Pienenevä maailmanpoliisi

Mitä maailmassa tapahtuu kun U.S. Army tullaan pienentämään aina Toista Maailmansotaa edeltävälle tasolle? Onko todella niin, että Yhdysvaltojen ei enää tarvitse sotia kahta merkittävää konfliktia eri puolilla Maapalloa? Kysymyksiä joihin en osaa vastata, mutta elämme jännittäviä aikoja.

New York Times kertoo Pentagonin suunnittelevan (lähi)tulevaisuuden armeijaa, jossa palvelee noin 440,000 - 450,000 miestä ja naista. Määrä on merkittävä, mutta esimerkiksi Suomessa, varusmiehet mukaan laskettuna, aktiivihenkilökunta on noin 35,000 ihmistä. Mittaero on valtava, mutta samalla pitää muistaa tehtäväkenttä, joka on laajempi kuin Suomen puolustusvoimilla koskaan tulee olemaan.

Mitä tuo tarkoittaa, mitä siitä seuraa kun jenkkisotilaita ei enää ole niin paljoa palveluksessa kuin aikaisemmin? Priorisointia tietysti, resursseja käytetään sinne, missä niistä saadaan suurin hyöty. Enkä näe mitenkään suurta hyötyä sillä, että Afganistanissa olisi edelleen yli 100,000 amerikkalaista sotilasta. Tuskin sieltä kokonaan hävitään, mutta sijoitus prioriteettilistalla tulee väistämättä putoamaan.

Tyyni valtameri on nostettu jo aikaisemmin yhdeksi korkean prioriteetin alueeksi. Tuskin sinnekään mitään merkittäviä lisäsatsauksia tehdään miehistön merkeissä. Tietysti joukkojen keskitystä tapahtuu, mutta enemmän siksi, että siellä on olemassa olevia suuri tukikohtia. Guam, Japani ja Etelä-Korea ovat sitä paitsi sopivan lähellä Kiinaa ja Pohjois-Koreaa.

Mitä Suomelle tapahtuu? Miten se meitä liikuttaa kun jenkit oikeasti menevät kotiinsa? Keski-Afrikka on varmaankin hyvä ja konkreettinen esimerkki. Sinne on mentävä kun muita menijöitä ei ole tarpeeksi. Maailmanpoliisi vähentää toimipaikkojaan, mutta maailma tuskin siitä rauhoittuu. Joko maailmanpoliisin on liikuttava nopeammin tai apulaissheriffin paikka laitetaan avoimeen hakuun. Sopii muuten pohtia, onko Kiinalla kiinnostusta tuohon leiviskään.

Kuva on muuten lainassa New York Timesin sivuilta. Kysykää jos haluatte sen pois.

Salkunsiivouksen suunnittelua

En ole aivan tyytyväinen nykyiseen sijoitussalkkuuni, sillä se pitää sisällään osakkeita, jotka eivät oikein vastaa tavoitteitani. Osa niistä on ostettu lyhyen tähtäimen ajatukselle ja osa ei vain pysty suoriutumaan niin hyvin kuin odottaisin. Salkun kivijalka on kuitenkin hyvin rakennettu, eikä mitään paniikkia ole ilmassa. Enemmänkin odotan muutamaa asiaa toteutuvaksi, jonka jälkeen pystyn pitämään siivouspäivän.

Fiskars on edelleen lukujen perusteella paras osakkeeni. Ostin sitä oikeaan aikaan ja olen saanut siitä takaisin jo pelkkinä osinkoina lähes puolet ostohinnasta. Puolet omistamistani osakkeista on siis ilmaisia.

Fortum on toinen kivijalka, mutta se ei ole suorittanut yhtä hyvin kuin Fiskars. Se on maksanut hyvää ja tasaista yhden euron osinkoa ostohetkestäni lähtien. Tälle vuodelle on ehdotettu 10% nousua eli uudeksi osingoksi tulisi EUR 1,10 / osake. Ei huono.

Sammosta tulee todennäköisesti erittäin hyvä osake minulle. Yksi niitä harvoja kotimaisia osakkeita, joilta voi odottaa vuosittain kasvavaa osinkoa. Ostin ensimmäiset osakkeeni 2008 osingon ollessa EUR 0,80 /osake ja nyt tämän vuoden osingoiksi on ehdotettu EUR 1,65 / osake. Ei siis ihme, että pidän tästä yhtiöstä.

Philip Morris International on uusimpia hankintoja, mutta lasken sen ehdottomasti yhdeksi salkkuni peruskiveksi. Yritys on klassinen esimerkki hyvästä yrityksestä, joka pystyy kasvattamaan osinkoaan vuodesta toiseen. Dollareina toki, mutta ei minulla ole mitään dollareita vastaan.

Loput ovatkin yrityksiä, joiden kohtaloa vielä mietin ja pohdin.

Stockmann on eräänlainen nostalgiaosto, sillä elämäni ensimmäinen osakeosto oli juuri Stockmannia. Osakkeen ongelma on heikko osinkotuotto, joka ei vastaa sitä mitä omistuksiltani haluan. Toisaalta yrityksessä (Lindex) on potenttiaalia ja Venäjän toiminnoilta pitäisi pikku hiljaa pystyä kotiuttamaan voittoja. Olen odottavalla kannalla, mutta tuskin ikuisesti.

Nokia on alkujaan pieleen mennyt lyhyen tähtäimen ostos. Tällä hetkellä odotan osinkoja ja parempaa näkemystä siitä, mitä tälle kannattaa tehdä. Tulen todennäköisesti vähentämään painoarvoa salkussani.

Oriolda-KD on puhdas lyhyen tähtäimen spekulaatio. Yritän olla imussa ja katsoa mitä yrityksen valtauksessa tapahtuu. Irrottaudun kun olen saavuttanut asettamani tavoitteet.

Kahdesta puolueesta kaksi ja puoli

Jännittävä tilanne jenkkien sisäpolitiikassa. Republikaanit ilmeisesti ovat ihan oikeasti hieman sekaisin ja käyvät nyt sisäistä valtataistelua. Kirjoitin joskus 2010 Teekutsuliikkeestä, joka oli nousemassa merkittäväksi tekijäksi Republikaanisen sisäisellä kartalla. Noh.. olemme seuranneet liikkeen vaikutusvallan kasvua ja sitä, miten se on ollut ajamassa lähes koko länsimaista maailmaa kriisin, kieltäessään Amerikkaa ottamasta lisää velkaa.

Hauska ja jännä tilanne. Mitä siitä seuraa kun toinen valtapuolue, kahden puolueen järjestelmässä, alkaa hajota useampaan pienempään nurkkakuntaan? Onko näin, että Demokraattinen puolue saa pysyvän ylivallan jos Teekutsuliikkeen kannattajat eivät suostu äänestämään valtapuolueen ehdokasta? Tai onko libertaarisen siiven edustajilla mahdollisuuksia omaan presidenttikampanjaan? Olen sivusta ymmärtänyt, että Rand Paul ainakin alustavasti on havittelemassa ehdokkuutta itselleen.

Kun niin patrioottisessa maassa kuin Amerikan Yhdysvallat, aletaan kisaamaan isänmaallisuuden määrästä, saattaa kisasta tulla todella inhottava. Siltä tuo ainakin vaikuttaa ja kuulostaa. Ääriliikkeet ovat aina sokeita omille heikkouksilleen ja tulevat eristämään itsensä kaikista muista. Mietityttää vain, että onko heillä riittävästi kriittistä massaa, että liikkeen suosio ryhtyy ruokkimaan itseään. Tähän en oikein jaksa uskoa.