Kohta pitäisi lähteä kohti keskustaa ja Töölöä. Siellä pelataan paikallisen joukkueen ja Serbialaisen FK Partizanin toinen ja ratkaiseva osaottelu Mestareiden liigan kolmannella karsintakierroksella. Todellisuudessahan tuo ratkaisu nähtiin jo viikko sitten kun HJK hävisi vieraissa 3-0. Mikä tarkoittaa sitä, että Serbien tehdessä yhdenkin vierasmaalin, Töölöläisten pitäisi tehdä viisi. Ei tule tapahtumaan, ei ikuna. Harmittaa tietysti, että varsinainen jännitys on pelistä jo kadonnut, mutta minkäs teet, toivottavasti tulee edes laadukas ottelu.
Toinen mikä hieman arveluttaa on tuo kova tuuli. HJK:n kotistadion kun on tunnetusti aivan hemmetin altis tuulelle. Tällä hetkellä näyttää vielä siltä, että tuuli käy juuri sopivasti meikäläisen selän takaa mikä saa taatusti tukan hulmuamaan ihan silmille asti.
Laitetaan nyt ihan hassuttelun vuoksi tulosveikkaus tähän julkisesti naurettavaksi. Veikkaan, että kotijoukkue pyrkii hyökkäämään todella raivokkaasti ja saa aikaiseksi 2-0 johdon. Toisella puoliajalla Partisaanit kuitenkin tekevät vierasmaalin ja tappavat pelin siihen. Lopputulos 2-1 HJK:lle.
-----
J.K. Pelin jälkeen.
Ei hirveästi jaksa innostua siitä, että arvasin maalimäärät. Tosin nekin väärin päin, sillä Partizanin pojat veivät ottelun nimiinsä viime hetken maalilla 2-1. Tulos oli sinänsä oikeutettu, sillä kyllä Serbian edustaja oli parempi joukkue. Siitä ei ole mielestäni mitään epäilystä, yhteenlaskettu tulos 5-1 kyllä puhuu puolestaan.
HJK ei sinällään ollut ainakaan tässä Helsingin ottelussa varsinaisesti mitenkään huono, se ei vain pystynyt yllättämään parempaansa. Väittäisin, että henkilökohtainen taitotaso ja taktinen osaaminen oli Partizanilla ainakin tason korkeampi kuin kotijoukkueella.
Tosin oli HJK:lla omat hetkensä, varsinkin Dawda Bah pelasi itselleen uutta työpaikkaa ja kovempaa palkkaa. Mielestäni oli ehdottomasti kentän paras pelaaja. Banjulin ihmemies piti pilkkanaan FK Partizanin oikean laidan pelaajia, myös silloin kun kaveria otettiin kahden Serbialaisen voimin. Järjesti useita paikkoja, sillä HJK:n hyökkäyspeli käytännössä kulki täysin hänen kauttaan. Suurin ongelma oli kotijoukkueen hyökkääjien tehottomuus.
Kyllä minä tiedän, että tietämykseni jalkapallosta on ohutta kuin riisipaperi, mutta jotenkin tuntuu ettei HJK:n vaatimustaso ole kovin korkealla. Ainakaan pelin aloittaneet Parikka ja Pelvas eivät vakuuttaneet missään muodossa. Pelvas oli näkymätön, enkä osaa sanoa oikeastaan mitään konkreettista hänen pelistään. Mies ei vain yksinkertaisesti jäänyt mieleen. Parikka sen sijaan näkyi, mutta ehkä ainoastaan siksi, että jäin usein ihmettelemään kuka tuo paikoillaan seisova mies oikein on.
En osaa sanoa miten tehokas hyökkääjä konkreettisesti liikkuu, mutta Parikan liikkuminen ei sitä yksinkertaisesti voi olla. Mies lopettaa liikkeen heti kun on saanut syötettyä pallon pois itseltään, useimmiten taaksepäin omalle keskikentälle. Silloinkaan kun hyökkäystä rakennellaan, mies ei vain liiku tarpeeksi. Aivan kuin kaveri yrittäisi pelata kliinisenä viimeistelijänä, mutta kun on aina väärässä paikassa, ei sekään voi toimia. Saadessaan pallon jalkaansa, puolustajat ovat aina miehen ja maalin välissä. Haluaisin nähdä pystyjuoksuja, liikettä puolustajien välissä ja laukauksia. Ehdottomasti enemmän laukauksia. Nyt kaverilta näkee aivan liian usein alibisyöttöjä taaksepäin, vaikka kaverin tehtävä on pyörähtää maalia kohti ja laukoa.
Mäkelä ja Westö tulivat toisella puoliajalla kentälle ja tekivät sen mitä pystyivät. Mäksä teki parhaansa ja oli puutteistaan huolimatta HJK:n vaarallisin hyökkääjä, jatkuvalla liikkumisellaan ja kauhealla yrittämisellä. Onnistumisia ei kuitenkaan vain tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti