Haa.. tiesin, että se viikon mittainen pään seinään hakkaaminen loppuu. Se loppuu aina, mutta sen loppumisen odottaminen on välillä yhtä tuskaa. Sitä se oli tälläkin kerralla. Onneksi perjantai oli taas maineensa veroinen päivä ja toi mukanaan yhden uuden asiakkuuden. Ensimmäinen uusi kotimainen asiakas, jolla on ihan oikeasti volyymia. Aivan törkeän hyvä fiilis kun varmistui, että he hyväksyvät tekemäni tarjouksen ja siirtävät volyyminsa meidän kautta kulkevaksi rahdiksi. Oli tuuletuksen paikka.
Samalla minulle tarjottiin töitä. Heidänkin yrityksessään on kuulema paikka hyvälle myyntimiehelle ja lupasin pistää tarjouksen korvan taakse. En minä ihan tosissani ole sitä harkitsemassa, mutta onhan se mukava tietää olevansa hyvä siinä missä tekee. Olen itse asiassa miettinyt, kuinka paljon olen eri henkilö asiakkaan kanssa puhuessani kuin olen toimistossa. Ainakin minä koen olevani käytökseltäni ja osittain olemukseltani toisenlainen henkilö, kuin se minkä toimiston väki minussa näkee. En yksinkertaisesti voi vetää samaa roolia asiakkaan kanssa puhuessani kuin toimistolla. Jälkimmäisessä pystyn huoletta olemaan se tyhmä kaveri, joka ei tiedä oikein mistään mitään, mutta vieraalle ihmiselle ei sellaista voi näyttää. On oltava asiallinen, ystävällinen ja ennen kaikkea kuolettavan varma omasta itsestään ja tekemisestään. Jos ei ole, niin silloin se homma todella on sitä pään hakkaamista.
Olen joskus miettinyt aika paljonkin mikä on tärkeintä ihmisten kanssa työskennellessä ja olen tullut siihen tulokseen, että se on kontaktin saaminen. Siitä ainakin minun tapaamisissani pohjimmiltaan on kyse, vaikka kyllä minä itsekin välillä unohdan mitä olen tekemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti