Karhuja, jalkapalloa ja vankilasaari

Karhuja on koeteltu nyt muutamaan otteeseen ja ne alkavat tuntua ihan hyviltä. Mitään hirvittävän erikoista en ole niissä huomannut, ainoastaan sen että tuuli puhaltaa kenkien läviste. Tuuletukseksi sitä kaiketi kutsutaan, mutta on aika hassun tuntuista kun jalkapöytää hivelee vieno tuulenkare.

Katsoin eilen Italia ja Paraguay ottelun ja on tunnustettava, että minusta tuli Paraguay fani. Oli todella hieno nähdä kuinka he uskalsivat pelata hallitsevaa mestaria vastaan. Pelata hyökkäävää jalkapalloa, eikä sitä kisoja tähän asti värittänyttä varovaista ja puolustavaa palloa. Toki minä ymmärrän miksi pelataan puolustuksen kautta, mutta kyllähän kyseessä on maalintekopeli.

Wikipediasta bongasin artikkelin Pirunsaaresta. Siitä samasta minne aikoinaan lähetettiin Ranskan pahamaineisimmat rikolliset. Saaren legendaa värittää tietysti myös Henri Charriéren kirjoittama kirja Vanki nimeltä Papilon. En tiedä miten omakohtainen kirja oikeasti on, mutta hieno kirja se joka tapauksessa on. Suosittelen!

Kisaveikkaus: Brasilia 3 - Pohjois-Korea 1

Suomenlinna ja Suomenlinnan Panimo

Kävin eilen M:n kanssa lyhyellä visiitillä Suomenlinnassa. M ei ollut aikaisemmin käynyt siellä joten oli harmi, että visiitti jäi niinkin lyhyeksi kuin se lopulta jäi. Käytännössä kiersimme ainoastaan Pikku-Mustasaaren, sillä tämän vielä tänään jatkuva kesämyräkkä alkoi painaa päälle.

Lyhyen tiedusteluretken jälkeen vetäydyimme lounaalle nykyisen pääsisäänkäynnin vieressä olevaan Panimo ravintolaan. Varsinaista lounaslistaa ravintolasta ei löytynyt, joten tilasimme normaalilta ruokalistalta alkuruuan ja pääruuan. Jälkiruoka jäi tällä kertaa maistamatta.

Minulla startterina oli Panimon kalaisa zakuskalautanen, joka oli erinomainen. Kertakaikkiaan suosituksen arvoinen kokoelma meren herkkuja. Varsinkin sillikaviaari oli kertakaikkiaan taivaallista. Zakuskalautanen oli ehkä yksi parhaista alkuruoka-annoksista joita olen koskaan maistanut.

M tilasi itselleen Pernod-voissa paistettuja kampasimpukoita ja kehui niitä vielä monta tuntia lounaan jälkeen. On vain uskottava, että ne tekivät vaikutuksen myös muutenkin kuin olemalla hänen ensimmäiset kampasimpukkansa. Mietin itsekin samaa startteria, mutta valitsin toisin kuten jo kirjoitin.

Pääruokana molemmilla oli yksi suomalaisen kettiön klassikoista eli perinteinen poronkäristys. Kokonaisuutena ei mielestäni yltänyt aivan samalle tasolle kuin oma startterini, mutta käristyksenä erittäin hyvä. Olisin toivonut, että lihasta irronnutta lientä olisi ollut ehkä kaksi lusikkaa enemmän ja perunamuusi aavistuksen kuohkeampaa. Näistä huolimatta en ole ollenkaan pettynyt, vaan tyytyväinen ja ennen kaikkea kylläinen.

Panimo oli miellyttävä kokemus. Ehdottomasti sellainen paikka, jonne voi mennä toisenkin kerran, mutta ei kuitenkaan aiheuta näppylöitä jos väliin ehtii useampikin kuukausi aikaa.

Kohta mennään!!

Ei ole enää pitkään ja alan käydä taikauskoiseksi. Luin juuri Diego Maradonan näkemästä unesta jossa hän juhli jalkapallon maailman mestaruutta. Se tuntuu tällä hetkellä pelottavan uskottavalta vaihtoehdolta. Enneunien perusteella on tämän maailman kohtalo aikaisemminkin ratkaistu. Minulla ei edes ole mitään Argentiinaa vastaan, mutta jotenkin vain haluaisin nähdä jonkun toisen juhlimassa, vaikka onhan Argentiinalla Messi.

Kuka voittaa kisat? Ei minulla ole aavistustakaan. Liputan todennäköisesti Espanjan puolesta, sillä siellä on monta mainiota pelaajaa. Toisaalta ehkä nyt on Englannin vuoro tai ylipäätänsä aika Eurooppalaisen joukkueen voittaa mestaruus Euroopan ulkopuolella. Brasilia on aina vahva. Chile, Etelä-Afrikka ja Sveitsi saattavat olla niitä kuuluisia musta hevosia - suuria yllättäjiä.

Yksi odotetuimmista otteluista on lauantain Englanti vs. USA. Miten käy kun isoveli ja pikkuveli kohtaavat? Tilttaako Rooney ja tyrmää Carlos Bocanegran vasemmalla koukulla? Tuskin, mutta jotain jännittävää pelissä tulee aivan varmasti tapahtumaan.

Kisa aloitetaan todennäköisesti thaimarinoiduilla lohivartailla, naan-leivällä ja brasilian kunniaksi caipirinhoilla.

Kaksi uutta Karhua

Oli hyvä aika siirtää vanhat Reebokit syrjään ja hankkia jalkaan laitettavaksi uusi pari lenkkareita. Tällä kertaa kotimaiset(?) Karhut ja olen niihin ainakin tällä hetkellä ihan tyytyväinen. Väri ainakin on pirteä brasilia, joten kait niillä pystyy ihan kevyesti askelehtimaan. Sambaa en tosin ajatellut niillä tanssia.


Kyseessä on kaiketi ihan täysiveriset juoksukengät. Netissä kehuttiin niiden ylivertaista rullausta ja kenkien brosyyri kertoi niiden olevan 5% tehokkaammat kuin jotkut toiset. Minä en tiedä. En ole niitä vielä kokeillut.

Kesä on muutenkin minulle hieman hankalaa aikaa ulkoilun kannalta. Olen rääkännyt itseäni juoksemalla ihan kaikkein kuumimpaan aikaan, mutta ei se ole yhtään kivaa. Näitäkin kenkiä tulen testaamaan vasta nyt illalla kun ilma on edes jonkin verran viilentynyt. Hankaluus tulee siis siitä, että on kovin kuuma. Mieluiten lenkkeilen syksyllä, sillä silloin ilma on parhaimmillaan. Kosteaa, vailla siitepölyä ja helppoa hengitettävää.

Peilin kautta ajateltuna

Yllätyksiä ja muutoksia joiden seurauksena on muuttuneet kesäsuunnitelmat. Kyseessä on hieman harmittava muutos vallinneeseen olotilaan, mutta vastapuolena on tietysti omat hyvät puolensa. En niihin mene tässä kuitenkaan syvällisemmin, sillä tämä on liian julkinen foorumi tällä kertaa.

Itse asiassa tämä blogi on tavallaan menettänyt sitä alkuperäistä ajatustaan joka minulla oli. Tiedän, että tätä seuraa nyt muutama ihminen, jotka oikeasti tuntevat minut ja siksi valikoin välillä aiheita joista kirjoitan. Edellinen kappale on hyvä esimerkki. En osaa selittää syytä moiseen salailuun, mutta kait siinä on jotain tarvetta kertoa asioita "kasvotusten", eikä vain ilmoittaa näin julkisesti. Toisaalta koen joskus tarvetta pompotella ajatuksia kirjoituksen muodossa ennen kuin tuon ne julki ja siihen tarkoitukseen tämä blogi ei enää ole tarkoituksen mukainen.

Tuollainen minä kaiketi olen. Hieman hankalasti ymmärrettävä, mutta minkäs teet. Sitä on luonteensa vanki ja olen tottunut siihen, että olen usein hieman erilläni. Jos en fyysisesti niin jollakin muulla tavalla. Väärin kytketty kaiketi.

Mystinen katoaminen Titanissa

Mielenkiintoinen uutinen toisesta maailmasta tai paremminkin toisesta kuusta. Tähdet ja Avaruus välitti NASA:n uutisen vedyn ja asetyleenin mystisestä katoamisesta Titanin pinnalta.

Uutisessa spekuloidaan sillä mahdollisuudella, että kumpikin sopii hyvin kuvaan Titanin mahdolliselle elämälle. Sitähän ei tietenkään pysty sanomaan perustuuko häviäminen todella biologisesta prosessista tai vain puhtaasti kemialliselle prosessille. Tosin tälläistä kemiallista prosessia ei vielä tunneta, joten ovi on täysin auki kumpaankin suuntaan. Se on kuitenkin aika lailla todistettu, että Titanin pinnalta häviää vetyä, eikä siellä ole ollenkaan asetyleeniä mitä esiintyy Titanin ilmakehässä.

Ohessa linkki NASA:n uutiseen asiasta.

Huomioita kerjäläisistä

Olen miettinyt usein, että kirjoitan jotain nokkelaa ja älykästä Helsinkiä kansoittavista kerjäläisistä. Se on kuitenkin jäänyt tekemättä, sillä aihe on kiperä ja vaikeasti tartuttava. Joten kierrän ongelman kertomalla lyhyesti havaintoja, joita olen tehnyt näistä pääosin ulkomaisista kerjäläisistä.

Kielojen kukkiessa ilmestyivät muutamaksi viikoksi paljon pienet kukkaniput, joista veloitettiin muutaman euron maksua. En ole täysin varma onko kielon poimiminen laillista, tuskinpa sentään, mutta myrkyllinen se kuitenkin on. Ainakin pienille lapsille ja kotieläimille. Oli miten oli, mutta miksi niitä pitää poimia maasta ja kapitella ohikulkijoille?

Ateneumin ja Makkaratalon vieressä päivystää yksi apaattisin ihminen, jonka olen koskaan nähnyt. Vanhempi mies istuu kupin ääressä ja vain tuijottaa tyhjyyteen. Surkean oloinen tapaus, mutta hänelläkin on tarkka työrytmi. Aamulla yhdeksöltä mies tulee metrolla Kalasatamasta keskustaan ja lähtee illalla kello viisi hän lähtee taas pois. Ylitöitä mies ei ole vielä tehnyt.

Apaattisen miehen vieressä pitää majaansa silmäpuoli saksofonisti, jonka en ole kuullut koskaan soittavan kokonaista kappaletta. Hänen repertuaarinsa rajoittuu muutamaan tutun kuuloiseen teemaan, joita elävöitetään puhtaasti improvisoiduilla törähdyksillä. Soitanto muistuttaa etäisesti musiikkia kun miehen ohitse kävelee, mutta ei se sitä oikeasti ole. Satunnaista törähtelyä ja luritusta.

Saksofonimiehen kaverina on aina joskus haitarinsoittaja jonka musiikillisista lahjoista en ole päässyt perille. Tunnelma on kuitenkin korkealla kun miehet lurittavat kahdestaan, vaikka sävelmää ei vieläkään erota improvisoinnin keskeltä.

Tänään näin ensimmäisen roskisdyykkarin. Poika oli varustautunut sinisellä työhansikkaalla ja mustalla muovisäkillä. Hänen päivätyönsä oli ilmeisesti työntää käsi roskapöntön sisälle ja kalastaa sieltä sopivaa saalista. Muistan samoja sankareita Istanbulin syrjäkujilta.

Naiset liikkuvat useimmiten pienissä ryhmissä, huiveihin ja värikkäisiin mekkoihin pukeutuneina. Heitä kaikkia yhdistää Pauligin kahvikuppi. Sellainen jossa kahvia ostetaan kioskilta mukaan kun ei ole aikaa pysähtyä. Kupin pohjalla on usein muutama pieni kolikko, ikään kuin rohkaisuksi, muutkin ovat antaneet. Olen nähnyt kuinka päivystyksensä aloittava kerjäläinen asettaa itse ensimmäiset kolikot kuppinsa pohjalle.

Kaduilla kulkee erilaisia nuoria miehiä pyytämässä rahaa tai ojentamassa Pauligin kahvikuppia. Usein sama kaveri tulee vastaan samassa paikassa jos kävelet siitä hetken päästä uudestaan.

Paikallaan päivystävien kerjäläisten välimatka toisistaan on noin 100 - 150 metriä. Se voi olla vähemmänkin, mutta merkillepantavaa on se, että suoraa näköyhteyttä kahden päivystäjän välillä ei ole. Keskustan tietyillä kadun kulmilla on aina kerjäläinen.

Viime kesänä metrossa yleistyi tapa pitää konsertteja. Kaksi musikanttia ilmestyi metrovaunuun ja alkoi soittamaan jotain intrumenttia. Usein kyseessä oli pelkkä syntetisaattori ja solisti. Toinen alkoi kiertämään vaunua ojennetun hatun tai jonkun muun pussukan kanssa rahastaakseen matkustajia kahden minuutin konsertista. Seuraavalla pysäkillä seurue siirtyi vaunujonossa eteenpäin.

Kaksi kertaa minulta on kerjätty rahaa kotimaisen kerjäläisen toimesta. Kummallakin kerralla on kyseessä ollut alkoholisoitunut ihminen, mies ja nainen. Nainen kutsui minua herraksi ja mies pummasi kolikkoa.