren ympäristössä olevalla Punggye-ri testialueella, jonka läheisyydessä toimii maan suurin, Hwasongin, keskitysleiri.

Raporttien mukaan alueella suoritetut kuusi ydinkoetta ovat lähes romahduttaneet Mantap vuoren ja saastuttaneet alueen säteilyllä siten, että yli 80 % alueen puista on kuollut. Voi vain kuvitella mitä alueen eläimistölle on käynyt.

Mikäli maan ainoa ydintestialue on tuhoutunut käyttökelvottomaksi, niin mitä hyötyä Kimin ilmoituksesta on - muuta kuin sen propaganda-arvo? Kim Jong-un nostetaan kansainvälisessä mediassa samalle alustalle Kiinan, Yhdysvaltojen ja Venäjän johtajien joukkoon ja ihmiset uskovat uuden rauhan ajan koittaneen.

Rauhansopimus on kieltättä hieman monimutkaisempi, jonka käytännön arvo jää mitattavaksi, sillä Pyongyang on tähän asti ilmoittanut:

• peruvansa aseleposopimuksen (11 maaliskuussa 2013)
• palaavansa sotatilaan maiden välillä (30 maaliskuussa 2013)
• ratifioivansa oikeuden ydinaseiden käyttöön (4 huhtukuussa 2013)
• halunsa allekirjoittaa rauhansopimus (2016)
• peruuttavansa aihemman tahtonsa allekirjoittaa rauhansopimus (2016)

Vaikuttaa siltä, että Kim Jong-un on saavuttanut tavoitteensa ydinaseista ja rauhansopimuksesta Koreoiden välille. Huolimatta siitä, että mm. presidentti Trump on tätä vastustanut.

Joudumme siis sopeutumaan ydinaseilla varustettuun Pohjois-Koreaan, jossa Jong-un suku pitää omaa kansaansa alistettuna ja sidottuna henkilöpalvontaan, jota ei muissa maissa enää harjoiteta. Vaikea tätä on kovin suurena saavutuksena ja onnistumisena pitää. Olemme nyt ajassa, jossa ydinaseiden leviämistä ei voi estää.

Vuoden 2017 toteutuneet osingot

Vuosi 2017 on osaltani päättynyt, jos puhun puhtaasti osinkojen maailmasta. En tule saamaan enää killinkiäkään, sillä joulukuun osingot ovat tulleet jo tilille. Maksajina ystävämme Visa ja kuljettajamme Ford. Seuraavan kerran osinkoja kilahtaa tilalle vasta sitten tammikuussa, joka tietysti ei ole enää kovin kaukana.

Ohessa oman talouteni tärkeimmät osingonmaksajat:
- Fortum
- Sampo A
- Nokia
- BHP Billiton
- Ford
- Kinder Morgan
- Philip Morris
- Fiskars
- PepsiCo
- UPM Kymmene
- VISA

Musta lammas:
- Stockmann, ei osinkoja

Vuodelta 2018 odotan parempaa käytännössä kaikilta muilta paitsi Fortumilta, Nokialta, Fordilta ja Stockmannilta. Fortum saattaa hyvinkin pysyä vähintään samassa, joka on mielestäni hyväksyttävää. Nokialta toivon parannusta, mutta en sitä jotenkin osaa odottaa.

Ford on vähän outolintu tällä hetkellä, sillä sieltä voi hyvinkin tulla melkein mitä vain. Viimeiset pari vuotta vuoden ensimmäiseen kvartaaliosinkoon on leivottu joku positiivinen lisäosinko, mutta tänä vuonna se oli pienempi kuin viime vuonna. Varsinaisen kvartaaliosingon pysyessä samana. Tiedä sitten mitä tekevät.

Stockmann on ollut minulle rankka virhe, joskin olen vakaasti sitä mieltä, että yhtiö on tämän hetkistä arvostustaan arvokkaampi. Mutta pidemmässä juoksussa on kaiketi järkevämpää markkinoiden mukana kuin toivoa yhden yrityksen käännettä. Jos minulla olisi puhtaasti ylimääräistä, ostaisin Stokkaa kaksin käsin, mutta siihen minulla ei ole varaa. Jääköön siis tällä hetkellä nukkumaan ruususen unta.

BHP Billiton heräsi unestaan tämän vuoden aikana ja onnistuin sen osalta mielestäni 7- arvoisesti. Olin pitkään miinuksella, mutta osasin / onnistuin ostamaan sitä lisää ennen kuin kurssi lähti normalisoitumaan. Tällä hetkellä vahvasti yksi osinkovuoden pilareita.

UPM Kymmene on mielestäni lähes täydellinen onnistuminen. Olin ajatellut sen lyhyeksi sijoitukseksi, mutta saattaa hyvinkin olla, että jään pitämään siitä kiinni. Onnistuin ajoituksellisesti tosi hyvin (kahdesti) ja nautin tällä hetkellä vahvasta kurssikehityksestä.

Minulla on toki muitakin hyviä onnistumisia, mutta VISA on noussut yhdeksi suosikeistani. Tuntuu kuin olisin hypännyt IC-junan kyytiin, joka vain menee eteenpäin. Kurssikehitys on positiivinen ja osinko kasvaa joka vuosi. On ilo olla tämän kyydissä ja tilaisuuden mukaan ostan kyllä vähän lisää.

Osingot ovat minulle se syy miksi minä sijoitan. Toki seuraan kokonaispotin kasvua, mutta osinkojen takia minä tätä teen. Halusin itselleni alusta lähtien toisen tulokanavan. Palkkatulo on tietysti se tärkein, mutta osinkotulon merkitys on joka vuosi aina pikkuisen suurempi. On vaikea sanoa pääsenkö koskaan siihen tilanteeseen, että eläisin ns. koroilla, mutta se on kieltämättä haaveeni.

Museot ovat yhteiskunnan keuhkot

Museot tuntuvat olevan yksi tämän päivän puheenaiheista ja koska pidän itseäni museoiden asiantuntijana, kirjoitan tähän aiheesta mielipiteen omasta näkökulmastani.

Mielipiteeni on kävijän ja yleisön vinkkelistä, sillä olen ahkera museoiden kuluttaja. Vaikka harvoin museovierailu varsinaisesti museota kuluttaa, vaikka hieman siiheen suuntaan kallellaan olevia kommentteja on myös kirjoitettu. Kulluuko tai rapistuuko museo, jos sen sisältöä muokataan ja samalla kosiskellaan suurta yleisöä?

Minun on vaikea kuvitella tilannetta, jossa museoinstituutti pysähtyisi, unohtuisi aikaan ja museoisi itse itsensä. Vaikka onhan siinä myös oma, hullunkurinen logiikkansa. Olen vahvasti sitä mieltä, että museoiden tulee muuttua sisällön säilyttäjistä, sisällön tuottajiksi. Mitä lisäarvoa ihmiskunnalle on museosta, joka on vain tavaroiden varasto? Tällä hetkellä Euroopan museoissa on arviolta 20 miljardia esinettä. Tietysti me puhumme ihmiskunnan aarteista, historiasta ja oman sivistyksemme peruskivistä, mutta pelkkä varastointi ei tuota mitään.

Huippuvuorilla on siemenholvi jonka tehtävä on toimia varastona, mutta sellaisena sillä on itseisarvo. Siellä säilytetään kasvien siemenistöä, siltä varalta, että poltamme koko maapallon ja tarvitaan ekosysteemin uudelleen käynnistys. Ihmisen kulttuuri ei toimi sillä tavalla. Kulttuurin perusolemus on uuden luominen, uuden jotka pohjautuvat vanhalle. Mutta toisin kuin syväjäädytetyt siemenet, kulttuuri voi hyvin myös silloin kun sen muisti on lyhyt. Luomme koko ajan uutta kulttuuria täysin ilman, että se on riippuvainen museossa säilötystä aikaisemmasta näytteestä.

Ainoa miten voimme luoda uutta ja menneeseen perustuvaa kulttuuria on vuorovaikutus menneen ja tulevan välillä. Ihmisten täytyy päästä kosketuksiin kivikauden kivikirveiden kanssa, jotta se voi sisällyttää menneen kulttuurin omaan nykyisyyteensä. Ei pelkkä kuva kirjassa, riitä kertomaan miksi Fiskarsin kirves on terästä eikä piikiveä. Taistelevat metsot eivät välity jos niitä ei pääse oikeasti katsomaan.

Minusta on ihanaa, että rakastuneet ihmiset haluavat mennä naimisiin museossa. Sitoa kaiken sen museon sisältämän tiedon ja kulttuurin osaksi omaa parisuhdettaan ja siten taas yhden uuden yhteiskunnallisen yksikön kulttuuria.

Minusta museot ovat yhteiskunnan keuhkot. Ne tuovat ihmisiä yhteiskunnan sisään, pyörittävät heitä sen kaikissa eri sopukoissa ja puhaltavat sitten taas eteenpäin. Aivan kuten keuhkojenkin, ei museoiden tule pysähtyä ja jäädä paikoilleen. Me tarvitsemme vuorovaikutusta menneen ja nykyisyyden välillä, jotta voimme luoda tulevaisuutta.

Matkakohteet

Olen aina pitänyt matkustamisesta, sillä suhtaudun siihen lähes poikkeuksetta seikkailuna. En tieten tahtoen hae mitään vaarallista tai tuntematonta jännitystä, mutta kohtaan vaikkapa Tallinnan risteilyn seikkailuna. Mitä uutta ja erikoista näen ja kohtaan matkan aikana.

Elämäni ensimmäinen itsenäinen matka suuntautui muistaakseni Ankaraan, Turkkiin. Paikkaan josta muistan edelleen vahvasti paikallisen liikenteen. Kadun ylittäminen oli jännittävää, enkä siihen ensimmäisillä kerroilla meinannut itse edes pystyä. Kokemus vain oli niin erilainen.

Matkakohteet olen pyrkinyt valitsemaan aina sen hetkisen kiinnostuksen mukaan. Useimmissa on aina ollut jotain tiettyä, jonka olen halunnut nähdä. Harvoin olen lähtenyt vain fiilistelemään, ilman sen suurempaa suunnitelmaa.

Matkakohteet:

1. Ruotsi
2. Norja
3. Viro
4. Venäjä
5. Latvia
6. Saksa
7. Turkki
8. Kreikka
9. Italia
10. Sveitsi
11. Ranska
12. Vatikaani
13. Hollanti
14. Englanti
15. Islanti
16. Andorra
17. Espanja
18. Portugali
19. Yhdysvallat

Lista ei ole missään erityisessä järjestyksessä, mutta viisi suosikkiani ovat Yhdysvallat, Italia, Turkki, Saksa ja Latvia. Käytännössä nämä ovat siis olleet New York, Salerno, Istanbul, Berliini ja Mikeltornisin ranta Latviassa.

Hauskoja paikkoja lähestulkoon kaikki.

La La Land - Oscar materiaalia

Helppo tietysti kirjoittaa jälkikäteen, mutta en ole ollenkaan yllättynyt La La Landin voittamasta Oscar palkinnoista. Näin sen jo joitakin viikkoja sitten ja pidin siitä.

Kyseessä ei ole varsinaisesti erityisen hyvä elokuva, mutta se on elokuva josta on tavattoman helppo pitää. Se on mielestäni hyvin hunajainen ja suloinen kertomus Hollywoodista, Hollywoodin ihmisille. Elokuvan kantava teema on kuinka unelmat täyttyvät ja unelmien paikka on filmiteollisuuden pääkaupunki.

Tuskin on kenellekään epäselvää ettei La La Land tule jäämään elokuvahistoriaan kovin suurin kirjaimin, mutta en tiedä onko sillä väliksikään. Elokuvan tärkein tehtävä on kuitenkin viihdyttää ja siinä kevyt, romanttinen musikaali onnistuu mainiosti. Jo alkukohtaus kertoo katsojalle, että nyt ollaan siirrytty fantasian maailmaan, jossa vastuu siirtyy katsojalle.

Unelmat, unelmat ja kaupunki joka on niistä rakennettu. Muna vai kana, sanoppa sinä, mutta elokuvassa on tuulahdus jotain kadotettua, kepeyttä ja toivoa maailmasta, joka on makeampi kuin se mitä me kulutamme. Kaksi tuntia hattaraa, kauniilla ihmisillä, kauniilla kuvilla ja kauniilla äänillä. Olisiko sitä edes voinut jättää palkitsematta?

Osingot 2017

Elämme taas kotimaisen pörssivuoden superkuukausia, sillä valtaosa kotimaisista pörssiyhtiöistä julkaisee viime vuoden tuloksen näinä kuukausina. Tähän luonnollisesti liittyy myös osingot ja niiden maksu.

Edellisessä kirjoituksessani kertasin hieman dollariosakkeiden ja niiden osinkojen tilannetta, joten on luontevaa kirjoittaa myös kotimaisista osakkeista. Tämä ei ole lopullinen tilannekatsaus, sillä osa omistuksistani ilmoittaa tuloksen vasta myöhemmin. Joten tulen päivittämään tätä lähipäivinä.

Fiskars, osinkoa EUR 1,06
Fortum, osinkoa EUR 1,10
Nokia, osinkoa EUR 0,17
Sampo A, osinkoa EUR 2,30
Stockmann A,
UPM-Kymmene, osinkoa EUR 0,95

Fiskars yllätti siirtymällä kahdesti vuodessa maksettavaan osinkoon. Mielestäni tämä on erittäin hyvä ja positiivinen siirto. Kahdesti vuodessa maksettava osinko houkuttaa pitkäaikaiseen omistamiseen, sekä todennäköisesti tasoittaa tulosjulkistuksen yhteydessä tapahtuvia kurssimuutoksia.

Fortum yllätti pitämällä osingon samana kuin viime vuonna. Toisaalta osingon lasku olisi varmasti ollut vaikea paikka pääomistajalle, joten ehkä se selittää tilanteen. Olen toisaalta hieman huolissani yrityksen suunnasta, sillä sähkön siirtoverkko myytiin, eikä mitään uutta ole tullut tilalle.

Nokia sopii tämän päivän trendiin, jossa kotimaiset yritykset pyrkivät kasvaviin osinkoihin. Hämmentävää, että tämä tuli muotiin vasta näinkin myöhään.

Sampo jaksaa aina vain hymyilyttää. Todennäköisesti paras euro-osake jonka olen itselleni koskaan ostanut. Tuntuvaa osingon kasvua jo vuodesta 2010.

UPM-Kymmene on uusi pieni seikkailu, joka myös kasvatti osinkoaan viime vuodesta. Ilmeisesti tarkoitus on pitää kasvava trendi myös tulevaisuudessa, mutta en tiedä viitsinkö tästä nauttia.