maanantai 31. tammikuuta 2011

Sodankäynnistä ja evoluutiosta OSA II

Kirjoitin viime joulukuussa sodan roolista evoluutiossa ja törmäsin tänään asiaa käsittelevään artikkeliin. Juttu on julkaistu pari vuotta sitten Tiede lehdessä ja sen löytää myös netistä, kuten edellinen linkki paljastaa.

Artikkeli antaa ymmärtää ettei meillä ole lajina geneettistä taipumusta sodankäyntiin, mihin kyllä periaatteessa voin uskoa. Toisaalta se ei sulje pois, vaan ehkä enemmänkin vahvistaa käsitystä taipumuksesta väkivaltaan. Neanderthalin ihmisen fossiileista on ajoitettu merkkejä väkivallasta noin 50,000 vuoden taakse.

"Tunnetuin ja hätkähdyttävin esimerkki tästä on Sudanin Gebel Sahaban varhaiskivikautinen kalmisto, joka on ajoitettu 14 000-12 000 vuotta vanhaksi. Kalmistosta, jota 1960-luvulla kaivettiin osittain suomalaisvoimin, on tutkittu 59 vainajaa, osa naisia ja lapsia. Luurankoihin porautuneista nuolenkärjistä on päätelty, että vainajista ainakin 40 prosenttia koki väkivaltaisen lopun. Joitain aikuisia oli ammuttu jopa kaksitoista kertaa, ja lasten vammat ovat pään tai kaulan alueella, mikä viittaa siihen, että heidät tapettiin lähietäisyydeltä teloitustyyliin."

Eikö tuo ole sodankäyntiä? Ajallisesti tuo liittyy edelliseen jääkauteen, mistä voi ehkä hakea jotain selitystä väkivallan lisääntymiselle. Muutenkin sodankäynnin merkit lisääntyvät jääkauden jälkeiseen aikaan, mikä tietysti osuu yhteen teknologisen kehityksen kanssa. Mutta siis joo.. olen taas vaarassa vetää liian dramaattisia johtopäätöksiä pelkän intuition pohjalta. Lukekaa artikkeli jos aihe kiinnostaa.

Ei kommentteja: