Steel Panthers peli on edelleen kesken a laitoin juuri viestin vastustajalle, että pelataanko vielä vai ilmoitanko pelin päättyneeksi. Jälkimmäinen tarkoittaisi vastustajan luovutusta ja minulle hyviä pisteitä listalle. Voitto siitä on joka tapauksessa tulossa, sillä olen sen verran hyvin kyllä vienyt peliä siihen suuntaan mihin olen halunnut sitä viedä.
Alkuperäinen suunnitelmani koukata kartan alapuoliskolta keskilinjan taakse ja ylös oli todella hyvä päätös. Pääsin pelaamaan vain pientä osaa veli neuvostovenäläisen joukkoja vastaan, sillä hän ei pystynyt(?) reagoimaan hyökkäykseeni riittävän voimakkaasti. Tämä aiheutti sen alueellisen ylivoiman, jota pidän niin tärkeänä melkeinpä missä tahansa sotapelissä. Seurauksena oli tietysti se, että tuhosin vastustajan joukkoja enemmän kuin hän pystyi tuhoamaan niitä minulta.
Olen tietysti kärsinyt tappioita, mutta aloite on pysynyt minulla käytännössä koko ajan. Se on tärkeää missä tahansa kisassa jossa vastassa on toinen ihminen. Pakota vastustaja hylkäämään oma suunnitelmansa ja pelaa omaasi.
torstai 9. helmikuuta 2012
tiistai 7. helmikuuta 2012
Something funny
A young Portsmouth woman was so depressed that she decided to end her life by throwing herself into the sea, but just before she could throw herself from the wharf, a handsome young man stopped her.
“You have so much to live for,” said the man. “I’m a sailor, and we are off to Australia tomorrow. I can stow you away on my ship. I’ll take care of you, bring you food every day, and keep you happy.” With nothing to lose, combined with the fact that she had always wanted to go to Australia, the woman accepted.
That night the sailor brought her aboard and hid her in a small but comfortable compartment in the hold. From then on, every night he would bring her three sandwiches, a bottle of red wine, and make love to her until dawn. Two weeks later she was discovered by the captain during a routine inspection.
“What are you doing here?” asked the captain.
“I have an arrangement with one of the sailors,” she replied. “He brings me food and I get a free trip to Australia.”
“I see,” the captain says.
Her conscience got the best of her and she added, “Plus, he’s screwing me.”
“He certainly is,” replied the captain. “This is the Isle of Wight Ferry.”
“You have so much to live for,” said the man. “I’m a sailor, and we are off to Australia tomorrow. I can stow you away on my ship. I’ll take care of you, bring you food every day, and keep you happy.” With nothing to lose, combined with the fact that she had always wanted to go to Australia, the woman accepted.
That night the sailor brought her aboard and hid her in a small but comfortable compartment in the hold. From then on, every night he would bring her three sandwiches, a bottle of red wine, and make love to her until dawn. Two weeks later she was discovered by the captain during a routine inspection.
“What are you doing here?” asked the captain.
“I have an arrangement with one of the sailors,” she replied. “He brings me food and I get a free trip to Australia.”
“I see,” the captain says.
Her conscience got the best of her and she added, “Plus, he’s screwing me.”
“He certainly is,” replied the captain. “This is the Isle of Wight Ferry.”
Schüller ja Savage HJK:hon
Helsingin jalkapalloklubi osti Rasmus Schüllerin ja Demba Savagen sopimukset Espoon FC Hongalta. Jännittävä ja yllättävä siirto, sillä kotimaisessa jalkapallomaailmassa tapahtuu hyvin harvoin pelaajasiirtoja. Tarkoitan sellaisia siirtoja joissa sopimuksen alainen pelaaja siirtyy seurasta toiseen ihan oikeaa rahaa vastaan. Yksinkertaisin syy siihen on se, että meillä ei ole rahaa jalkapallossa sen vertaa, että se olisi oikeasti mahdollista.
Ilmeisesti virallista ilmoitusta liikkuneesta rahasummasta ei ole, mutta mutuhuhu antaa ymmärtää, että rahaa on liikkunut EUR 300,000 - 500,000. Mielestäni realistinen summa molemmista kun otetaan huomioon, että ulkomaille tapahtuvista siirroista ei taida saada kovinkaan paljoa enempää. Tietysti meillä on Pukit ja Ringit, mutta he ovat erityistapauksia.
Espoolainen Honka on sen sijaan aika hankalassa pakkoraossa. Se on julkisesti ilmoittanut tarvitsevansa pelaajakauppoja pyörittääkseen koko seuran toimintaa. Koko seuran taloudellinen toimeentulo riippuu toisista jalkapalloseuroista, mikä ei voi olla mikään kestävä ratkaisu. Muutaman pelaajan myyminen olisi hyvä tilanne jos siitä muodostava tulo olisi puhtaasti ylimääräistä rahaa. Silloin sitä voisi käyttää seuran toiminnan kehittämiseen, eikä rahoittamiseen.
FC Hongan ongelma on yksinkertainen. Espoolaiset eivät osta heidän tuotettaan, mikä on pääsylippu jalkapallo-otteluun. Viime kaudella Honkaa kävi katsomassa keskimäärin 1954 katsojaa, mediaanin ollessa 1597. Yhteensä 33226 kun samaan aikaan seuran liikevaihto on hieman yli kaksi miljoonaa euroa. Soi itsekin laskea että yksittäisen katsojan pitäisi jättää seuraan aika iso köntti rahaa, että koko homma tulisi kannattavaksi. Tiedän ettei tuossa ole sponsori- / yhteistyörahoitus mukana, mutta silti tulevaisuutta on vaikea rakentaa kun yhtälö on tuollainen.
HJK:lle kaikkea hyvää. Ainoa seura Suomessa jolla on rahaa pelaajaostoihin, eikä pelkkiin palkkoihin.
Ilmeisesti virallista ilmoitusta liikkuneesta rahasummasta ei ole, mutta mutuhuhu antaa ymmärtää, että rahaa on liikkunut EUR 300,000 - 500,000. Mielestäni realistinen summa molemmista kun otetaan huomioon, että ulkomaille tapahtuvista siirroista ei taida saada kovinkaan paljoa enempää. Tietysti meillä on Pukit ja Ringit, mutta he ovat erityistapauksia.
Espoolainen Honka on sen sijaan aika hankalassa pakkoraossa. Se on julkisesti ilmoittanut tarvitsevansa pelaajakauppoja pyörittääkseen koko seuran toimintaa. Koko seuran taloudellinen toimeentulo riippuu toisista jalkapalloseuroista, mikä ei voi olla mikään kestävä ratkaisu. Muutaman pelaajan myyminen olisi hyvä tilanne jos siitä muodostava tulo olisi puhtaasti ylimääräistä rahaa. Silloin sitä voisi käyttää seuran toiminnan kehittämiseen, eikä rahoittamiseen.
FC Hongan ongelma on yksinkertainen. Espoolaiset eivät osta heidän tuotettaan, mikä on pääsylippu jalkapallo-otteluun. Viime kaudella Honkaa kävi katsomassa keskimäärin 1954 katsojaa, mediaanin ollessa 1597. Yhteensä 33226 kun samaan aikaan seuran liikevaihto on hieman yli kaksi miljoonaa euroa. Soi itsekin laskea että yksittäisen katsojan pitäisi jättää seuraan aika iso köntti rahaa, että koko homma tulisi kannattavaksi. Tiedän ettei tuossa ole sponsori- / yhteistyörahoitus mukana, mutta silti tulevaisuutta on vaikea rakentaa kun yhtälö on tuollainen.
HJK:lle kaikkea hyvää. Ainoa seura Suomessa jolla on rahaa pelaajaostoihin, eikä pelkkiin palkkoihin.
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Tykkivenediplomatiaa Persianlahdella
Lähde uutiselle.
Luku on puolet ensimmäisen Persianlahden sodan aikaisesta keskittymästä. Saman verran lentotukialuksia oli vuonna 2003, jolloin viisi oli amerikkalaista ja yksi brittiläinen. Jos tuosta voidaan jotain johtopäätöksiä vetää, niin Iranin kampana vaatisi vähintään kuusi lentotukialusta, todennäköisesti enemmän mutta se on minun spekulaatiota. Eiköhän kyse ole aivan puhtaasta tykkivenediplomatiasta.
Lähde uutiselle.
lauantai 4. helmikuuta 2012
Super Bowl ennakko
Sunnuntai - maanantai välisenä yönä taistellaan taas tämän kauden amerikkalaisen jalkapallon herruudesta kun vastakkain on kaksi itärannikon joukkuetta. New England Patriots on 2000-luvun kestomenestyjä, joka on voittanut kolme SB mestaruutta vuosina 2001, 2003 ja 2004. Listaan on hyvä lisätä myös vuosi 2007, jolloin The Pats taisteli mestaruudesta New York Giantsia vastaan, häviten hyvin jännittävän Super Bowl XLII:n 17-14.
The Pats on ollut minulle neutraali joukkue, en osaa kannattaa, mutta en myöskään vihata. Saatan hyvinkin jopa kannustaa joukkuetta jos vastassa on joku vähemmän kiinnostava joukkue. Sillä kiinnostava tämä Bostonin alueen joukkue on viime vuosina ollut. Pelinrakentaja Tom Brady on ehkä kaikkien aikojen paras quarterback ja kun siihen lisätään yksi parhaimmista valmentajista, on joukkue aina mainittava kun puhutaan potenttiaalisesta mestarista. Bill Belichick on nimetty kolme kertaa vuoden NFL valmentaaksi, hän on voittanut yhtä monta Super Bowl sormusta (=mestaruutta), joten kyse on todellisesta valmentaja velhosta. Tähän mennessä Patriots on voittanut 139, hävinnyt 53 ja pelannut tasan 0 ottelua, niiden 12 kauden aikana, jotka Belichick on Patriotseja valmentanut.
New York Giants on minun suosikkini, se ainoa urheilujoukkue, jonka värejä kannan säännöllisesti päälläni ja julkisesti tunnustan kannattavani. Uskon siis G-miesten voittoon, vaikka se olisi kuinka epätodennäköistä tahansa. Tällä kertaa voitto on kuitenkin täysin mahdollista, sillä Patriots on jo kertaalleen hävinnyt tällä kaudella "Jintseille". Mukaan kannattaa laittaa joukkueiden edellinen SB kohtaaminen vuodelta 2007, jonka New York Giants voitti myös. Silloin Pats oli pelannut siihen asti täydellisen kauden, 18 voittoa eikä yhtään tappiota.
En väitä tietäväni lajista niin paljoa, että lähtisin kirjoittamaan todellista ennakkoa. Mikäli tapahtuma kiinnostaa ja englannin kieli taittuu edes vähän, kannattaa kuunnelle ESPN:n Football Today podcast. Se on ammattimiesten tekemä ja kertoo paljon sellaista mitä kunnon otteluennakolta haluaakin kuulla.
Odotan hyvää ja viihdyttävää peliä. Olen varautunut 1,5 litran pullolla Dr Pepperia ja Chili Con Carne aineksilla. Jääpalat ovat pakastimessa ja iso litran tuoppi on valmiiksi pesty. Giants tulee voittamaan, mutta vasta jännittävän pelin jälkeen.
Miksi tuo peli on niin suuri ja merkittävä? Kyseessä on kuitenkin vain yhden maanosan peli, sielläkin sitä pelataan vain kahdessa paikassa ja niissäkin eri säännöillä. Siis jotain globaalissa mittakaavassa kovin pientä ja hämmentävää. Vähän kuin pesäpallo, jossa suomenmestaruus tarkoittaa periaatteessa myös maailmanmestaruutta, mutta me vain emme kehtaa sitä ääneen sanoa. Amerikassa kaikki on kuitenekin suurempaa ja siksi jenkkifutis on siellä kiistatta seuratuin ja sitä myötä tuottoisin urheilulaji. Se on jotain suurempaa, teollisuutta ja viihdettä. Kuinka kokonainen kansakunta innostuu jostakin asiasta ja liimautuu vastaanottimen ääreen yhden sunnuntain ajaksi.
Olen ihmetellyt kuinka yhden tunnin peliaikaa pystytään pelaamaan noin suurin piirtein neljä tuntia. En ymmärrä sitä vieläkään, mutta ehkä se liittyy siihen suuruuteen ja kaupallisuuteen. Neljän tunnin ajasta televisiomainoksia on varmasti melkein neljäsosa. Se tarkoittaa rahaa, mainetta ja kunniaa. Apple käytti sitä aloittaessaan oman vallankumouksensa ja niin on moni muukin (1), (2) ja (3). Super Bowl on varmasti talousmaailma tärkein yksittäinen urheilutapahtuma.
Pidän sen suuruudesta, älyttömyydestä ja yltiöpäisyydestä. Siellä liehutetaan häpeilemättä jalkapallokentän kokoista lippua, samalla kun hävittäjät lentävät kentän ylitse jälkipolttimoiden hehkuessa. Ei sellaista spektaakkelia näen pesäpallon loppuottelussa.
New York Giants on minun suosikkini, se ainoa urheilujoukkue, jonka värejä kannan säännöllisesti päälläni ja julkisesti tunnustan kannattavani. Uskon siis G-miesten voittoon, vaikka se olisi kuinka epätodennäköistä tahansa. Tällä kertaa voitto on kuitenkin täysin mahdollista, sillä Patriots on jo kertaalleen hävinnyt tällä kaudella "Jintseille". Mukaan kannattaa laittaa joukkueiden edellinen SB kohtaaminen vuodelta 2007, jonka New York Giants voitti myös. Silloin Pats oli pelannut siihen asti täydellisen kauden, 18 voittoa eikä yhtään tappiota.
En väitä tietäväni lajista niin paljoa, että lähtisin kirjoittamaan todellista ennakkoa. Mikäli tapahtuma kiinnostaa ja englannin kieli taittuu edes vähän, kannattaa kuunnelle ESPN:n Football Today podcast. Se on ammattimiesten tekemä ja kertoo paljon sellaista mitä kunnon otteluennakolta haluaakin kuulla.
Odotan hyvää ja viihdyttävää peliä. Olen varautunut 1,5 litran pullolla Dr Pepperia ja Chili Con Carne aineksilla. Jääpalat ovat pakastimessa ja iso litran tuoppi on valmiiksi pesty. Giants tulee voittamaan, mutta vasta jännittävän pelin jälkeen.
Miksi tuo peli on niin suuri ja merkittävä? Kyseessä on kuitenkin vain yhden maanosan peli, sielläkin sitä pelataan vain kahdessa paikassa ja niissäkin eri säännöillä. Siis jotain globaalissa mittakaavassa kovin pientä ja hämmentävää. Vähän kuin pesäpallo, jossa suomenmestaruus tarkoittaa periaatteessa myös maailmanmestaruutta, mutta me vain emme kehtaa sitä ääneen sanoa. Amerikassa kaikki on kuitenekin suurempaa ja siksi jenkkifutis on siellä kiistatta seuratuin ja sitä myötä tuottoisin urheilulaji. Se on jotain suurempaa, teollisuutta ja viihdettä. Kuinka kokonainen kansakunta innostuu jostakin asiasta ja liimautuu vastaanottimen ääreen yhden sunnuntain ajaksi.
Olen ihmetellyt kuinka yhden tunnin peliaikaa pystytään pelaamaan noin suurin piirtein neljä tuntia. En ymmärrä sitä vieläkään, mutta ehkä se liittyy siihen suuruuteen ja kaupallisuuteen. Neljän tunnin ajasta televisiomainoksia on varmasti melkein neljäsosa. Se tarkoittaa rahaa, mainetta ja kunniaa. Apple käytti sitä aloittaessaan oman vallankumouksensa ja niin on moni muukin (1), (2) ja (3). Super Bowl on varmasti talousmaailma tärkein yksittäinen urheilutapahtuma.
Pidän sen suuruudesta, älyttömyydestä ja yltiöpäisyydestä. Siellä liehutetaan häpeilemättä jalkapallokentän kokoista lippua, samalla kun hävittäjät lentävät kentän ylitse jälkipolttimoiden hehkuessa. Ei sellaista spektaakkelia näen pesäpallon loppuottelussa.
Urbaani keskustapuolue
Presidentin vaalit ovat tuoneet esille erityisesti kahden puolueen sisäiset ongelmakohdat jotka kaipaavat pientä pohdintaa. Näistä mielenkiintoisempi tilanne on Keskustapuolueessa, jossa puolueen sisäinen kartta on hyvin jakautunut. Seuraan tilannetta puhtaasti median avulla, enkä siksi tiedä olenko kartalla vai aivan sen ulkopuolella. Asia mistä en loppujen lopuksi ole edes kovin huolissani.
Keskustan johdossa on tällä hetkellä sen "cityliberaali" siipi kun taas perinteinen maakuntasiipi sai vahvan piristysruiskeen Väyrysen presidenttikampanjasta. Voin kuvitella, että siellä on käyty melkoista sisäistä nokittelua, jossa nykyinen johtoporras on saanut pahasti siipeensä. Sitä yritetään nyt selvästi korjata "kuntakohelluksen" avulla, joka selvästi noudattaa perinteistä sisäpolitiikan lakia. Sisäisten ongelmien edessä, on syytä kiinnittää huomio ulkopolitiikkaan. Minusta tässä on vähän tuota samaa hajua, tosin kyllähän kuntaliitosten ajaminen on isku maakuntapuolueen sydänalalle. En kuitenkaan mene tähän keskusteluun syvemmälle.
Jäin pohtimaan mahdollisuutta, että Keskustapuolue hajoaa kahdeksi puolueeksi. Perinteiseksi Maalaisliiton jälkeläiseksi ja uudeksi ns. City-Keskustaksi. Se olisi jonkinlainen luonnollisen oloinen reaktio sille kahtiajakautuneisuudelle, joka puolueessa on tällä hetkellä. Samaan aikaan puolueen perinteinen siipi pystyisi vahvistamaan identiteettiään ja keskittymään oman alueensa dominanssiin. Viittaan kannatuksen vuotamiseen Perussuomalaisten leiriin, joka on ollut nähtävissä erityisesti maakunnissa. Väyrynen pystyi puhuttelemaan heitä suoraan ja viemään kannatusta Timo Soinin presidentinvaalikampanjasta.
Liberaali city-keskusta sen sijaan voisi kehittyä kosiskelemalla kaupunkien liberaalia väestönosaa, jolla ei tällä hetkellä ole muuta poliittista kotia kuin Kokoomuspuolue. Siis sitä osaa väestöstä, jolle Vihreät ovat aivan liian vasemmistolainen puolue, jota se kieltämättä monelle on.
En hirveästi tunne kotimaista puoluehistoriaa, mutta mielessäni ajattelen jotain 90-luvun Nuorsuomalaista puoluetta. Veikkaanpa, että jollekin sen kaltaisella olisi kysyntää, vaikka mitään todellista valtapuoluetta siitä tuskin tulisi. Tästä syystä en oikeasti usko edes Keskustapuolueen todelliseen hajoamiseen. Se on joka tapauksessa suuri, kansallisesti merkittävä valtapuolue, eikä ole kovin yleistä, että poliitikko vaihtaa sellaisesta johonkin pienempään. Kyseessähän on kuitenkin ammatti.
Toisaalta tuollainen pieni liberaali urbaanipuolue pystyisi asemmoitumaan hyvin merkittävään asemaan puoluepoliittisella kartalla. Se haastaisi RKP:n aseman luotettavana liittolaisena, joka taipuu suuntaan kuin suuntaan, kunhan vain saa vakuudet ettei sen kynnyskysymyksiin kosketa. Veikkaanpa, että tuollaisella olisi kysyntää varsinkin Keskustapuolueen puolelta, jolle urbaani kannatus on muodostunut pyhäksi graaliksi.
**
Huomenna äänestämään ja olen 85% varma siitä ketä äänestän. Tuo epävarmuus tulee siitä, että mielestäni kumpikin on kykenevä ehdokas. Kyse taitaa loppujen lopuksi olla siitä kummalla on vähemmän minua ärsyttäviä kravatteja tai jotain muuta yhtä yhdentekevää.
Keskustan johdossa on tällä hetkellä sen "cityliberaali" siipi kun taas perinteinen maakuntasiipi sai vahvan piristysruiskeen Väyrysen presidenttikampanjasta. Voin kuvitella, että siellä on käyty melkoista sisäistä nokittelua, jossa nykyinen johtoporras on saanut pahasti siipeensä. Sitä yritetään nyt selvästi korjata "kuntakohelluksen" avulla, joka selvästi noudattaa perinteistä sisäpolitiikan lakia. Sisäisten ongelmien edessä, on syytä kiinnittää huomio ulkopolitiikkaan. Minusta tässä on vähän tuota samaa hajua, tosin kyllähän kuntaliitosten ajaminen on isku maakuntapuolueen sydänalalle. En kuitenkaan mene tähän keskusteluun syvemmälle.
Jäin pohtimaan mahdollisuutta, että Keskustapuolue hajoaa kahdeksi puolueeksi. Perinteiseksi Maalaisliiton jälkeläiseksi ja uudeksi ns. City-Keskustaksi. Se olisi jonkinlainen luonnollisen oloinen reaktio sille kahtiajakautuneisuudelle, joka puolueessa on tällä hetkellä. Samaan aikaan puolueen perinteinen siipi pystyisi vahvistamaan identiteettiään ja keskittymään oman alueensa dominanssiin. Viittaan kannatuksen vuotamiseen Perussuomalaisten leiriin, joka on ollut nähtävissä erityisesti maakunnissa. Väyrynen pystyi puhuttelemaan heitä suoraan ja viemään kannatusta Timo Soinin presidentinvaalikampanjasta.
Liberaali city-keskusta sen sijaan voisi kehittyä kosiskelemalla kaupunkien liberaalia väestönosaa, jolla ei tällä hetkellä ole muuta poliittista kotia kuin Kokoomuspuolue. Siis sitä osaa väestöstä, jolle Vihreät ovat aivan liian vasemmistolainen puolue, jota se kieltämättä monelle on.
En hirveästi tunne kotimaista puoluehistoriaa, mutta mielessäni ajattelen jotain 90-luvun Nuorsuomalaista puoluetta. Veikkaanpa, että jollekin sen kaltaisella olisi kysyntää, vaikka mitään todellista valtapuoluetta siitä tuskin tulisi. Tästä syystä en oikeasti usko edes Keskustapuolueen todelliseen hajoamiseen. Se on joka tapauksessa suuri, kansallisesti merkittävä valtapuolue, eikä ole kovin yleistä, että poliitikko vaihtaa sellaisesta johonkin pienempään. Kyseessähän on kuitenkin ammatti.
Toisaalta tuollainen pieni liberaali urbaanipuolue pystyisi asemmoitumaan hyvin merkittävään asemaan puoluepoliittisella kartalla. Se haastaisi RKP:n aseman luotettavana liittolaisena, joka taipuu suuntaan kuin suuntaan, kunhan vain saa vakuudet ettei sen kynnyskysymyksiin kosketa. Veikkaanpa, että tuollaisella olisi kysyntää varsinkin Keskustapuolueen puolelta, jolle urbaani kannatus on muodostunut pyhäksi graaliksi.
**
Huomenna äänestämään ja olen 85% varma siitä ketä äänestän. Tuo epävarmuus tulee siitä, että mielestäni kumpikin on kykenevä ehdokas. Kyse taitaa loppujen lopuksi olla siitä kummalla on vähemmän minua ärsyttäviä kravatteja tai jotain muuta yhtä yhdentekevää.
perjantai 3. helmikuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)