torstai 16. syyskuuta 2010

Velkavankeudesta ja vähän velasta

Luin netistä muutamaa blogia, jossa velkaantunut ihminen kirjoittaa omasta rahankäytöstään ja päivittäisestä taistelusta velkaa vastaan. Siis aivan tavallisia suomalaisia ihmisiä, joiden rahankäyttö räjähti käsiin huomaamatta ja ilman mitään suurta syytä. Kaiketi yhteistä näille blogin pitäjille on rahan huolimaton käyttö, eikä niinkään sen riittämättömyys.

Totuushan on tänä päivänä, että rahaa ei ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä helppo saada. Meistä jokainen voi laittaa tekstiviestiä ja nostaa hetken kuluttua automaatista vaihtelevan suuruisen summan kylmää valuuttaa. Olisipa todellinen elämä noin helppoa, sillä siitä puuttuu se kylmä totuus. Vippi on velkaa ja se pitää maksaa takaisin korkojen kera. Kukaan ei lainaa sinulle rahaa ilmaiseksi, vaan alkuperäisen summan lisäksi pitää maksaa ylimääräistä.

Oma kokemukseni velasta liittyy opintoihin ja opintolainaan, sitä oli jossain vaiheessa pakko ottaa. Todennäköisesti olisin selvinnyt pienemmälläkin summalla, mutta ei kaikkea osaa ajatella etukäteen. Tärkeintä on kuitenkin se, että summa oli loppujen lopuksi hyvin pieni. Lisäksi se on ollut jo vuosia vain pelkkä muisto, sillä maksoin sen takaisin hyvin nopeasti. Tästä olen suunnattoman ylpeä, sillä se tarkoittaa minulle täydellistä riippumattomuutta ja mahdollisuutta käyttää rahani itse.

On käsittämättömän outoa elää maailmassa, jossa rahan käyttöä ei tunnu kukaan oikein osaavan. Valtiot ovat velkaisempia kuin koskaan ja yksityisten talouksien tilanne ei ole yhtään sen parempi. Samaan aikaan yksityinen kulutus on suurempaa kuin koskaan. Aivan kuin koko maailma elää käsityksessä, että velkaa ei tarvitse maksaa takaisin. Tuntuu kuin osa rakentaisi koko elämänsä sille pohjalle, että heidän ei tarvitse hoitaa elämän negatiivisia puolia. Niitä joita myös realiteeteiksi kutsutaan, kuten sitä ettei ilmaisia lounaita ole olemassa.

Sitä minä vain en ymmärrä, että mikä saa ihmisen maksamaan vapaa-ajan menoja velkarahalla. Jos pankkitilillä ei ole rahaa sukelluskurssin maksuun, niin silloin sinne ei mennä. Ei vaikka sukeltaminen olisi kuinka hauskaa. Sukelluskurssille mennään vasta sitten kun pankkitilillä on sen verran ylimääräistä, että kurssin voi maksaa heti. Omilla rahoilla, eikä kenenkään muun rahoilla. Sama juttu velkojen kanssa, ei uutta velkaa voi ottaa ennen kuin edellinen on maksettu.

Tosiasia kuitenkin on se, että vaikka velkarahan saaminen on helppoa. Velkojen periminen on tehty vielä helpommaksi.

Ei kommentteja: