Kävin eilen M:n kanssa lyhyellä visiitillä Suomenlinnassa. M ei ollut aikaisemmin käynyt siellä joten oli harmi, että visiitti jäi niinkin lyhyeksi kuin se lopulta jäi. Käytännössä kiersimme ainoastaan Pikku-Mustasaaren, sillä tämän vielä tänään jatkuva kesämyräkkä alkoi painaa päälle. Lyhyen tiedusteluretken jälkeen vetäydyimme lounaalle nykyisen pääsisäänkäynnin vieressä olevaan Panimo ravintolaan. Varsinaista lounaslistaa ravintolasta ei löytynyt, joten tilasimme normaalilta ruokalistalta alkuruuan ja pääruuan. Jälkiruoka jäi tällä kertaa maistamatta.
Minulla startterina oli Panimon kalaisa zakuskalautanen, joka oli erinomainen. Kertakaikkiaan suosituksen arvoinen kokoelma meren herkkuja. Varsinkin sillikaviaari oli kertakaikkiaan taivaallista. Zakuskalautanen oli ehkä yksi parhaista alkuruoka-annoksista joita olen koskaan maistanut.
M tilasi itselleen Pernod-voissa paistettuja kampasimpukoita ja kehui niitä vielä monta tuntia lounaan jälkeen. On vain uskottava, että ne tekivät vaikutuksen myös muutenkin kuin olemalla hänen ensimmäiset kampasimpukkansa. Mietin itsekin samaa startteria, mutta valitsin toisin kuten jo kirjoitin.
Pääruokana molemmilla oli yksi suomalaisen kettiön klassikoista eli perinteinen poronkäristys. Kokonaisuutena ei mielestäni yltänyt aivan samalle tasolle kuin oma startterini, mutta käristyksenä erittäin hyvä. Olisin toivonut, että lihasta irronnutta lientä olisi ollut ehkä kaksi lusikkaa enemmän ja perunamuusi aavistuksen kuohkeampaa. Näistä huolimatta en ole ollenkaan pettynyt, vaan tyytyväinen ja ennen kaikkea kylläinen.
Panimo oli miellyttävä kokemus. Ehdottomasti sellainen paikka, jonne voi mennä toisenkin kerran, mutta ei kuitenkaan aiheuta näppylöitä jos väliin ehtii useampikin kuukausi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti