sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Luin kirjan, taas


Sain eilen luettua David Benioffin kirjan Varkaiden kaupunki. Etukannen teksti kertoo sen olevan "jännittävä tarina sodan ajan Leningradista: kaksi vangittua miestä saa sodan keskellä järjettömän tehtävän, joka ratkaisee heidän kohtalonsa.". Niin tuollainenhan se periaatteessa on, mutta en minä asiaa aivan noin ylevästi kirjoittaisi. Enkä kirjoitakkaan.

Kirjailija Benioff on minulle täysin uusi tuttavuus, mutta lukemani perusteella kaveri vaikuttaa täysin pätevältä. Hyvää ja ammattitaitoista tekstiä, se soljuu eteenpäin ja lukijan on helppo päästä aina seuraavalle sivulle. Itse asiassa jossain mielessä koko kirja tuntuu kuin lukisi elokuvaa. Ei käsikirjoitusta, mutta itse elokuvaa. Tekstin eteneminen välittyi ainakin minulle lähes puhtaasti kuvina. Näin mielessäni kaikki ne maisemat, kohtaukset ja ihmiset joita Varkaiden kaupunki pitää sisällään. Varsin vaikuttava saavutus, ellei muistaisi herra kirjailija olivan oikealta ammatiltaan käsikirjoittaja.

Kirjan tarinassa on jotain absurdia ja odottamatonta, mikä saa sen erottumaan tavanomaisten kirjojen joukosta. Hyvällä tavalla, sillä luin sitä mielelläni. Pidin tunteesta, jonka vallassa olin heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Odotin, mutta en tiennyt mitä halusin tavoittaa. Todennäköisesti kuitenkin saavutin hakemani, sillä olen hyvilläni, että luin kirjan. Se oli oikein näppärä ja viihdyttävä pieni seikkailu.

Enkä yhtään ihmettelisi vaikka Benioff olisi jo myynyt kirjan käsikirjoitusoikeudet tuotantoyhtiölle. Kirjahan on kuitenkin jo itsessään lähes valmis elokuva. Itse asiassa, minä haluaisin nähdä tämän aidosti venäläisenä elokuvana.

Ei kommentteja: