keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Stallhagen Historic Beer 1843

Maistoin viime viikonloppuna yhtä maailman vanhinta olutta, näin ainakin markkinointikieli minulle kertoo. Kyseessä on ahvenanmaalainen Stallhagen panimon entistämä olut, jota löydettiin meren pohjasta muutaman pullon verran.

En ole mitenkään erityinen oluen ystävä, mutta juon kyllä mielelläni olutta hyvässä seurassa ja toisinaan ilmankin hyvää seuraa. Suurin ongelma on kaiketi se oluen perusmaku, joka ei mielestäni ole erityisen miellyttävä. Karvaus kaiketi saa minun suussani reaktion joka ei ole miellyttävä.




Oluen teko on melkoisesti muuttunut 170-vuodessa ja sitä myötä myös oluen maku. Tästä vanhuksesta puuttui modernille oluelle tyypillisiä ominaisuuksia tai ainakin minun suussani ne oli kutistettu minimiin. Jos avaan jääkaapista pullon ja juon sen on ensimmäinen maku yleensä tuollainen pistävä karvaus. Tästä se puuttui lähes kokonaan. Stallhagen historic beer oli erittäin helppo juotava, aivan kuin olisi juonut jotenkin väljähtänyttä olutta. Ei.. tuo on väärin sanottu, sillä se ei missään nimessä maistunut väljähtäneeltä.

Budweiser on mielestäni kaikessa helppoudessaa erittäin hyvä olut. Se on sellainen mitä voi juoda melkein kuin vettä, joka on eräänlainen taidonnäyte sekin. Amerikkalainen Bud sopii suuhun kuin suuhun, kaikki saavat sen alas, eikä se karvastele varmaan kenenkään suussa varsinaisesti pahalta. Tässä historiallisessa oluessa oli jotain hyvin samankaltaista helppoutta. Maku oli pehmeämpi, mutta samalla monipuolisempi kuin Bud.

Vaahto oli jotain sellaista mitä kunnon oluen vaahdon pitääkin olla. Samettista, pehmeää ja kestävää. Tuopillinen kuohui näyttävästi eikä se tahtonut tasaantua ollenkaan; näen sieluni silmin kuinka tuopin päältä on aikoinaan puhallettu enimmät vaahdot menemään.

Erikoinen kokemus juoda jotain sellaista mitä kauan tomuksi muuttuneet ihmiset ovat juoneet ja maistaneet. Tuntemus on yhteenkuuluvuuden tuntu ihmisiin ja siihen miltä elämä on maistunut heidän kielellään.

Olut oli hyvää. Hieman kalliin puoleista, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoista. Ottaisinko säännölliseen kulutukseen? Ehkä, mutta mitään suur juomaria ei minusta tälläkään oluella saisi.



keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Liberté, Egalité, Fraternité.

Olen surullinen ja vihainen. Miten kukaan voi oikeuttaa väkivallan sillä, että mielipide sovi omaan ajatusmaailmaan? En voi käsittää miksi pitää turvautua väkivaltaan keinona lievittää omaa tuskaa siitä, kuinka muut ihmiset ovat eri mieltä kanssasi.

Uskonto on mahtava voima, sen nimissä on tehty maailman historian suurimpia tekoja, mutta kuinka moni niistä on perustunut väkivaltaan. Murhaan ja silmittömään raivoon sitä kohtaan, mihin itse ei usko. Usko johonkin, mitä ei voi todistaa, antaa voimaa ja oikeuttaa tekoihin joita ei voi muuten perustella. Uskon sen olevan oikein. Usko oikeuttaa tekoni. Olen maallisen tuomiovallan yläpuolella. Jumalainen totuus.

Mistä tuo kertoo? Omasta riittämättömyydestä, siitä ettei pysty rationaalisesti perustelemaan tekojaan edes itselleen. Itsepetosta. Kyvyttömyyttä ajatella oman mielen ulkopuolella. Miten on mahdollista, että muut olisivat oikeassa ja minä väärässä?

Uskonto on tietämättömyyttä, evolutionaalinen keino taistella todennäköisyyksiä vastaan. Se on tuonut ihmiselle voimaa ja tahtoa selviytyä tilanteissa, joissa pelkkä logiikka ei enää riitä. Sokea usko johonkin mikä on mahdotonta. Se on vaarallista.

Tietämättömyyttä vastaan tulee taistella tiedolla. Muuttaa usko tiedoksi. Kuinka elämän voi muuttaa paremmaksi pyhien tekstien sijasta oppikirjan avulla. Antaa ihmisille tieto ja työkalut pureutua ongelmiinsa itse, eikä purkaa turhautumista vihan ja väkivallan kautta.

Me olemme ajassa, jossa sokealla uskolla ei ole enää tarvetta. Olemme ihmisiä, tasavertaisia toistemme edessä. Vapaus, tasa-arvo, veljeys.


maanantai 8. joulukuuta 2014

Osinkokuukaudet vuonna 2014

En tiedä olenko koskaan aikaisemmin todella kirjannut, että koska minä saan osinkija tililleni. Mielessäni ne ovat aina tulleet keväällä, mikä tietysti pitää paikkansa, mutta tämä kulunut vuosi on ollut erilainen. Suurin syyllinen on ollut tietysti dollariosakkeet, joita ostin ensimmäisen kerran vuosi sitten ja joiden määrää olen kasvattanut tämän vuoden aikana.

En ole tietoisesti pyrkimässä siihen, että saisin osinkoja jokaisena vuoden kuukautena, mutta olisihan se hauskaa. Toki pitää ymmärtää ja muistaa, että kvartaaleittain maksettavat dollariosingot ovat määrällisesti pienempiä kuin kerran vuodessa, mutta kyllä minä mieluummin otan ne kuin kerran vuodessa maksettavat. Pörssin osakkeiden luonteessa on toki suuria eroavaisuuksia. Helsingissä on paljon yrityksiä joiden liiketoiminta on syklistä, eikä tasaista osingonmaksua voi kuvitella. Vuodet eivät ole veljeksiä. Tosin kyllä sieltäkin sellaisia yrityksiä löytyy ja näkisin mielelläni kvartaaliosinkojen lisääntymisen myös Suomessa.


  • Tammikuu oli nollakuukausi.
  • Helmikuu oli nollakuukausi.
  • Maaliskuussa osinkoja maksoi Fiskars ja Philip Morris
  • Huhtikuussa osinkoja maksoi Fortum ja Stockmann
  • Toukokuussa osinkoja maksoi Sampo
  • Kesäkuussa osinkoja maksoi Philip Morris ja PepsiCo
  • Heinäkuussa osinkkoja maksoi Nokia
  • Elokuu oli nollakuukausi
  • Syyskuussa osinkoja maksoi Philip Morris ja PepsiCo
  • Lokakuussa maksoi osinkoja Kinder Morgan Industries
  • Marraskuu oli nollakuukausi
  • Joulukuussa osinkoja maksaa Fiskars, Philip Morris ja PepsiCo
Aika hyvin vaikka itse sanonkin. Täysin nollakuukausia oli ainoastaan neljä, joka on huomattavasti vähemmän kuin olin kuvitellut. Ensi vuodesta odotan vieläkin parempaa, sillä Fordin ja Kinder Morganin rytmi pyörii tammi-, huhti-, heinä- ja lokakuussa. Näin ollen nollakuukausia olisi enää kolme. 

Mihin nuo osingot sitten konkreettisesti riittävät? Helpoin vastaus on lievä euforia eli hyvänolontunne. Olen sen verran yksinkertainen luonne, että saan aidosti kicksit siitä, että pankkitilille napsahtaa ylimääräistä. En muistaakseni ole paneutunut täällä syvällisemmin euromääriin, enkä ole ajatellut tehdä sitä tulevaisuudessakaan.

__

JK. Kirjoitan tämän joulukuussa päivittääkseni nollakuukausien määrän pienemmäksi. Olen tehnyt pienen ostoksen ja hankkinut Visa Inc (niin, se mikä lukee pankkikortissa) osakkeita, jotka maksavat osinkoa helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Tämän johdosta puhtaita nollakuukausia on enää yksi ja se on tammikuu.


torstai 4. joulukuuta 2014

Emotionaalisesta sijoittamisesta

Omistan tällä hetkellä neljän eri dollariyrityksen osakkeita. Tarkoitan näillä yrityksiä, jotka hinnoitellaan dollareissa ja omassa tapauksessani ovat vielä kaiken lisäksi amerikkalaisia yrityksiä. Jossain määrin maantieteellinen hajautus on osaltani ollut hyvin heikko, sillä omistan ainoastaan kotimaisia tai Amerikkalaisia yrityksiä. Tähän ei liity mitään suurempaa strategiaa tai ideologista näkemystä. Olen pyrkinyt ostamaan yrityksiä jotka puhuttelevat minua, olen huomannut sen olevan minulle hyvin tärkeä tekijä sijoittamisessa.

Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimus siitä, miten sijoittajat valitsevat sijoituskohteensa. Kuinka moni käsittelee niitä puhtaasti numeroiden kautta ja mikä osa ihmisistä sijoittaa yrityksiin joihin on muodostanut tunnepitoisen siteen. Minä kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Olen huomannut, että sijoitan mieluummin yritykseen joka puhuttelee minua, kuin yritykseen joka olisi hyvä sijoitus pelkän datan perusteella.

Mietin kohtuulisen perusteellisesti mihin sijoitan Oriola-KD:n rahat sen jälkeen kun ne siitä vapautuvat. Olin ensinnäkin tehnyt sen valinnan, että ne ovat sijoituspääomaa. Tein aika pitkän harjoituksen kotimaisen pörssin yrityksistä, jotka edes jollakin tavalla puhuttelivat minua. Huom, tämä oli siis koko lähtökohta sille harjoitukselle. Vastan sen jälkeen ryhdyin rajaamaan yritysrypästä niihin jotka sopivat niihin ominaisuuksiin joita omistukseltani odotan. Muistaakseni olin karsinut listan kolmeen yritykseen: UPM-Kymmene, TeliaSonera ja Aktia Pankkiin kun tajusin lopulta ettei näistä mikään lopulta kiinnosta minua. Kaikki ovat omalla tavallaan hyviä yrityksiä, varmasti erinomaisia sijoituskohteita, mutta jätin silti ostopäätöksen tekemättä.

Onko se sattuma vai mikä, mutta katsoin Teemalta(?) dokumentin Henry Fordista ja hänen yrityksestään. Se ja jokin aikaisemmin Internetistä lukemani artikkeli uudesta alumiini pickupista olivat jääneet mieleen ja lopulta päädyin ostamaan Fordin osakkeita. Tällä hetkellä on helppo sanoa, että tein hyvän sijoituksen. Ford on kasvanut 9,40% kun yksikään kolmesta kotimaisesta ei ole päässyt samaan.

Parissa viikossa aika upea suoritus, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Toivoakseni ei yhtään mitään, sillä toivottavasti ensimmäinen todellinen väliaika on vasta 2024. Maaliin olen ajatellut päästä ehkä 2044, jolloin tulee 30 vuotta Fordin omistajana. Olen nimittäin aika vakuuttunut, että Ford on elossa vielä tuolloin. Kolmesta kotimaisesta en ole aivan yhtä varma.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Paistovalmista mammuttia

Tuoretta mammutinlihaa, maistuisiko kenellekään? Minulle maistuisi, maistaisin heti pihvin verran 40.000 vuotta vanhaa mammuttia jos se vain olisi mahdollista. Valitettavasti ei kuitenkaan taida olla. Muistelen vain vanhaa TV-sarjaa, jossa yhdessä jaksossa päähenkilö tohtori Joel Fleischman kuulee jäässä säilyneestä mammutista.

Viime vuonna Siperiasta löydettiin erittäin hyvin säilynyt mammutti. Itse asiassa niin hyvin, että artikkelin mukaan siitä valui vielä verta kun näytettä sulatettiin. Ilmeisesti DNA:ta ei ollut tarpeeksi, jotta siitä saataisiin kloonattua mammutti, mutta yhtä kaikki. Upea ja hämmentävä löytö.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Oriola-KD ja toisessa kädessä Ford Motor Company

Olenko minä pettynyt siihen, että Oriola-KD on noussut nyt lähes kolmeen euroon? Minä myin omani pois hieman yli 2,60 euroa, käytännössä minimaalisella voitolla. Tietysti minun pitäisi olla, sillä tuo nousu olisi tuonut merkittävän nousun myös minun kassaan. En kuitenkaan osaa olla mitenkään pettynyt, sillä perustelin tekemäni myyntipäätöksen niillä tiedoilla, jotka minulla oli sillä hetkellä käytettävissä.

Pääsin eroon sijoituksesta, josta muodostui jotain sellaista mitä en siltä alkujaan toivonut. Tämän ja eilisen päivän kurssinousu oli siinä tilanteessa vielä utopiaa, joten miksi murehtia asiaa? Onnea kuitenkin niille, joille nousu on tuonut hyvää. Minä en ole niiden joukossa.

Mahdollista mielipahaa lievittää toki se päätös, jonka tein viime viikolla. Sijoitin Oriola-KD:sta saamani rahat dollareihin ja ostin niillä Ford Motor Companyn osakkeita. Ne ovat olleet myös nousussa, mutta hieman eri syistä kuin Oriola-KD. Siinä missä kotimaisen yhtiön nousu perustuu liiketoimintayksikön myynnin spekulointiin, on Ford noussut uuden F-150 mallin myynnin spekuloinnin seurauksena.

F-150 on suurin Fordin tulonlähde, joten uuden mallin menestys on kriittinen tekijä koko yhtiön tulevaisuudelle. Tähän lisättynä se, että uusi F-150 rakennetaan ensimmäistä kertaa teräksen sijasta alumiinista, on kyseessä mittava uhkapeli. Mikäli koko alumiiniauto epäonnistuu, eikä parantunut polttoainekulutus riitä houkuttelemaan kuluttajia tarpeeksi, on yhtiö vaikeuksissa. Toisaalta.. jos kaikki onnistuu, on sillä usean vuoden etumatka kilpailijoihinsa ja silloin Pohjois-Amerikan suosituin lava-auto kerää kyllä voittoja.

Mutta siis takaisin. Toisessa kädessä oli Oriola-KD ja toisessa Ford Motor Company. Minä valitsin sen, jolla on yli sadan vuoden kokemus autojen valmistamisesta ja rikas historia uusien innovaatioiden tekemisestä. Toivottavasti valintani oli oikea.