The 1st rocket car

This new concept car from Jaguar, C-X75, reminds me of a real space age car. Something that you would be proud to own during the next century. Just before the very first space flying cars enter the production. Wish I could get one before I grow old.





The pictures are borrowed from the New York Times.

Monen ulottuvuuden Vincent

Vanha kunnon Vincent osaa aina vain yllättää. Tosin tällä kertaa yllättäjänä on joku muu, mutta aiheena on Vincent Van Goghin maalaukset. Minulle ehkä se kaikista tärkein ja merkittävin taiteilija tässä elämässä. Harmittaa ettei Suomessa taida olla julkisessa näytössä kuin yksi aito Van Gogh (Katu Auvers-sur Oisessa), tosin se on Ateneumissa joten sitä pääsee katsomaan aika usein.

Törmäsin jostain syystä nettisivuun johon oli listattu Tilt-shift valokuvia Van Goghin töistä, kuulema sopivat kyseiseen tekniikkaan aivan erityisen hyvin. Lyhennettynä kyse on tekniikasta jossa kuvasta tarkennetaan vain yksi kohta, muiden jäädessä epätarkoiksi. Efektillä pystytään saamaan aika uskottava vaikutelma 3D pienoismallista.

Ohessa muutama esimerkkikuva ja loput löytyvät täältä.









Upeita!

Sako 85 Bavarian Carbine - ajatuksia

Tämä ei missään nimessä ole mikään testi tai käyttökokemuksien kertaaminen, sillä en ole edes nähnyt Sako:n uutta kivääriä livenä. Kirjoituksen tarkoituksena on vain kerrata omia ajatuksia kivääristä, uusimmassa Erä:ssä ilmestyneen artikkelin pohjalta. Siinä nimittäin oli arvostelu uudesta Sako 85 Bavarian Carbine kivääristä ja siinä oli muutama kohta joita jäin pohtimaan.

Olen aina himoinnut täystukkista karbiinia, mutta en ole koskaan tullut sellaista ostaneeksi. Suurimmaksi syyksi siitä syystä ettei minulla ole sille mitään perusteltua käyttötarkoitusta. Radalle voisi mennä muidenkin kiväärien kanssa ja Ovh:n ollessa 2300 euroa, ei tuollaista tule muutenkaan ostettua aivan kevyin perustein. Eikä pelkkä käsityön arvostus tällä kertaa riitä ostopäätöksen tekemiseen.

Uusi kivääri on kaiketi äärimmäisen hieno ja kestävä ase. Sako on aina ollut hyvän tekijän maineessa, enkä usko siihen tulleen muutosta tälläkään kertaa. Kuitenkin pistää hieman ihmettelemään, että kiväärille ei myönnetä kuin yhden vuoden takuu. Se on mielestäni aika hävyttömän vähän kun kuitenkin kyseessä on suositushinnaltaan 2300 euron arvoinen ase.


Muotoilultaan karbiini on yksi kauneimmistä mitä olen vähään aikaan nähnyt, ja se on selvästi tarkoitettu ns. high-end markkinoille. On vaikea kuvitella, että kivääriä on ajateltu pelkäksi työkaluksi, sillä täystukkinen CZ 550 FS irtoaa jälleenmyyjältä vain hieman yli tuhannella eurolla.

Lukemani artikkeli mainitsee kiväärin tukin olevan valikoitua pähkinäpuuta ja piipun suussa oleva koriste on ruusupuuta. Todennäköisesti en olisi muuten kiinnittänyt huomiota koko ruusupuuhun, mutta sattumalta uusimmassa National Geographic lehdessä on artikkeli Madagaskarin luonnosta. Eikä kyseessä ollut mikään iloinen artikkeli. Itse asiassa koko saaren kärsimysnäytelmä perustuu pitkälle juuri ruusupuun laittomaan hakkaamiseen. En tietenkään väitä, että Sako käyttää laittomasti hakattua ruusuputa, mutta sitä ei kait kukaan voi kieltää, että aitoa ruusupuuta kaadetaan aivan liikaa. Henkilökohtaisesti olisin jättänyt ruusupuun käytön väliin juuri edellä mainituista syistä.

Ase itsessään on yksinkertaisesti upea. Erä sai paketista poimitulla kiväärillä vapaalta kädeltä ammuttuna 12 - 35 mm kasoja kolmella laukauksella. Ei huono.. ei ollenkaan huono. Tarkkuuden ja tyylikkyyden puitteissa ehkä yksi niistä unelmien aseista, joita olisi kiva katsella omassa asekaapissa. Tosin aikaisemmin mainituista syistä en usko koskaan tulevani asetta sinne hankkimaan.

***
Update 15.2.2011

Lähetin tammikuussa sähköpostin Sako Oy:n edustajalle, jossa kysyin kommenttia ruusupuun käytöstä ja puun alkuperästä. Viesti meni perille, sillä sain yhtiöstä vastauksen, jossa minua kiitettiin viestistä ja kerrottiin viestin kääntämisestä avainhenkilölle.

Tästä on kulunut nyt kuukausi, eikä Sako Oy:n avainhenkilö ole lähettänyt minulle tarkempaa vastausta kysymykseeni. Huolimatta siitä, että lähetin tammikuun lopussa asiasta ystävällisen muistutuksen samaan osoitteeseen.

Tämän hetkinen tilanne on, ettei Sako Oy kommentoi millään tavoin ruusupuun käyttöä Sako 85 Bavarian Carbine kiväärin koristeena.

Aarresaari mielessäni

Merirosvot ovat aina puhutelleet minua, sillä yhdistän niihin kaiken sen seikkailun ja vapauden tunteen mitä mies voi elämältään haluta. Taustalla on tietenkin lapsuuden kokemuksia, teatterista ja lukuisista kirjoista joista tärkein on tietysti Robert Luis Stevensonin Aarresaari.

Kun muistelen lapsuudessa lukemiani kirjoja niin Aarresaari on ehdottomasti se suurin tähti, se joka loistaa ylimmäisenä ja kaikkein kirkkaimpana. Voin vieläkin helposti kutsua mieleeni näkymän trooppisesta paratiisisaaresta, mustasta kuunarista ja merirosvojen aarrekartasta jossa X merkitsee aarteen paikkaa. En voi välttyä virnistämättä. Antakaa minulle X:llä merkitty kartta ja lähden noutamaan aarretta.

Evoluutiota harrastuksena

Kaikkea sitä on ryhtynyt harrastamaan. Olen yrittänyt päntätä ihmisen evoluutiota ja oppia ulkoa erilaisia latinankielisiä nimiä, tosin kasvattaahan tämä yleissivistystä. Minä nyt suurin piirtein osaan ulkoa, että noin neljä miljoonaa vuotta sitten kehittyi ihmisapina Aegyptopithecus. Tuossakin tuo ihmisapina saattaa olla väärin, sillä juuri tällä hetkellä en osaa suomentaa englannin kielistä "homini" sanaa yhtään paremmin. Ehkä ajan kanssa sitten.

Ensimmäiset Homo suvun jäsenet, Homo rudolfensis, Homo habilis ja Homo ergaster, kehittyivät noin 2 - 1,7 miljoonaa vuotta sitten. Mikä on sinällään aika hassua, sillä ensimmäiset kivityökalut on löydetty Oldowanin kaivausalueella Tansaniasta ja ne on ajoitettu 2,5 miljoonan vuoden ikäisiksi. Pientä klappia, mutta väliäkö sillä. Sitä paitsi kuka sanoo, että kivityökalut ovat Homo-suvun yksinoikeus?

Ihmisen evoluutio ei ole koskaan ollut minulle se suuri juttu, mutta se ilmeisesti kuuluu arkeologian perusteisiin. Siksi sitä on päntättävä. Tosin olisihan se pahuksen hienoa osata nämä ihan oikeasti, sillä nautin suuresti kaikesta missä pääsen brassailemaan omalla tietämykselläni.

Velkavankeudesta ja vähän velasta

Luin netistä muutamaa blogia, jossa velkaantunut ihminen kirjoittaa omasta rahankäytöstään ja päivittäisestä taistelusta velkaa vastaan. Siis aivan tavallisia suomalaisia ihmisiä, joiden rahankäyttö räjähti käsiin huomaamatta ja ilman mitään suurta syytä. Kaiketi yhteistä näille blogin pitäjille on rahan huolimaton käyttö, eikä niinkään sen riittämättömyys.

Totuushan on tänä päivänä, että rahaa ei ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä helppo saada. Meistä jokainen voi laittaa tekstiviestiä ja nostaa hetken kuluttua automaatista vaihtelevan suuruisen summan kylmää valuuttaa. Olisipa todellinen elämä noin helppoa, sillä siitä puuttuu se kylmä totuus. Vippi on velkaa ja se pitää maksaa takaisin korkojen kera. Kukaan ei lainaa sinulle rahaa ilmaiseksi, vaan alkuperäisen summan lisäksi pitää maksaa ylimääräistä.

Oma kokemukseni velasta liittyy opintoihin ja opintolainaan, sitä oli jossain vaiheessa pakko ottaa. Todennäköisesti olisin selvinnyt pienemmälläkin summalla, mutta ei kaikkea osaa ajatella etukäteen. Tärkeintä on kuitenkin se, että summa oli loppujen lopuksi hyvin pieni. Lisäksi se on ollut jo vuosia vain pelkkä muisto, sillä maksoin sen takaisin hyvin nopeasti. Tästä olen suunnattoman ylpeä, sillä se tarkoittaa minulle täydellistä riippumattomuutta ja mahdollisuutta käyttää rahani itse.

On käsittämättömän outoa elää maailmassa, jossa rahan käyttöä ei tunnu kukaan oikein osaavan. Valtiot ovat velkaisempia kuin koskaan ja yksityisten talouksien tilanne ei ole yhtään sen parempi. Samaan aikaan yksityinen kulutus on suurempaa kuin koskaan. Aivan kuin koko maailma elää käsityksessä, että velkaa ei tarvitse maksaa takaisin. Tuntuu kuin osa rakentaisi koko elämänsä sille pohjalle, että heidän ei tarvitse hoitaa elämän negatiivisia puolia. Niitä joita myös realiteeteiksi kutsutaan, kuten sitä ettei ilmaisia lounaita ole olemassa.

Sitä minä vain en ymmärrä, että mikä saa ihmisen maksamaan vapaa-ajan menoja velkarahalla. Jos pankkitilillä ei ole rahaa sukelluskurssin maksuun, niin silloin sinne ei mennä. Ei vaikka sukeltaminen olisi kuinka hauskaa. Sukelluskurssille mennään vasta sitten kun pankkitilillä on sen verran ylimääräistä, että kurssin voi maksaa heti. Omilla rahoilla, eikä kenenkään muun rahoilla. Sama juttu velkojen kanssa, ei uutta velkaa voi ottaa ennen kuin edellinen on maksettu.

Tosiasia kuitenkin on se, että vaikka velkarahan saaminen on helppoa. Velkojen periminen on tehty vielä helpommaksi.

Ihanko tosissaan rouva ministeri?

Meinasin hymähtää ääneen kun opetusministeri Virkkunen perusteli pakkoruotsin tarpeellisuutta myös sillä, että on valtion virkojen hakuvaatimuksena virkamiesruotsin osaaminen. Kuvitteleeko rouva ministeri ihan oikeasti, että koko kansa tulee työllistymään valtion virkaan?

Eilinen Mestareiden liigan ensimmäinen ottelupäivä on sitten takana, tänään pelataan toinen kierros, mutta jää katsomatta. En viitsi katsoa netistä jotain striimiä ja telkkarista otteluita ei näe ilman maksukorttia, sitä minulla ei ole. Olin lyönyt vetoa kahdesta ottelusta, Werder Bremen vs. Tottenham ja Manchester United vs. Rangers.

Veikkasin vierasvoittoa Pohjois-Lontoon ylpeydelle ja kaikki näytti kohtuullisen hyvältä, sillä Tottenham meni varhain 2-0 johtoon. Werder Bremen kuitenkin kavensi ja tasoitti pelin toisen puoliajan alussa, lopputulos 2-2. Rahat kankkulan kaivoon.

ManU vs. Rangers sen sijaan päättyi tasapeliin aivan kuten olin veikannut. Palautuskerroin oli hieman yli 6, joten tämä 0-0 nyhjäys takasi alkaneen kauden parhaan yksittäisen tuoton. Kiva juttu vaikka normaalisti kierrän tuollaiset riskisijoitukset kaukaa.

Tea party eli Teekutsu liike menestyi Republikaanien esivaaleissa jopa odotettua paremmin. Kyse on Republikaanien tulevista ehdokkaista osavaltioiden senaattorivaaleissa ja siten merkittävä osa Amerikan sisäpolitiikkaa. Kirjoitin siitä lyhyesti jo aikaisemin kesällä, mutta en ole vielä missään vaiheessa oikeasti perehtynyt asiaan. Sääli sillä asia vaatisi ehdottomasti enemmän huomiota, kyseessä on kuitenkin potenttiaalisesti erittäin merkittävä muutos Yhdysvaltojen puoluekartassa. Käytännössä siellä on kaksi puoluetta, Demokraatit ja Republikaani, jotka pallottelevat valtaa toisilleen säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt saattaa jopa käydä niin, että Republikaanit hajoavat kahteen eri siipeen, ääritapauksessa kahdeksi eri puolueeksi.

Välirikkoon viittaa joka tapauksessa ainakin se, että Delaware osavaltiossa Republikaanien tähtiehdokas hävisi Teekutsujen ehdokkaalle. Meinaa sitä, että paikoitellen valtakunnallinen puolue on hätää kärsimässä. Se siirtää tasapainoa oikealle, mutta miten pitkälle?