Olisi kaiketi syytä ostaa vehnäjauhoja kun niistä tuntuu olevan pula. Minulla ainakin, sillä viimeinen pussi taisi loppua viime viikolla. Ei sillä, että minulla olisi mitään suurempaa varastoa. Yksi pussi yleensä riittää. Tosin jos vehnäjauhon kilohinta nousee vaikka kolmin kertaiseksi, niin eipä se minun taloutta kaada.
Torilla olisi kyllä syytä käydä katsomassa josko sieltä saisi vielä mustikoita. En ole yhtään perillä mikä on tilanne niiden kanssa noin yleisesti, mutta mansikat minulta ainakin jäivät ostamatta. Viikonlopun projekti voisikin olla mustikkahillon keittäminen. Se ei voi olla kovin vaikeaa.
torstai 12. elokuuta 2010
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Ukkonen!! Parasta!!!
Ehdottomasti paras ukkosmyrsky vuosiin. Olen niin onnellinen, että virnuilen kuin puolihullu apina.
Suurin osa salamista tuntui olevan pilvissä vaakatasossa iskeneitä. Hyvin harva iski maahan asti. Aluksi iskivät pohjoisestä etelään ja myrskyn edetessä iskut vaihtoivat suuntaa etelästä pohjoiseen. Myrsky tuli siis hyvin lyhyellä varoitusajalla mereltä mantereelle, etelästä pohjoiseen.
Ääni oli myös yllättävän rauhallinen. Suurimmaksi osaksi tasaista jyrinää, josta ei erottanut yksittäisiä iskuja. Vain muutama isku oli todella sellainen joka jyrähti oikein todella niin, että sen erotti.
Ehkä mahtavin yksittäinen salama oli se joka aloitti pohjoisesta etelään etenevänä paksuna nauhana, teki 100 asteen käännöksen oikealla (länteen) ja haaroittui kahdeksi kärjeksi. Varsinainen käärmeenkieli. Toinen oli lähes täydellinen peilikuva S-kirjaimesta. Mukaan vielä pilviä pitkin eteneviä pikkuisia ja lukuisia massiivisia.
Aivan upea! Parasta!!
Kornia laittaa kappale, mutta kun on se vain niin mahtavaa :D
Suurin osa salamista tuntui olevan pilvissä vaakatasossa iskeneitä. Hyvin harva iski maahan asti. Aluksi iskivät pohjoisestä etelään ja myrskyn edetessä iskut vaihtoivat suuntaa etelästä pohjoiseen. Myrsky tuli siis hyvin lyhyellä varoitusajalla mereltä mantereelle, etelästä pohjoiseen.
Ääni oli myös yllättävän rauhallinen. Suurimmaksi osaksi tasaista jyrinää, josta ei erottanut yksittäisiä iskuja. Vain muutama isku oli todella sellainen joka jyrähti oikein todella niin, että sen erotti.
Ehkä mahtavin yksittäinen salama oli se joka aloitti pohjoisesta etelään etenevänä paksuna nauhana, teki 100 asteen käännöksen oikealla (länteen) ja haaroittui kahdeksi kärjeksi. Varsinainen käärmeenkieli. Toinen oli lähes täydellinen peilikuva S-kirjaimesta. Mukaan vielä pilviä pitkin eteneviä pikkuisia ja lukuisia massiivisia.
Aivan upea! Parasta!!
Kornia laittaa kappale, mutta kun on se vain niin mahtavaa :D
Kävelyretken valokuvista
En ole hirveästi viitsinyt kirjoittaa taannoiselta kävelyltäni Itärajan maisemissa. En lähtenyt etsimään sinne sisältöä elämääni tai uusia näkökulmia maailman ongelmiin, lähdin vain kävelylle. Vaikea käsite joillekin, mutta minkäs teet. Halusin vaihtelua normaaleihin kävelymaisemiini.
Valokuvia en tullut ottaneeksi läheskään niin monta kuin olin ennalta ajatellut, ainoastaan muutamia ruutuja. Osa hieman parempia kuin toiset. Eniten pidän Raatteen Vartiomuseon sisäkuvista, sillä niiden kanssa pystyi jo hieman ajattelemaan ennen laukaisimen painamista.
Kuvat löytyvät täältä.
Valokuvia en tullut ottaneeksi läheskään niin monta kuin olin ennalta ajatellut, ainoastaan muutamia ruutuja. Osa hieman parempia kuin toiset. Eniten pidän Raatteen Vartiomuseon sisäkuvista, sillä niiden kanssa pystyi jo hieman ajattelemaan ennen laukaisimen painamista.
Kuvat löytyvät täältä.
torstai 5. elokuuta 2010
Uusia ja vanhoja asioita
Hain itselleni kopion työväenopiston uudesta koulutustarjonnasta tuolta lähikirjastosta ja olen silmäillyt sen läpi. En ole aivan viime vuosina käynyt ensimmäiselläkään kurssilla, mutta nyt syksyksi olen pohtinut asiaa. Oikeastaan voisi olla hauskaa käydä vähintäänkin parilla luennolla ja ehkä ihan oikealla kurssillakin.
Kaiketi kyse olisi vaihtelusta, sillä suuri osa minua kiinnostavista kursseista on sellaisia joita en ihan joka päivä pääse kokeilemaan. Eräskin oli aika yllättävä veto, mutta harkitsen sitä vielä. Vastapainona kun on kuitenkin se, että minusta on kurjaa olla joka ilta menossa jonnekin. Nautin siitä kun saa vain olla.
Eniten minua kiinnosti Naapurimaiden esihistoria -luentosarja. Aihe kun on lähellä minun sydäntäni vaikka en arkeologiksi koskaan pyrkinytkään. Historiassa on kuitenkin vain jotain kiehtovaa. Kaiketi se ihmiskunnan selviytymisen tarina on se, mikä minua kiehtoo ja kaikki se mikä siihen liittyy. Kulttuuri, tiedot ja taidot.
Pitäisi muistaa laittaa sähköpostia siitä maakuopasta jonka näin vaellusretken aikana. Loogisin osoite olisi varmaan Suomussalmen paikallismuseo, sillä kait sieltä sellainen löytyy. Vaikka en minä väitä sen olevan esihistoriallinen kuoppa, mutta hyvinkin satavuotias.
Heinäsirkat soittavat ulkona niin lujaa, että luulin sen tulevan televisiosta. Taidan mennä parvekkeelle kuuntelemaan.
Kaiketi kyse olisi vaihtelusta, sillä suuri osa minua kiinnostavista kursseista on sellaisia joita en ihan joka päivä pääse kokeilemaan. Eräskin oli aika yllättävä veto, mutta harkitsen sitä vielä. Vastapainona kun on kuitenkin se, että minusta on kurjaa olla joka ilta menossa jonnekin. Nautin siitä kun saa vain olla.
Eniten minua kiinnosti Naapurimaiden esihistoria -luentosarja. Aihe kun on lähellä minun sydäntäni vaikka en arkeologiksi koskaan pyrkinytkään. Historiassa on kuitenkin vain jotain kiehtovaa. Kaiketi se ihmiskunnan selviytymisen tarina on se, mikä minua kiehtoo ja kaikki se mikä siihen liittyy. Kulttuuri, tiedot ja taidot.
Pitäisi muistaa laittaa sähköpostia siitä maakuopasta jonka näin vaellusretken aikana. Loogisin osoite olisi varmaan Suomussalmen paikallismuseo, sillä kait sieltä sellainen löytyy. Vaikka en minä väitä sen olevan esihistoriallinen kuoppa, mutta hyvinkin satavuotias.
Heinäsirkat soittavat ulkona niin lujaa, että luulin sen tulevan televisiosta. Taidan mennä parvekkeelle kuuntelemaan.
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Tuulitunnelin koekaniini
Kohta pitäisi lähteä kohti keskustaa ja Töölöä. Siellä pelataan paikallisen joukkueen ja Serbialaisen FK Partizanin toinen ja ratkaiseva osaottelu Mestareiden liigan kolmannella karsintakierroksella. Todellisuudessahan tuo ratkaisu nähtiin jo viikko sitten kun HJK hävisi vieraissa 3-0. Mikä tarkoittaa sitä, että Serbien tehdessä yhdenkin vierasmaalin, Töölöläisten pitäisi tehdä viisi. Ei tule tapahtumaan, ei ikuna. Harmittaa tietysti, että varsinainen jännitys on pelistä jo kadonnut, mutta minkäs teet, toivottavasti tulee edes laadukas ottelu.
Toinen mikä hieman arveluttaa on tuo kova tuuli. HJK:n kotistadion kun on tunnetusti aivan hemmetin altis tuulelle. Tällä hetkellä näyttää vielä siltä, että tuuli käy juuri sopivasti meikäläisen selän takaa mikä saa taatusti tukan hulmuamaan ihan silmille asti.
Laitetaan nyt ihan hassuttelun vuoksi tulosveikkaus tähän julkisesti naurettavaksi. Veikkaan, että kotijoukkue pyrkii hyökkäämään todella raivokkaasti ja saa aikaiseksi 2-0 johdon. Toisella puoliajalla Partisaanit kuitenkin tekevät vierasmaalin ja tappavat pelin siihen. Lopputulos 2-1 HJK:lle.
-----
J.K. Pelin jälkeen.
Ei hirveästi jaksa innostua siitä, että arvasin maalimäärät. Tosin nekin väärin päin, sillä Partizanin pojat veivät ottelun nimiinsä viime hetken maalilla 2-1. Tulos oli sinänsä oikeutettu, sillä kyllä Serbian edustaja oli parempi joukkue. Siitä ei ole mielestäni mitään epäilystä, yhteenlaskettu tulos 5-1 kyllä puhuu puolestaan.
HJK ei sinällään ollut ainakaan tässä Helsingin ottelussa varsinaisesti mitenkään huono, se ei vain pystynyt yllättämään parempaansa. Väittäisin, että henkilökohtainen taitotaso ja taktinen osaaminen oli Partizanilla ainakin tason korkeampi kuin kotijoukkueella.
Tosin oli HJK:lla omat hetkensä, varsinkin Dawda Bah pelasi itselleen uutta työpaikkaa ja kovempaa palkkaa. Mielestäni oli ehdottomasti kentän paras pelaaja. Banjulin ihmemies piti pilkkanaan FK Partizanin oikean laidan pelaajia, myös silloin kun kaveria otettiin kahden Serbialaisen voimin. Järjesti useita paikkoja, sillä HJK:n hyökkäyspeli käytännössä kulki täysin hänen kauttaan. Suurin ongelma oli kotijoukkueen hyökkääjien tehottomuus.
Kyllä minä tiedän, että tietämykseni jalkapallosta on ohutta kuin riisipaperi, mutta jotenkin tuntuu ettei HJK:n vaatimustaso ole kovin korkealla. Ainakaan pelin aloittaneet Parikka ja Pelvas eivät vakuuttaneet missään muodossa. Pelvas oli näkymätön, enkä osaa sanoa oikeastaan mitään konkreettista hänen pelistään. Mies ei vain yksinkertaisesti jäänyt mieleen. Parikka sen sijaan näkyi, mutta ehkä ainoastaan siksi, että jäin usein ihmettelemään kuka tuo paikoillaan seisova mies oikein on.
En osaa sanoa miten tehokas hyökkääjä konkreettisesti liikkuu, mutta Parikan liikkuminen ei sitä yksinkertaisesti voi olla. Mies lopettaa liikkeen heti kun on saanut syötettyä pallon pois itseltään, useimmiten taaksepäin omalle keskikentälle. Silloinkaan kun hyökkäystä rakennellaan, mies ei vain liiku tarpeeksi. Aivan kuin kaveri yrittäisi pelata kliinisenä viimeistelijänä, mutta kun on aina väärässä paikassa, ei sekään voi toimia. Saadessaan pallon jalkaansa, puolustajat ovat aina miehen ja maalin välissä. Haluaisin nähdä pystyjuoksuja, liikettä puolustajien välissä ja laukauksia. Ehdottomasti enemmän laukauksia. Nyt kaverilta näkee aivan liian usein alibisyöttöjä taaksepäin, vaikka kaverin tehtävä on pyörähtää maalia kohti ja laukoa.
Mäkelä ja Westö tulivat toisella puoliajalla kentälle ja tekivät sen mitä pystyivät. Mäksä teki parhaansa ja oli puutteistaan huolimatta HJK:n vaarallisin hyökkääjä, jatkuvalla liikkumisellaan ja kauhealla yrittämisellä. Onnistumisia ei kuitenkaan vain tullut.
Toinen mikä hieman arveluttaa on tuo kova tuuli. HJK:n kotistadion kun on tunnetusti aivan hemmetin altis tuulelle. Tällä hetkellä näyttää vielä siltä, että tuuli käy juuri sopivasti meikäläisen selän takaa mikä saa taatusti tukan hulmuamaan ihan silmille asti.
Laitetaan nyt ihan hassuttelun vuoksi tulosveikkaus tähän julkisesti naurettavaksi. Veikkaan, että kotijoukkue pyrkii hyökkäämään todella raivokkaasti ja saa aikaiseksi 2-0 johdon. Toisella puoliajalla Partisaanit kuitenkin tekevät vierasmaalin ja tappavat pelin siihen. Lopputulos 2-1 HJK:lle.
-----
J.K. Pelin jälkeen.
Ei hirveästi jaksa innostua siitä, että arvasin maalimäärät. Tosin nekin väärin päin, sillä Partizanin pojat veivät ottelun nimiinsä viime hetken maalilla 2-1. Tulos oli sinänsä oikeutettu, sillä kyllä Serbian edustaja oli parempi joukkue. Siitä ei ole mielestäni mitään epäilystä, yhteenlaskettu tulos 5-1 kyllä puhuu puolestaan.
HJK ei sinällään ollut ainakaan tässä Helsingin ottelussa varsinaisesti mitenkään huono, se ei vain pystynyt yllättämään parempaansa. Väittäisin, että henkilökohtainen taitotaso ja taktinen osaaminen oli Partizanilla ainakin tason korkeampi kuin kotijoukkueella.
Tosin oli HJK:lla omat hetkensä, varsinkin Dawda Bah pelasi itselleen uutta työpaikkaa ja kovempaa palkkaa. Mielestäni oli ehdottomasti kentän paras pelaaja. Banjulin ihmemies piti pilkkanaan FK Partizanin oikean laidan pelaajia, myös silloin kun kaveria otettiin kahden Serbialaisen voimin. Järjesti useita paikkoja, sillä HJK:n hyökkäyspeli käytännössä kulki täysin hänen kauttaan. Suurin ongelma oli kotijoukkueen hyökkääjien tehottomuus.
Kyllä minä tiedän, että tietämykseni jalkapallosta on ohutta kuin riisipaperi, mutta jotenkin tuntuu ettei HJK:n vaatimustaso ole kovin korkealla. Ainakaan pelin aloittaneet Parikka ja Pelvas eivät vakuuttaneet missään muodossa. Pelvas oli näkymätön, enkä osaa sanoa oikeastaan mitään konkreettista hänen pelistään. Mies ei vain yksinkertaisesti jäänyt mieleen. Parikka sen sijaan näkyi, mutta ehkä ainoastaan siksi, että jäin usein ihmettelemään kuka tuo paikoillaan seisova mies oikein on.
En osaa sanoa miten tehokas hyökkääjä konkreettisesti liikkuu, mutta Parikan liikkuminen ei sitä yksinkertaisesti voi olla. Mies lopettaa liikkeen heti kun on saanut syötettyä pallon pois itseltään, useimmiten taaksepäin omalle keskikentälle. Silloinkaan kun hyökkäystä rakennellaan, mies ei vain liiku tarpeeksi. Aivan kuin kaveri yrittäisi pelata kliinisenä viimeistelijänä, mutta kun on aina väärässä paikassa, ei sekään voi toimia. Saadessaan pallon jalkaansa, puolustajat ovat aina miehen ja maalin välissä. Haluaisin nähdä pystyjuoksuja, liikettä puolustajien välissä ja laukauksia. Ehdottomasti enemmän laukauksia. Nyt kaverilta näkee aivan liian usein alibisyöttöjä taaksepäin, vaikka kaverin tehtävä on pyörähtää maalia kohti ja laukoa.
Mäkelä ja Westö tulivat toisella puoliajalla kentälle ja tekivät sen mitä pystyivät. Mäksä teki parhaansa ja oli puutteistaan huolimatta HJK:n vaarallisin hyökkääjä, jatkuvalla liikkumisellaan ja kauhealla yrittämisellä. Onnistumisia ei kuitenkaan vain tullut.
maanantai 2. elokuuta 2010
Askel askeleelta kohti tulevaisuutta
YLE tietää kertoa, että Poliisi haluaa suomalaisten sormenjäljet rikostutkintaansa. Käytännössä tarkoittaa, että se sormenjälki jonka joudut antamaan saadaksesi uuden passin siirtyisi Poliisin käyttöön sen rikostutkintaa varten. Tällä hetkellähän Suomen kansalainen ei saa normaalia ulkomaan passia ilman sormenjälkien tallentamista passinhaun yhteydessä.
Minä vierastan ja oikeastaan vastustan koko ehdotusta. Minua loukkaa ajatus siitä, että kansalainen rinnastetaan rikolliseksi epäiltyyn vain sen takia, että haluan matkustaa Schengen-alueen ulkopuolelle. Ylipäätänsä ajatus siitä, että sivistysvaltion pitää rekisteröidä jäsensä sormenjälkien tai saati sitten DNA:n perusteella on jotenkin rikkinäinen. Sivistysvaltion tunnusmerkki on mielestäni se, että sen kansalaiset ovat perusolettamukseltaan vapaita ja syyttömiä. Ilman olettamusta, että jokainen ihminen on potenttiaalinen rikollinen.
Mitä haittaa siitä on, että sormenjälkirekisteri avataan Poliisin käyttöön, onhan se käytössä vain törkeissä rikostapaksissa. Enhän minä koskaan tee törkeää rikosta. Tosin tarvitsenko minä alibin itselleni jos olen vieraillut tuntia aikaisemmin tulevalla rikospaikalla? Tai osallistunut pesäpalloharjoituksiin, joiden jälkeen valmentaja on raa'asti surmattu yhdellä käyttämistäni pesäpallomailoista.
Eniten minua arveluttaa asiassa ihmisen luonto. Vielä vuosi sitten passinhakijoiden sormenjälkirekisteriä perustettaessa, luvattiin ettei rekisteriä tulla luovuttamaan Poliisin käyttöön. Kun ensimmäinen askel on otettu, seuraavan ottaminen tulee kuin luonnostaan.
Minä vierastan ja oikeastaan vastustan koko ehdotusta. Minua loukkaa ajatus siitä, että kansalainen rinnastetaan rikolliseksi epäiltyyn vain sen takia, että haluan matkustaa Schengen-alueen ulkopuolelle. Ylipäätänsä ajatus siitä, että sivistysvaltion pitää rekisteröidä jäsensä sormenjälkien tai saati sitten DNA:n perusteella on jotenkin rikkinäinen. Sivistysvaltion tunnusmerkki on mielestäni se, että sen kansalaiset ovat perusolettamukseltaan vapaita ja syyttömiä. Ilman olettamusta, että jokainen ihminen on potenttiaalinen rikollinen.
Mitä haittaa siitä on, että sormenjälkirekisteri avataan Poliisin käyttöön, onhan se käytössä vain törkeissä rikostapaksissa. Enhän minä koskaan tee törkeää rikosta. Tosin tarvitsenko minä alibin itselleni jos olen vieraillut tuntia aikaisemmin tulevalla rikospaikalla? Tai osallistunut pesäpalloharjoituksiin, joiden jälkeen valmentaja on raa'asti surmattu yhdellä käyttämistäni pesäpallomailoista.
Eniten minua arveluttaa asiassa ihmisen luonto. Vielä vuosi sitten passinhakijoiden sormenjälkirekisteriä perustettaessa, luvattiin ettei rekisteriä tulla luovuttamaan Poliisin käyttöön. Kun ensimmäinen askel on otettu, seuraavan ottaminen tulee kuin luonnostaan.
sunnuntai 1. elokuuta 2010
Sunnuntaina
Hauska päivä ja kohtuullisen harvinainen sillä kuinka usein pääsee Suomen Mestarin mitalikahville? Minä en ainakaan ole vielä kertaakaan, mutta nyt tuli käytyä ja hauskaa oli. Kakkua oli tarpeeksi ja se oli hyvää, suklaata ja mansikkaa.
En muutenkaan ole tullut pyörineeksi tarpeeksi tuolla Kallion suunnalla ja olin aavistuksen yllättynyt miten hauskalta se vaikutti. Kyllä minä Karhupuiston maineen tiedän, mutta kauniilla kesäpäivällä se on helppo unohtaa. Helppo kuvitella itsensä jonnekin tuonne suunnalle, mutta se ei taida toteutua kovin helpolla.
Huomenna tehdään pizzaa sillä siihen on sopivat ainekset ja ne pitää käyttää ensi viikon aikana. Joten minulla on pizza maanantai.
En muutenkaan ole tullut pyörineeksi tarpeeksi tuolla Kallion suunnalla ja olin aavistuksen yllättynyt miten hauskalta se vaikutti. Kyllä minä Karhupuiston maineen tiedän, mutta kauniilla kesäpäivällä se on helppo unohtaa. Helppo kuvitella itsensä jonnekin tuonne suunnalle, mutta se ei taida toteutua kovin helpolla.
Huomenna tehdään pizzaa sillä siihen on sopivat ainekset ja ne pitää käyttää ensi viikon aikana. Joten minulla on pizza maanantai.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)