Serkkupoika tuli pistäytymään matkallaan ja se oli luonnollisesti aivan parasta. Tervemenoa vain tuonne naapuriin, saattaa nimittäin oikeasti olla, että kiikarit olisivat tarpeeseen. Sen verran kovasti tuolla tullee, että merellä on varmasti aika ahdasta. Noh.. tuskinpa siellä elämä tylsäksi muuttuu, ruokaa ja juomaa kun tunnetusti niillä laivoilla riittää.
Sunnuntain ohjelmaan sisältyi sitten tuo käynti Ateneumissa. Olin kiinnostunut näkemään Kaj Bremerin valokuvanäyttelyn ja en pettynyt. Tänään kun joku kysyisi suurinta kotimaista valokuvaajaa, vastaisin silmääkään räpäyttämättä Bremer.
En tiedä miten mieli muuttuu ajan myötä, mutta näyttely on mainio. Kertakaikiaan upeita kuvia, vaikka samaan aikaan se lyö silmille omassa ylivertaisuudessaan. Kuvien näppäilyä harrastavana, sitä tulee niin tietoiseksi omista vajavaisuuksistaan ja siitä ettei koskaan saavuta samanlaista tasoa.
Suosittelen, vahvasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti