Kirjoitin viime joulukuussa sodan roolista evoluutiossa ja törmäsin tänään asiaa käsittelevään artikkeliin. Juttu on julkaistu pari vuotta sitten Tiede lehdessä ja sen löytää myös netistä, kuten edellinen linkki paljastaa.
Artikkeli antaa ymmärtää ettei meillä ole lajina geneettistä taipumusta sodankäyntiin, mihin kyllä periaatteessa voin uskoa. Toisaalta se ei sulje pois, vaan ehkä enemmänkin vahvistaa käsitystä taipumuksesta väkivaltaan. Neanderthalin ihmisen fossiileista on ajoitettu merkkejä väkivallasta noin 50,000 vuoden taakse.
"Tunnetuin ja hätkähdyttävin esimerkki tästä on Sudanin Gebel Sahaban varhaiskivikautinen kalmisto, joka on ajoitettu 14 000-12 000 vuotta vanhaksi. Kalmistosta, jota 1960-luvulla kaivettiin osittain suomalaisvoimin, on tutkittu 59 vainajaa, osa naisia ja lapsia. Luurankoihin porautuneista nuolenkärjistä on päätelty, että vainajista ainakin 40 prosenttia koki väkivaltaisen lopun. Joitain aikuisia oli ammuttu jopa kaksitoista kertaa, ja lasten vammat ovat pään tai kaulan alueella, mikä viittaa siihen, että heidät tapettiin lähietäisyydeltä teloitustyyliin."
Eikö tuo ole sodankäyntiä? Ajallisesti tuo liittyy edelliseen jääkauteen, mistä voi ehkä hakea jotain selitystä väkivallan lisääntymiselle. Muutenkin sodankäynnin merkit lisääntyvät jääkauden jälkeiseen aikaan, mikä tietysti osuu yhteen teknologisen kehityksen kanssa. Mutta siis joo.. olen taas vaarassa vetää liian dramaattisia johtopäätöksiä pelkän intuition pohjalta. Lukekaa artikkeli jos aihe kiinnostaa.
maanantai 31. tammikuuta 2011
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
Kokonaisessa on puolet liikaa
Moni aikaisemmin lukemani blogi on siirtynyt suljettuun muotoon, siirtynyt salasanan taakse. Eikä syystä tai toisesta lukemiseen tarvittava salasana ole minulla tiedossa. Enkä oikein tiedä mitä ajatella näistä blogeista, vaikka osa on ihmisiltä jotka selvästi tunnen tavalla tai toisella. Vaikea hahmottaa mikä on tuollaisen liikkeen takana, mutta kaiketi siihen on syynsä. Enkä minä kirjoita asiasta avautuakseni, kukin tyylillään.
Olen pohtinut asiaa enemmänkin oman blogini kautta ja sen tyyliä. Tämä on julkinen blogi ja tiedän osan lukijoista tiedostavan täysin kuka minä olen ja mitä minä teen. Ehkä siksi haluan pitää tämän julkisena, sillä pidän tätä tapana tuoda esille millaisia ajatuksia minulla päässäni liikkuu. Osa on dramatisoituja, liioiteltuja ja toisinaan suoraan kirjoitettu ärsyttääkseen, mutta yhtä kaikki minun aivoitusten tulosta. Tässä muuten kannattaa mainita, että kaikki varmasti lukuisat kirjoitusvirheet tai kummallisuudet ovat vahinkoja. Ehkä vain 20% kirjoituksistani on oikoluettuja ja tarkemmin korjattuja.
Kirjoitustyylini on toisinaan hivuttautumassa siihen suuntaan, että jätän tarkoituksella osan ajatuksesta kirjoittamatta. Usein se on pelkkä selventävä sivulause, toisinaan itse lauseen todellinen ajatus. En tiedä miksi olen kääntymässä siihen suuntaan, mutta pidän sitä kiehtovana.
Pidän muutenkin mielessäni kirjaa siitä tyylistä jota satun useimmiten kirjoittamaan. Minulla oli 2000-luvun alkupuolella hyvin kiihkeä ja syvällinen vaihe Hemingwayn kirjojen parissa. Keräsin kirjahyllyyni lähes kaikki suomennetut teokset, itse asiassa kaikki romaanit jos muistan asian oikein. Huomasin vaikutuksen myös kirjoituksessani, sillä pyrin osin tahtomattani lyhyeen ja ytimekkääseen tekstiin. Sellaiseen mikä herättää lukijan.
Takana oli selvästi pyristelyä yhtä helmasyntiäni vastaan. Lukuisiin, pitkiin ja polveileviin lauserakenteisiin. Hämmästyin usein itsekin kuinka kirjoittamani lause jatkui, tuntui järjettömältä ja paljastui lopulta täysin loogiseksi. Aloitin korjaamaan lausetta paremmaksi, huomatakseni vain, ettei se kaivannut muutosta. Toisaalta en osaa pitää pitkiä ja polveilevia lauseita kovinkaan älykkäinä, ne vaikuttavat mielestäni harkitsemattomilta. Kuin puhdasta ajatusta paperille piirrettynä. Lyhyet lauseet ovat harkitumpia, niistä on jätetty kaikki turha pois.
Ehkä olen siirtymässä äärimmäisyyksiin. Alan kirjoittamaan lauseita, ajatuksia, joista jätän pois puolet kaikesta tarpeellisesta.
En näe tarvetta siirtää tätä blogia salasanan taakse, enkä tule niin tekemään. Myöskään en tule kertomaan yhtään enempää kuin olen tähänkään asti kertonut, tämä on rakentanut oman muotonsa. Eikä sitä tarvitse muuttaa suuntaan tai toiseen. Tämä palvelee puhtaasti itsekkäitä tarkoituksia ja toivotan jalomielisesti kaikki ne, joille se ei sovi, kuuttoman yön kävelylle La Brean tervahaudoille.
Olen pohtinut asiaa enemmänkin oman blogini kautta ja sen tyyliä. Tämä on julkinen blogi ja tiedän osan lukijoista tiedostavan täysin kuka minä olen ja mitä minä teen. Ehkä siksi haluan pitää tämän julkisena, sillä pidän tätä tapana tuoda esille millaisia ajatuksia minulla päässäni liikkuu. Osa on dramatisoituja, liioiteltuja ja toisinaan suoraan kirjoitettu ärsyttääkseen, mutta yhtä kaikki minun aivoitusten tulosta. Tässä muuten kannattaa mainita, että kaikki varmasti lukuisat kirjoitusvirheet tai kummallisuudet ovat vahinkoja. Ehkä vain 20% kirjoituksistani on oikoluettuja ja tarkemmin korjattuja.
Kirjoitustyylini on toisinaan hivuttautumassa siihen suuntaan, että jätän tarkoituksella osan ajatuksesta kirjoittamatta. Usein se on pelkkä selventävä sivulause, toisinaan itse lauseen todellinen ajatus. En tiedä miksi olen kääntymässä siihen suuntaan, mutta pidän sitä kiehtovana.
Pidän muutenkin mielessäni kirjaa siitä tyylistä jota satun useimmiten kirjoittamaan. Minulla oli 2000-luvun alkupuolella hyvin kiihkeä ja syvällinen vaihe Hemingwayn kirjojen parissa. Keräsin kirjahyllyyni lähes kaikki suomennetut teokset, itse asiassa kaikki romaanit jos muistan asian oikein. Huomasin vaikutuksen myös kirjoituksessani, sillä pyrin osin tahtomattani lyhyeen ja ytimekkääseen tekstiin. Sellaiseen mikä herättää lukijan.
Takana oli selvästi pyristelyä yhtä helmasyntiäni vastaan. Lukuisiin, pitkiin ja polveileviin lauserakenteisiin. Hämmästyin usein itsekin kuinka kirjoittamani lause jatkui, tuntui järjettömältä ja paljastui lopulta täysin loogiseksi. Aloitin korjaamaan lausetta paremmaksi, huomatakseni vain, ettei se kaivannut muutosta. Toisaalta en osaa pitää pitkiä ja polveilevia lauseita kovinkaan älykkäinä, ne vaikuttavat mielestäni harkitsemattomilta. Kuin puhdasta ajatusta paperille piirrettynä. Lyhyet lauseet ovat harkitumpia, niistä on jätetty kaikki turha pois.
Ehkä olen siirtymässä äärimmäisyyksiin. Alan kirjoittamaan lauseita, ajatuksia, joista jätän pois puolet kaikesta tarpeellisesta.
En näe tarvetta siirtää tätä blogia salasanan taakse, enkä tule niin tekemään. Myöskään en tule kertomaan yhtään enempää kuin olen tähänkään asti kertonut, tämä on rakentanut oman muotonsa. Eikä sitä tarvitse muuttaa suuntaan tai toiseen. Tämä palvelee puhtaasti itsekkäitä tarkoituksia ja toivotan jalomielisesti kaikki ne, joille se ei sovi, kuuttoman yön kävelylle La Brean tervahaudoille.
lauantai 29. tammikuuta 2011
Tenttikirjoittamisesta
Kävin tentissä, edellinen oli viime vuonna ja sitä edellistä en edes muista. Tämänpäiväinen meni kuitenkin ihan hyvin, olen luottavainen tuloksia ajatellen vaikka täysiä pisteitä on turha odottaa.
Edellisellä kerralla oli jännittävä huomata kuinka koevastauksen kirjoittaminen on riippuvainen tietomäärän lisäksi myös kokemuksesta. Olen mielestäni aivan kohtuullinen taitaja sanojen kanssa, mutta koevastauksen kirjoittaminen oli silti vaikeaa. En vain saanut itsestäni irti sitä mitä halusin, enkä siinä muodossa, missä sen tarkoitin.
Tämänpäiväiseen koitokseen olin kuitenkin varautunut hieman paremmin myös sillä rintamalla ja tulosta tuli. Kirjoitin molemmat esseevastaukset muistikarttojen avulla. Ennen varsinaista vastausta, kirjoitin kaikki aiheeseen liittyvät ajatukset ylös suttupaperille ja muokkasin niiden pohjalta rungon vastaukselle. Vastauspaperille ryhmittelin asiat kokonaisuuksiksi ja viljelin mukaan hieman nokkeluuden jyviä.
Edellisellä kerralla oli jännittävä huomata kuinka koevastauksen kirjoittaminen on riippuvainen tietomäärän lisäksi myös kokemuksesta. Olen mielestäni aivan kohtuullinen taitaja sanojen kanssa, mutta koevastauksen kirjoittaminen oli silti vaikeaa. En vain saanut itsestäni irti sitä mitä halusin, enkä siinä muodossa, missä sen tarkoitin.
Tämänpäiväiseen koitokseen olin kuitenkin varautunut hieman paremmin myös sillä rintamalla ja tulosta tuli. Kirjoitin molemmat esseevastaukset muistikarttojen avulla. Ennen varsinaista vastausta, kirjoitin kaikki aiheeseen liittyvät ajatukset ylös suttupaperille ja muokkasin niiden pohjalta rungon vastaukselle. Vastauspaperille ryhmittelin asiat kokonaisuuksiksi ja viljelin mukaan hieman nokkeluuden jyviä.
torstai 27. tammikuuta 2011
Miekka Suomessa
Erikoinen päivä tänään, mutta ei siitä enempää. Ainoa mitä tähän haluan laittaa on uusin kirja; kävin noutamassa sen tänään Akateemisesta. Bongasin pari päivää sitten netistä tiedon, että Turun museokeskus on teettänyt kirjan suomalaisista miekoista. Miekka Suomessa on Kari Hintsalan toimittama, vain 1000 kirjan painos, teos Suomessa käytetyistä miekoista ja niiden historiasta.
En ole vielä lukenut kirjaa kokonaan, mutta ehkä ensimmäinen kolmannes on nyt luettu. Kirjassa on paljon isoja, hyviä kuvia joten se ei ole niin suuri juttu kuin ehkä kuulostaa. Pidän suunnattomasti siitä, että kirja alkaa aivan alusta. Se kertoo millaisia olivat kivikauden ensimmäiset miekat tai ehkä paremminkin kivitikarit. Eivät ilmeisesti täytä ollenkaan sitä määritystä minkä me miekalle ymmärrämme, mutta miekkoja yhtä kaikki. Ajatus sopii hyvin juuri aikaisemmin oppimaani asiaan, että me emme voi käsittää mitä menneisyyden ihmiset ovat ajatelleet.
Kirja on hyvä, kohtuullisen hintava kirjaksi (32€), mutta silti hintansa väärti. En tiedä vastaavaa, laadukasta teosta johon on koottu kotimaisen miekan historia. Suosittelen kaikille joiden mielestä miekat ovat kiinnostavia. Saatavuudesta en uskalla mennä varmuuteen, mutta tilaamalla tuon varmasti saa myös Mäntsälän mummon mökille.
maanantai 24. tammikuuta 2011
Monopolin ystävyys
En ole kotimaisen Veikkauksen ystävä. Markkinatalouteen uskovan on hyvin vaikea kannattaa monopolia, kun se on vieraan osapuolen ylläpitämä. Sillä vaikka Veikkaus on valtiollinen monopoli, en koe hyötyväni siitä juuri millään tavalla.
Viime viikolla tulin ostaneeksi muutaman raaputusarvan, sellaisen missä on O ja X merkkejä ja niistä pitäisi saada kolmen rivejä vaakaan, pystyyn tai vinoon. Ostin kolme ja saan kahdessa oman panokseni takaisin, kolmas oli tyhjä. Harmistuneena käänsin lapun ympäri ja tein hieman laskutoimituksia.
Arpoja on painettu tasan kolme miljoonaa kappaletta ja yhden arvan hinta on kaksi euroa. Se tarkoittaa 6.000.000,00 euron pottia, mutta samojen arpojen voitonjako on vain 2.825.000,00 euroa. Raaputusarvoista 24% antaa raaputtajalleen rahaa, mutta koska 722.805 voittavasta arvasta 420,000 arpaa palauttaa vain kahden euron ostohinnan, todellinen voittomahdollisuus on hyvin pieni.
Itse asiassa vain 302,805 arpaa kolmesta miljoonasta todella voittaa. Se merkitsee sitä, että raaputtajan pitää ostaa 10 arpaa, että yksi arpa voittaa enemmän kuin kaksi euroa. Sitä paitsi todellinen mahdollisuus voittaa 10 euroa tai enemmän, on lopulta vain hieman alle 3%. Joten Veikkauksen slogan "Suomalainen voittaa aina!" ei tässä tapauksessa todellakaan tarkoita sinua. Se tarkoittaa valtion ylläpitämää monopolia.
Viime viikolla tulin ostaneeksi muutaman raaputusarvan, sellaisen missä on O ja X merkkejä ja niistä pitäisi saada kolmen rivejä vaakaan, pystyyn tai vinoon. Ostin kolme ja saan kahdessa oman panokseni takaisin, kolmas oli tyhjä. Harmistuneena käänsin lapun ympäri ja tein hieman laskutoimituksia.
Arpoja on painettu tasan kolme miljoonaa kappaletta ja yhden arvan hinta on kaksi euroa. Se tarkoittaa 6.000.000,00 euron pottia, mutta samojen arpojen voitonjako on vain 2.825.000,00 euroa. Raaputusarvoista 24% antaa raaputtajalleen rahaa, mutta koska 722.805 voittavasta arvasta 420,000 arpaa palauttaa vain kahden euron ostohinnan, todellinen voittomahdollisuus on hyvin pieni.
Itse asiassa vain 302,805 arpaa kolmesta miljoonasta todella voittaa. Se merkitsee sitä, että raaputtajan pitää ostaa 10 arpaa, että yksi arpa voittaa enemmän kuin kaksi euroa. Sitä paitsi todellinen mahdollisuus voittaa 10 euroa tai enemmän, on lopulta vain hieman alle 3%. Joten Veikkauksen slogan "Suomalainen voittaa aina!" ei tässä tapauksessa todellakaan tarkoita sinua. Se tarkoittaa valtion ylläpitämää monopolia.
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
En halua käyttää narikkaa
Katselin hetki sitten telkkarista Aamiaisen Tiffanylla ja olen hämmentynyt. En elokuvan takia, sillä se oli hieno, upea ja asemansa ansainnut. Sen sijaan jäin hämmentyneenä miettimään kysymystä jonka olen keksinyt aikaisemminkin. Miksei aikuisille tehdä enää elokuvia? Tai tehdään, mutta ne myydään dokumenttien nimellä ja ovat siksi nousseet suureen suosioon.
Olisin halukas katsomaan oikean elokuva, sellaisen mikä on tehty ihmisille joiden ajattelu ei ole pysähtynyt teinivuosien jälkeen. Uskon etten ole ainoa joka itsensä tuohon kategoriaan osaa sijoittaa. Ei sen tarvitse olla vakava, mutta älykäs. Sellainen jonka jälkeen ei aivoja tarvitse sijoittaa takaisin pääkoppaan.
Olisin halukas katsomaan oikean elokuva, sellaisen mikä on tehty ihmisille joiden ajattelu ei ole pysähtynyt teinivuosien jälkeen. Uskon etten ole ainoa joka itsensä tuohon kategoriaan osaa sijoittaa. Ei sen tarvitse olla vakava, mutta älykäs. Sellainen jonka jälkeen ei aivoja tarvitse sijoittaa takaisin pääkoppaan.
lauantai 22. tammikuuta 2011
Pohjat
Ymmärrän kyllä hyvin miksi suuri osa sijoittajista vekslaa omistuksillaan. Tarkoitan sitä, että ostetaan ensiksi, myydään ja ostetaan taas uudestaan takaisin. Ajatuksen takana on hyötyä kurssien noususta ja laskusta. Kaikkihan ovat tietoisia siitä, että pörssikurssit eivät liiku tasaisesti, vaan heiluvat suuntaan ja toiseen. Fiksu sijoittaja hyötyy näistä ja tekee niillä hieman ylimääräistä.
Nokian osakkaalla on nyt syyskuusta lähtien ollut kolme selvää kurssipiikkiä. Syyskuun alussa osake kallistui eurolla, lokakuun puolessa välissä 50 senttiä ja joulukuusta tammikuun puoleenväliin taas eurolla. Minäkin olisin voinut tehdä näillä hieman ylimääräistä, mutta en uskaltanut.
Olen kuitenkin pistänyt merkille sen, että näiden kolmen piikin alataso on lähes aina ollut korkeammalla kuin edellinen pohja. Elokuun lopussa EUR 6,67, syyskuussa EUR 7,17, marraskuussa EUR 7,01 ja nyt tällä viikolla EUR 7,63. Todellinen suunta tietysti ratkaistaan vasta ensi viikolla kun Nokia julkistaa koko viime vuoden tuloksensa. Minä toivon tuntuvaa positiivista yllätystä.
Nokian osakkaalla on nyt syyskuusta lähtien ollut kolme selvää kurssipiikkiä. Syyskuun alussa osake kallistui eurolla, lokakuun puolessa välissä 50 senttiä ja joulukuusta tammikuun puoleenväliin taas eurolla. Minäkin olisin voinut tehdä näillä hieman ylimääräistä, mutta en uskaltanut.
Olen kuitenkin pistänyt merkille sen, että näiden kolmen piikin alataso on lähes aina ollut korkeammalla kuin edellinen pohja. Elokuun lopussa EUR 6,67, syyskuussa EUR 7,17, marraskuussa EUR 7,01 ja nyt tällä viikolla EUR 7,63. Todellinen suunta tietysti ratkaistaan vasta ensi viikolla kun Nokia julkistaa koko viime vuoden tuloksensa. Minä toivon tuntuvaa positiivista yllätystä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)