Aivopesty

Hämmentävää miten syntiseltä tuntuu juoda limonadia, jossa on aitoa sokeria. Tätäkö se on kun on aivopesty terveellisillä elämäntavoilla?

Suuri aalto ja muita klassikoita

Voiko viikonloppu alkaa paremmin? Minulle tuli täysin puskista tuo Ateneumin uusi näyttely. En äkkiä osaa keksiä mikä olisi ollut yhtä yllättävä ja kiinnostava näyttely kuin nuo japanilaiset puupiirrokset. Tietysti Tutankhamonin kuolinnaamio tai joku muu vastaava, mutta tuossa on jotain käsittämättömän maagista. Ehkä Japanin kuuluisin kuva, Hokusain Suuri aalto, livenä. Niin.. aivan oikeasti omin silmin nähtynä!

En tiedä koska sinne menen, mutta sinne on kuitenkin mentävä. Tarkemmin sanottuna kaksi kertaa, sillä ainakin osan näyttelyn kuvista vaihdetaan puolessa välissä näyttelyä. Järkyttävän hienoa ja siistiä :D

++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Koska tämä kirjoitus on jostain syystä hakukoneen suosituin linkki hakusanoille "Suuri aalto". Liitän ohessa linkin myöhempään kirjoitukseeni, joka on kirjoitettu näyttelyvisiitin jälkeen. Olkaa hyvä. Sivulla myös kuvat Suuresta aallosta ja Punaisesta Fujista.

Onnistuminen ja tavoite

Haa.. tiesin, että se viikon mittainen pään seinään hakkaaminen loppuu. Se loppuu aina, mutta sen loppumisen odottaminen on välillä yhtä tuskaa. Sitä se oli tälläkin kerralla. Onneksi perjantai oli taas maineensa veroinen päivä ja toi mukanaan yhden uuden asiakkuuden. Ensimmäinen uusi kotimainen asiakas, jolla on ihan oikeasti volyymia. Aivan törkeän hyvä fiilis kun varmistui, että he hyväksyvät tekemäni tarjouksen ja siirtävät volyyminsa meidän kautta kulkevaksi rahdiksi. Oli tuuletuksen paikka.

Samalla minulle tarjottiin töitä. Heidänkin yrityksessään on kuulema paikka hyvälle myyntimiehelle ja lupasin pistää tarjouksen korvan taakse. En minä ihan tosissani ole sitä harkitsemassa, mutta onhan se mukava tietää olevansa hyvä siinä missä tekee. Olen itse asiassa miettinyt, kuinka paljon olen eri henkilö asiakkaan kanssa puhuessani kuin olen toimistossa. Ainakin minä koen olevani käytökseltäni ja osittain olemukseltani toisenlainen henkilö, kuin se minkä toimiston väki minussa näkee. En yksinkertaisesti voi vetää samaa roolia asiakkaan kanssa puhuessani kuin toimistolla. Jälkimmäisessä pystyn huoletta olemaan se tyhmä kaveri, joka ei tiedä oikein mistään mitään, mutta vieraalle ihmiselle ei sellaista voi näyttää. On oltava asiallinen, ystävällinen ja ennen kaikkea kuolettavan varma omasta itsestään ja tekemisestään. Jos ei ole, niin silloin se homma todella on sitä pään hakkaamista.

Olen joskus miettinyt aika paljonkin mikä on tärkeintä ihmisten kanssa työskennellessä ja olen tullut siihen tulokseen, että se on kontaktin saaminen. Siitä ainakin minun tapaamisissani pohjimmiltaan on kyse, vaikka kyllä minä itsekin välillä unohdan mitä olen tekemässä.

Ajanhermolla säröistä huolimatta

En osaa sanoa missä suhteessa mikäkin vaikuttaa, mutta monta asiaa painaa mieltä ja olen huomannut olevani varsinkin tällä viikolla hajamielinen ja matalalla mielellä varustettu. Olisi paikallaan saada jonkin sortin onnistumisen tunnetta, etten tuntisi itseäni niin tarpeettomaksi tai turhaksi. Tällä hetkellä tuntuu kuin hakkaisi päätä seinään, ilman kipua. Pelkkää turtumista ja turhautumisen tunnetta.

Piristin itseäni vuokraamalla elokuvan. Charlie Wilsonin sota on kahden katsomisen arvoinen, ensimmäisellä kerralla se on osuva ja kutittaa hermopäitä sopivalla tavalla. Toisella kerralla se on vain hyvä. Kolmatta kertaa en usko, että se enää kantaa vaikka hyvä se silti on.

Tänään muuten tuli tilaamani astrologia kirja, The Heavenly Writings. En ole vielä edes avannut sitä ja näyttää ettei se tule ihan heti luettua, mutta on hieno olla olemassa. Kyseessä on Francesca Rochbergin kirjoittama kirja muinaisen Mesopotanian uskomuksista, horoskoopeista ja tähtitieteestä. Alaotsikko on Divination, Horoscopy, and Astronomy in Mesopotamian Culture mikä varmasti kertoo englantia osaaville tarkemmin mistä kirjassa on kyse. En ole kovin luottavainen horoskooppien suhteen, mutta tuo on hieno lisä aikaisemmalle ostokselleni Assyrian jumalista. Sivistän itseäni kadonneilla kulttuureilla, sillä olen mielelläni ajan hermolla.

En vieläkään mennyt keskustaan. Olin siihen liian masentunut.

Toivelista

On vähän väsy olo. Päivä oli aika syvältä ja ulkona sataa. Ei puhettakaan, että kävisin kaupungilla kuten olin vielä eilen suunnitellut. Ei yksinkertaisesti kiinnosta, vaikka asiaa kyllä olisi. Jos sitä menisi sitten huomenna. Ainahan se on olemassa.

Keikkalippu, ostoksia ja sushia. Siinä oikeastaan suurimmat suunnitelmat. Tietysti olisi vaikka kuinka paljon erilaisia ostoksia, mutta se sushi on jotain sellaista mitä minun tekee juuri nyt mieli. Edellisestä annoksesta on jo liian kauan.

Keikka on vasta myöhemmin, mutta sinne olisi kiva mennä. Ostoksia pitäisi tehdä jo aikaisemmin, mutta niitä on niin paljon etten haluaisi kovasti ajatella asiaa. Vuodenaika vaihtuu ja sen myötä pitäisi taas uusia vaatekertaa, mutta onhan se paikallaan. Tiedän sen täysin ja en ole kovin innoissani omasta habituksestani, mutta en viitsi ottaa sitä niin vakavasti. Kenties pitäisi, mutta enpä ole vielä ottanut.

Joka tapauksessa olisi tarkoitus käydä Tallinnassa tämän syksyn aikana. Viimeksi sieltä löytyi oikein hyvää viskiä ja tällä kertaa voisin etsiä kenkiä ja parfyymia.

Avautumista ja haavekuvia

Tänään tuli jälleen uusi koodi joka pitäisi opetella ulkoa. Etuoveen oli ilmestynyt elektroninen koodilukko ja minulla ei ollut aavistustakaan mikä sen oikea koodi. Asiasta oli tullut tiedote viime perjantaina, mutta enpä ollut sitä lukemassa ja siksi olin hetken aikaa ihmeissäni. Tajusinpa kuitenkin kokeilla avainta ja hyvin se aukesi ja nyt tiedotetta lukiessani selvisi, että avaimella se aukeaa tulevaisuudessakin. Tympii vain pikkuisen tämä koodien jatkuva tulviminen, en edes muista montako koodia minun pitäisi muistaa ulkoa selviytyäkseni tässä maailmassa.

Linnustuskausi alkoi parisen viikkoa sitten ja en ole käynyt kertaakaan linnustamassa. Itse asiassa koko asia on niin jäissä, että koko homma taitaa jäädä tältä vuodelta väliin. Tosin ei siinä olisi mitään uutta kun kerran en ole käynyt haulikon kanssa ulkoilemassa vuosikausiin. Kaikki riippuu siitä veneen puuttumisesta, en yksinkertaisesti pääse millekkään kallionluodolle piileskelemään ja houkuttelemaan merilintuja ampumaetäisyydelle. Haitanneeko tuo kuitenkaan. Veri ei vedä niin kovasti merelle, että oikeasti tekisin asian eteen mitään. Uskon nimittäin aika vahvasti siihen, että jos jotain oikeasti haluaa niin sen kyllä saa toteutumaan.

Tällä hetkellä tuo merilinnustus ei kuitenkaan ole se tärkein prioriteetti. Ei edes top3:ssa, mutta olisihan se silti hauskaa. Käydä ulkona, tähyillä auringonlaskuun ja ampua haahkoja. Hitto.. nyt alkoi kuumottaa kun muistaa miten hauskaa se oikeasti on. Sitä paitsi, haahka on kaunis lintu ja maistuu hyvältä. Tästä seuraakin se, että on matkani Kauppahalliin tutkimaan löytyykö sieltä tummanpunaista haahkanlihaa. Nam!

Lista hankinnoista ja tekemisistä

Viikonloppu oli hauska ja erilainen. Kannatan kovasti pidennettyjä viikonloppuja vaikka niitä onkin aivan liian harvoin. Tämäkin oli oma-aloitteisesti keksitty ja omasta pussista pidetty. Ei kuitenkaan harmita.

Viikolle ei pitäisi olla mitään ihmeellistä tiedossa. En ainakaan osaa ajatella mitään merkittävää. Elokuvissa voisi käydä jos siellä on mitään säädyllistä, epäilen, tai jos oikein innostuu niin jossain taidenäyttelyssä. Olen halunnut sellaiseen jo useamman viikon, sillä edellisestä on taas muutama kuukausi. Amos Andersonin museossa on muistaakseni akvarelleja, mutta en ole ihan varman sytynkö minä niille nyt. Sinebrychoffin museossa olisi myös hauska käydä.

Aktiviteettiä olisi tietysti myös sen tuolin kanssa. En millään löydä hyvää työtuolia itselleni. Sellaista mikä sopii saumattomasti ikivanhaan Bilnäsin kirjoituspöytään. Listalla alkaa muutenkin olla taas kaikenlaista hankittavaa.