Olen miettinyt ajatusta teollisen aikakauden päättymisestä ja informaatioaikakauden alkamisesta, siis jotain sellaista mitä tullaan käyttämään joskus tulevaisuuden historiankirjoituksessa. Edellyttäen tietysti, että joku on joskus asioista vielä kirjoittamassa. Uskaltaisin kuvitella, että tuollainen aikakauden murros on tapahtunut tässä meidän elinaikana. Olemme sitä sukupolvea joka on elänyt vielä täysin analogisen aikakauden loppua ja siirtynyt digitaaliseen aikaan. Mekaaninen on vaihtunut tietoon ja sähköiseen.
Suuria ympyröitä voi tietysti piirtää niin paljon kuin haluaa, sillä niiden todentaminen on aina vaikeaa. Siksi minäkin uskallan miettiä ääneen, että onko tämä nykyaikakauden murheellinen todellisuus, jotenkin sidoksissa tuohon murrokseen. Muistelen 1900-luvun alkupuoliskon tapahtumia, jotka liittyivät teollisuuden ja tuottavuuden kasvuun. Onhan noita vastaavia tapahtunut tietysti muinakin aikoina, ihminen kehittyy ja luonteensa mukaisesti sopeutuu uusiin lainalaisuuksiin.
Tavallisen yksilön vaikutusmahdollisuudet ovat tällä hetkellä suuremmat kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki tämä on tapahtunut rajattoman kommunikaation mahdollistamina ja se on aiheuttanut reaktioita kaikkialla maailmassa. Afrikassa torilla myytävän kalan hinta pystytään kysymään tekstiviestillä ja siten hyödyntämään kysynnän ja tarjonnan lakeja. Länsimaisissa demokratioissa yksilöt ovat nousseet viihteen ja ajankulun kuninkaiksi, tavalla jota ei ole aikaisemmin voitu kuvitella. Kuinka suomalainen beatbox taitaja saa kymmeniä miljoonia kuulijoita kun vielä seitsemän vuotta sitten, se oli täysin mahdotonta.
Elämme yksilön aikakautta. Yhden ihmisen ajatus voi muuttaa koko maailmaa tavalla, joka on ennenkuulumatonta. Tarkoitan tavallista kansalaista, enkä Tšingis-kaani tai ketään muutakaan suurpersoonaa. Mohamed Bouazizi sytytti Arabikevään, tavallinen katukauppias, jonka viesti tavoitti miljoonat yksilöt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti