Minulle Istanbul on ennen kaikkea Istanbul, ei entinen Konstantinopoli. Jotain eksoottista, kaoottista ja urbaania tavalla, jota ei pienessä nousukkaassa ole löydettävissä. Kyse on kaupungista.
Miksi kirjoitan Bosborinsalmea ympäröivästä kaupungista? Siksi, että huomasin kaipaavani sinne tavalla, joka ei ole minulle tuttua. Olen aina viihtynyt - enemmän tai vähemmän - siinä paikassa, missä olen kullakin hetkellä ollut. Tämä kaiho paikkaa kohtaan, jossa olen joskus käynyt on erikoinen tuntemus.
Kultainen sarvi. Topkapi ja unelmien maisema. Metelin, kaaoksen ja kuhinan keskellä oleva rauhallinen keidas. Suihkulähteen musiikki, sekoitettuna lasten nauruun ja naisten juoruamiseen. Linnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti