Seuraamillani valokuvausblogeillä kirjoitetaan usein kamera-arvostelujen kohdalla hyvin kattavasti etsimen merkityksestä valokuvaamisessa. Etsimellä siis tarkoitetaan sitä pikkuista ikkunaa, jonka läpi kameroissa on perinteisesti tähdätty. Filmikameroiden aikana ehdottomasti se tärkein apuväline valokuvaa sommitellessa.
Uusimpien digi-kameroiden aikana on mielestäni havaittavissa kameravalmistajien halu luopua koko etsimestä. Tämän mahdollistaa yhä suurempi ja usein erittäin laadukas värinäyttö, jolle kameran kuva muodostuu. Itse asiassa jos mukaan lasketaan kännykkäkamerat, suurin osa maailman uusista kameroista valmistetaan täysin ilman optista etsintä. Sitä ei tarvita, yhä pienempien ja laadukkaampien näyttöjen aikakaudella.
Suurin osa valokuvaajista tuntuu olevan kohtuullisen konservatiivisia kavereita. Ajatellaanpa vaikka ikuisuuskysymyksiä siitä, onko Nikon vai Canon parempi tai ylipäätänsä, voiko Nikon mies vaihtaa Canoniin tai päinvastoin. Onhan tähän tietysti perusteensa, kun on kerran oppinut käyttämään tietyn merkkistä kameraa, on iso kynnys opiskella kaikki uudestaan. Vaikka käytännössä kyse taitaa olla ihan puhtaasti laiskuudesta ja tottumuksen vahvasta voimasta.
Yksi syy etsimen merkityksen korostamisessa on varmasti tottumus. Toinen mitä olen kuullut käytettävän on vakaan kuvausasennon puuttuminen ja kolmas on ollut kritiikkiä siitä kuinka hoopolta turisti kädet ojossa ja kamera korkealla näyttää. Aika kevyitä perusteluja mielestäni, mutta kukin tietysti argumentoi miten haluaa.
Opin digikuvauksen alkeet sillä usein mainitsemallani pikkuisella pokkarilla, missä ei edes ollut optista etsintä. En missään vaiheessa oppinut sitä edes kaipaamaan, sillä näytöltä kuvaaminen tuli hyvin luonnostaan. Pidän edelleen suunnattomasti siitä, että valmis kuva on heti katsottavissa kameran näytöltä. Eikä silmää tarvitse edes siirtää.
Kameran näytöltä kuvaamisessa on mielestäni ylivoimaista se, ettei katseeni ole rajoitettu etsimen pieneen kenttään. Pystyn silmää liikuttamalla katsomaan koko maisemaa ja sitä minkä olen objektiivin avulla rajannut. Näin kameraa (/kuvakulmaa) ei tarvitse muuttaa, jos haluan katsoa hieman laajemmin.
Mitä sitten tulee kuvausasennon huteruuteen, niin kyllä se huteruus tulee ihan omista käsistä, eikä kameran etsimestä. Jos kameran saa tukevaksi vain painamalla sen otsalohkoaan vasten, niin ehkä ongelman ratkaisu löytyy suuremmista ympyröistä kuin pelkästään siitä etsimestä.
Sitä paitsi, mitenkäs otat tähdätyn valokuvan vyötärön korkeudelta pelkällä etsimellä? Et mitenkään. Minä pidän kaulanauhan tiukalla, käännän hieman näyttöä ja taivutan pääni nöyrään kumarrukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti