Kuunneltuna sen ymmärtää paremmin

Yritin joskus nuorempana sivistää itseäni tutustumalla käytännössä selkosten Proustin tuotantoon. En yhtään muista mikä Päätalon kirja oli kyseessä, mutta muistan kuin kristalli sen hidas soutuisuuden. Se oli kuin syksyllä tuulastaessa soutamista, hidasta ja harrasta puuhaa jonka voimasta vene vain hitaasti lipuu eteenpäin. Eroavaisuutena oli vielä se, että tuulastaessa pääsee välillä edes pyytämään niitä kaloja.

Käsitykseni on värittynyt sen lukukerran ja muutaman tv-elokuvan perusteella ja onhan se totta, että miehen tyyli kirjoittaa on toki selkeä ja ammattitaitoinen, mutta hidas se on. Kirjaa lukiessa tuntuu kuin mitään ei tapahtuisi vaikka sivuja nielee kymmeniä. Satojen jälkeen huomaa yhä olevansa paikallaan. Olen rauhallinen ja pitkäpinnainen mies, mutta laita se on minunkin pullossa.

Kävin jokin aika sitten kirjastossa ja etsin jotain kuunneltavaa, ääni romaania tai audiokirjaa. Olen aina pitänyt niistä ja nyt silmäni tarkentuivat Kalle Päätalon debyyttiin Ihmisiä telineillä. Tartun siihen, kääntelin käsissäni ja silmäilin tekstiä. Toisessa vaakakupissa oli Baskervillen koira, mutta se jäi kevyemmäksi kun vastassa oli kuvaus rakennusmestari Joensivun elämästä.

Sen voin myöntää suoraan, että olin varannut itselleni täyden oikeuden jättää koko äänikirjan kesken jos se olisi täyttänyt ennakkoasetelmani. Sitä se ei kuitenkaan tehnyt.

Kirja on minulla edelleen kesken, mutta olen jo muodostanut lievästi ihailevan mielipiteeni. Kirja on ansainnut paikkansa ja se toimii. Itse asiassa se toimii minusta ehkä juuri tuon äänikirjan muodossa. Sillä se on edelleen ihan saamarin hidas, saman päivän tapahtumia vatvotaan sivulta toiselle, eikä hektisyydestä ole tietoakaan. Ehkä se on hyvä, sillä ääneen luettuna kirja on pelottavan tehokas. Se koukuttaa kuulijansa rauhallisesti ja lempeästi. Tarina soljuu eteenpäin ilman keskeytystä, se kietoo kuulijan ympärilleen.

Oma mielipiteeni on, että miehen ja naisen kirjoitustyylit eroavat toisistaan huomattavasti. Sitä on vaikea selittää, mihin se perustuu, mutta niin se vain on. On kirjailijoita, jotka kirjoittavat vain toiselle sukupuolelle ja minusta tuntuu, että tämä on juuri sellaisia kirjoja. Tämän on kirjoittanut mies, toisille miehille. On varma, että kirjasta pitävät tuhannet eri naiset, mutta minusta kyse on hyvin maskuliinisesta kirjasta ja siihen on helppo samaistua. Ajatusmaailma on vain sellainen, jonka logiikan ymmärtää ja hyväksyy. Tietäen samalla, että se on täynnä kiemuroita jotka eivät aukea toiselle sukupuolelle.

Erikoinen kirja ja mielenkiintoinen kokemus. Tavallisena kirjana, en missään nimessä jaksaisi kahlata tätä läpi. En vaikka monesta kirjasavotasta olen läpi sisulle painanut.