Tulkitseeko Kiina USA:n uhaksi?

Minulle tulee sähköpostiin Yhdysvaltojen armeijan strategisen tutkimuksen instituutin (Strategic Studies Institute / SSI) kuukausittainen uutiskirje ja tulin perehtyneeksi siihen kunnolla vasta tällä kertaa. Tilasin sen alkujaan pari kuukautta sitten, joten tämä on vasta toinen kirje allekirjoittaneelle.

Viestissä on linkkejä tutkimuksiin ja erilaisiin kirjoituksiin useista tämän päivän aktiivisista ongelmista. Tällä kertaa aiheina ovat mm. Brasilian turvallisuuspolitiikka ja puolustusdoktriini, Somalian Mujahadin Nuorisoliike eli al-Shabaab ja lyhyt kirjoitus Kiinan nousevista haukoista. Kyseessä on suora viittaus amerikkalaisiin sotaa kannattaviin poliitikkoihin, joita kutsutaan myös haukoiksi. Kyseessä on tohtori David Lain kirjoittama lyhyt kolmen sivun essee, joka kannattaa ehdottomasti lukea. Suora linkki pdf-artikkeliin on tämän kirjoituksen lopussa.

Ajatus kiinalaisista haukkapoliitikoista oli minulle täysin uusi, sillä olen hyvin tottunut ajattelemaan Kiinaa vain yhden äänen valtiona. Itse asiassa, niinhän asia on hyvin pitkälle ollut. Olemme kuitenkin ajassa, jossa Kiina on selvästi nousemassa supervallaksi ja samaan aikaan Yhdysvaltojen asema on luisumassa. Tästä seuraa väistämättä maailman poliittisen kartan uudelleen piirtämistä. Uutta taloudellista karttaa taidetaan itse asiassa olla jo piirtämässä, sillä ajatellaanpa USA:n massiivista velkataakkaa ja juuri käynnissä olevaa valuuttasotaa.

Jänniä asioita on liikkeellä.

Linkki: The coming of Chinese hawks

Gorillaz live NYC

Kulttuuriblogisti iskee jälleen ja jättää jälkeensä silpoutuneita ruumiita, joiden korvakäytävät ovat täynnä verihyhmää ja harmaata vaahtoa. Pehmeää ja samettista.



Gorillaz esiintyi livenä Ed Sullivan Theaterissa Lettermanin live ohjelmassa. Taltioitu New York City:ssä lokakuun seitsemäntenä kuluvaa vuotta.

Mielen + yhtymiä

;)

Sisäinen amerikkalainen

Minulla on ollut tämän syksyn ajan voimakas mielihalu matkustaa Amerikkaan, aloittaa New Yorkista ja jatkaa siitä jonnekin. Yhdysvallat ovat minulle vielä täysin tuntematon haaste ja sellaisena tulee vielä varmasti jonkin aikaa säilymään, mutta asia kiinnostaa. Itse asiassa sen verran, että luulen löytäneen sisältäni pienen piilojenkin. Sellaisen joka lähes varauksettomasti ihastelee kaikkea mitä amerikan ihmemaasta tulee tänne pohjolaan.

Itse asiassa todellinen syy saattaa liittyä muutamaan blogiin, joita satun lukemaan tai sitten taustalla on amerikkalaisen draamatelevision kulta-aika, jota elämme tällä hetkellä. Time Warnerin omistama Home Box Office on ollut vahvasti luomassa tämän päivän amerikkalaista televisiokulttuuria ja se näyttää hyvältä. En usko, että kukaan voi kieltää nauttineensa lukuisista viime vuosien laatusarjoista.

TosiTV on formaattina usein puhdas kauhistus, pelkkä ajatus isosta veljestä saa kuprun aivotoimintaani, mutta ehkä silläkin oli tehtävänsä. Tuntuu siltä, että tosiTV oli moukari jonka iskua televisio todella tarvitsi. Se pakotti tv:n tekijät keskittymään taas itse tarinaan. Sillä tarina on television vahvuus, kertomus joka kuljettaa katsojaa mukanansa jaksosta aina seuraavaan.

Lasten leffa ja aikuisten komedia

Vuokrasin kaksi elokuvaa kun mainostivat niitä puoleen hintaan, Iron Man 2 ja Vuohia tuijottavat miehet.

Ensimmäinen rautamies oli minusta ihan hyvä, siinä oli jotain särmää mistä minä pidin, joten toisen osan katsominen oli sen pohjalta perusteltu veto. Jälkikäteen ajateltuna se ei ehkä sittenkään ollut ihan hyvä idea. Elokuvien kakkososat kun eivät yleensä ole niitä maailman parhaita, eikä tämäkään tuonut siihen muutosta. Kyseessä oli enemmänkin karrikatyyri sarjakuvaelokuvasta, kuin mikään oikea elokuva. Tai ehkä kyse oli todella tarkoitettu 11 vuotiaalle pikkupojalle. Niille kun tarjotaan normaalistikin kaikenlaista roskaa elokuviksi käärittyinä.

Juoni oli kurja, ratkaisut tavanomaisia ja henkilöt kovin karkeita. Edes elokuvamaailman kaksi seksikkäintä naista eivät olleet maineensa veroisia, tylsiä ja kovin kovin epäseksikkäitä. Kurja.

Vuohia tuijottavat miehet sen sijaan oli selvästi aikuisille tehty elokuva, mikä pelasti sen ainakin jossain määrin. Mitään mahalaskua ei tullut vaikka tarinan aineksia ei syöty ehkä tarpeeksi. Jäi nimittäin sellainen mielikuva, että jotain olisi vielä voinut tehdä, mutta se jäi tekemättä. Leffan loppu oli tavallaan tyhjää ilmaa ja jätti pienen turhautumisen, ainakin tälle katsojalle. No joo.. mutta hauska leffa joka tapauksessa, sellainen leppoinen lauantai-illan saunan jälkeinen elokuva.

Sijoituspainajaisia

En ole vähään aikaan kirjoittanut mitään sijoituksista, vaikka aihetta siihen olisi ollut useitakin kertoja. Inspiraation puute on ollut kaiketi kirjoittamattomuuteni takana, mutta koetan korjata asiaa tällä kirjoituksella. Tosin pitää muistaa, että osinkoveikkauksien aika on kohta taas päällämme ja olen odotellut myös sitä. Mitään järkevää veikkausta en osaa itse tehdä, mutta viime vuonna lunttasin veikkaukset Kauppalehdestä ja ne osuivat hyvin kohdalleen. Saa nähdä miten tänä vuonna käy.

Olen miettinyt viime aikoina mikä on oikea hajautuksen määrä piensijoittajalle. Osa guruista kehoittaa luottamaan 3-5 yritykseen, toinen osa 4-8 eri osakelappuun jne. Eri fiksuja kavereita sanoo ihan muuta kuin toiset eri fiksut kaverit. Todennäköisesti ero johtuu lähtökohdista, pelimerkkien määrästä ja omasta aktiivisuudesta. Minulla hajautus on toteutettu viiden eri yrityksen kesken, joista se viides on ns. lyhyt aikainen, spekulatiivinen sijoitus. En mene tarkempiin yksityiskohtiin, mutta uskon Nokian olevan huomattavasti kalliimpi osake ensi keväällä kuin se on tällä hetkellä.

Perussalkkuni jakautuu neljän osakkeen kesken, jotka olen aikaisemminkin tänne kirjoittanut. En mene niihin syvemmin, muuten kuin toteamalla kokonaissalkun olevan 14 % plussalla.

Hyvä hajautus perustuu kaiketi sille tosiasialle, että pienin järkevin osakeostos on noin 500 euron arvoinen kertaostos. Käyttämäni välittäjä veloittaa tuolla summalla palkkiota 1,8 %, joka on prosenttuaalisesti aika suuri luku. Samaan aikaan pitää muistaa, että jos osakesalkku on todella vain 500 euroa, niin 14 % arvonnousu on vain 70,00 euroa. Siitä vähennetään verot 28 % josta jää jäljelle 50 euroa ja 40 senttiä. Poislukien tietysti välityspalkkiot, jotka minun esimerkkitapauksessa ovat 9 euroa kpl. Omaan tassuun jää siis lopulta vain 32,40 euroa, mikä ei ole kovin päätähuimaava luku. Prosentteina noin 6,50 % tuotto sijoitetulle pääomalle kulujen jälkeen.

Yksi mielenkiintoinen näkökulma hajautukseen voisi olla seuraava:
- Fortum maksaa noin euron verran osinkoa vuosittain. Montako osaketta sinulle pitää olla, että taloutesi vuotuinen sähkölasku voidaan maksaa Fortumin osinkotuotolla?

Toinen ajatus hajautuksesta:
- Paljonko osakkeita minun on omistettava, että saamillani osingoilla voin ostaa uusia osakkeita? (vrt. 500 euron minimiostos)

Kukin pelaa omaa peliään, mutta kannattaa miettiä paljonko prosentin arvon muutos omalle omistukselleen merkitsee. Prosentin nousu/lasku 500 eurolle on viisi euroa, 10,000 eurolle puhutaan jo sadasta eurosta. Kummasta innostut enemmän tai kumpi aiheuttaa painajaisia.

Taustakuvavalokuvaaja

Olen todennäköisesti saavuttanut oman huippuni valokuvaajana. Pientä hioutumista ja uusia näkökulmia todennäköisesti on vielä tulossa, mutta suuret linjat on vedetty jo aikaa sitten. Tunnistan omat valokuvani välittömästi ja uskon, että samaa voi sanoa moni muukin.

Yhteinen tekijä kuvilleni on usein dramaattiset linjat ja omanlaisensa graaffisuus. Suoraan sanottuna niistä puuttuu se oivaltavuus, joka erottaa loistavan valokuvaajan keskinkertaisesta. Minun tappiokseni.

Itse asiassa keksin juuri, että suuri osa ottamistani ns. hyvistä valokuvista, olisi mainioita tietokoneen taustakuvia. Ei enempää, eikä vähempää. Taustakuvia, pelkkiä taustakuvia.