Vau...

Aivan käsittämättömän upeaa ja mahtavaa!!! Olin kuin pikkulapsi, hihkuin ja nauroin mukana kuin 5 vuotias pikkupoika. Käsittämättömän upeaa sirkusta. Olen ihastunut, rakastunut ja ennen kaikkea täynnä ällistystä. Cirque Plume

Uuden uljaan mantran aika

Olen seurannut melkoisella mielenkiinnolla tuota Georgian sotaa ja siitä seurannutta poliittista kriisiä. En vain ole saanut ajatuksiani jäsenneltyä niin, että olisin saanut kirjoitettua asiasta tänne mitään järkevää. On selvää, että Venäjältä kyseessä on pitkään harkittu operaatio, josta annettiin ennakkovaroitus jo Kosovon itsenäisyyden tunnustamisen jälkimainingeissa. Länsi avasi oven ja Venäjä käveli niistä nyt läpi.

Georgialle asetettiin syötti ja hitaasti hivutettiin tarttumaan siihen, heti kun Venäjä tunsi nykäisyn oli vastaveto raju ja ehdottoman suunniteltu. Nato, EU ja muut valistuneet tahot olivat reaktioista päätellen housut nilkoissa. Mitä tuosta pitäisi päätellä? Aloite on joka tapauksessa nyt itänaapurissa ja en usko, että se tippuu sieltä kovin helposti. Eurooppa on koukutettu Venäläiseen energiaan ja Amerikka on itse asettamassaan sotkussa vielä vuosia.

Täällä kotimaassa minua ihmetyttää oma arvostettu hallintomme jonka uusin mantra on ettei mikään vaikuta mihinkään.

Sukeltava sikarilaatikko

Posti toi tänään kirjan Suomen Sukellusveneet. Olen kovin innostunut asiasta!

Keskinkertaisuuden ympäröimä

En tiedä mistä johtuu, mutta minulle etruskit ovat aina olleet entruskeja, se pieni n-kirjain saa koko nimen kuulostamaan paremmalta. Tiedän kyllä, että oma versioni on väärä eikä virallisesti tarkoita yhtään mitään. Vaikka itse asiassa tajusin sen vasta viime viikolla kun kirjoitin tälle blogille etruskeista kertovasta kirjasta. Olin kirjoittanut sen aluksi omalla tavallani ja ihmettelin hakupalvelua käyttäessäni, miksen löydä mitään muuta sivua entruskeille. Kävin myöhemmin muuttamassa kirjoitusasun sellaiseen, että joku minua sivistyneempi voi sen heti tunnistaa ja löytää.

Vaikka eihän minulla ole etruskeista mitään asiallista kerrottavaa. Näin heistä unta viime yönä, mutta en enää herätessäni muistanut millaista se oli. Oli kuitenkin selvä, että etruskeista se oli. Olen joka tapauksessa menettänyt uskoni enneuniin ja unien kirjattuihin merkityksiin. Näin joskus vuosia sitten unen joka kirjan mukaan merkitsi jonkun läheisen ihmisen kuolemaa. Ahdistuin asiasta muutamaksi viikoksi, sillä uni oli sellaisenaan hyvin todellinen ja merkittävän tuntuinen. Jopa niin vaikuttava, että halusin oikeasti lukea näkemälleni unelle selvityksen. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, onneksi. Olen tietysti nähnyt muitakin unia jotka ovat riippuen kirjasta, luvanneet rikastumista, onnea tai muuta merkittävää. Niistä huolimatta olen yhä vailla maallista rikkautta tai suurempaa onnea, yksikään ei siis ole suoraan toteutunut. Tosin jos joskus vielä rikastun, niin voiko sitä enää yhdistää mihinkään sellaiseen josta on kulunut jo vuosia? Tuskinpa ellei kyse ole jostain todella konkreettisesta asiasta, enkä osaa käsitellä unia asioina joilla on vaikutusta vielä vuosien jälkeen.

On varmasti hyväksyttävä tosiasia ja uskottava siihen, että kesä on varastettu tältä vuodelta. Ensi viikolla on jo syksy ja tämä kesä rajoittuu pariin kauniiseen päivään. Täydellisin kesäpäivä oli varmasti se jonka vietin hiekkarannalla lehtiä lukien ja hiekkaa sormillani siivilöiden. Klassinen lomapäivä vaikka olikin vain aurinkoinen lauantai.

Syksy on siis ovella, eikä minulla ole suunnitelmia sen varalle. Tuntuu, että aika jyrää eteenpäin kuin käsin pyöritettävä tahko. Ei aina niin tasaisesti, mutta määrätietoisesti eteenpäin, kuluttaen aikaa ja elämää. Onko tämä sitä mitä halusin tai edes haluan? Odottaako kukaan tälläistä elämältään. Kysymysten tulva joka pohjautuu lopulta siihen yhteen ja ainoaan klassikkoon, mikä on elämän tarkoitus. Onko sillä sellaista?

Kuuntelen netistä Emman uutta levyä. Kohteliasta laittaa levy viikoksi koekuunteluun. Myöhemmin syksyllä olisi sitten keikka Tavastialla. Sinne voisi mennä, sillä tuo ääni on sellainen joka vetää minua puoleensa. Kait se on kirous siitä, että tietää mikä on oikeasti laaduksta ja mikä ei. Kamala taito jos on keskinkertaisuuden ympäröimä.

You gotta love the shoes

Fish, potatoes and pesto

I had the nicest lunch imaginable. Smoked salmon with fresh boiled potatoes, seasoned with pesto sauce. Still enjoying my newly found passion with fish. Will need to find out a good fish restaurant in Helsinki.

24 karaatia

Löysin kultaa, sormenpään kokoisen hipun puhdasta kultaa. Se oli liuskamaisesti rapautuvan kallionpalasen sisällä, kuin puhdas pala aurinkoa. Löysin sen Himalajan vuoristosta, jossa olin kiipeilemässä erään nuoren neitosen kanssa. Mukaan oli jostain syystä eksynyt myös erän tuttava lapsuudestani, mutta hän loukkasi kätensä. Ilmeisesti vasen käsivarsi murtui, sillä se oli turvonnut ja oli kosketusarka. Aika inhottavan näköinen, mutta eipä ollut minun käsivarsi.

Hauska pieni seikkailu ja palanen kultaa kruunaa aina päivän tai yön.

Puolet ja melkein täydellinen

En juuri kirjoita ruuasta tänne blogiin vaikka tälläkin hetkellä minulla on vasemmassa kädessäni voileipän puolikas. Graham sämpylä, salaattia, puolalaista metwurstia ja juustoa. Olen vältellyt metwurstia kun olen aivepesyn uhri ja se ei kuulema ole terveellistä. Onneksi olen huomattavasti uteliaampi kuin olen kurinalainen ja ostin kaupasta tätä puolalaista metwursta. En ole osannut ajatella, että myös Puolassa tehdään leikkelemakkaroita. Vaikka onhan siellä historian oikusta vahva saksalainen vaikutus.

Kuulin tänään myös toisen kokeilemisen arvoisen herkun, vaniljajäätelöä, kinuskikastiketta ja suolapähkinöitä. Menee suoraan siihen samaan kategoriaan kuin hapan & imelä ja on yhdistelmänä takuuvarma. Voin sieluni silmin kuvitella tuon pohjalta jäätelöannoksen jossa on kaksi palloa jäätelö, lämmintä kinuskikastiketta ja päällä suolapähkinärouhetta. Koristeena pieni oksa sitruunamelissaa. Onneksi mieleni tekee suklaajäätelö, sillä muuten tuota pitäisi kokeilla välittömästi. Huolimatta siitä, että minulla ei ole jäätelökauhaa.

Sen sijaan tarvitsen enään vain kaksi syvää lautasta Arabian KoKo mallistosta niin pystyn järjestämään illalliskutsuja neljälle. Huolimatta epäilyksistä seksuaalista suuntaustani kohtaan, olen kohtuullisen tyytyväinen neljän hengen astiastosta. Minulla meni vuosia päästä eroon kaikenlaisista sieltä täältä kertyneistä astioista ja saada tilalle jotain sellaista josta pidän. Olen hyvin taipumaton kompromisseihin niissä asioissa joiden kanssa joudun jakamaan elämäni. Siksi tuostakin muodostui eräänlainen iäisyysprojekti. Enää se on kiinni siitä, että käyn kaupassa hakemassa ne kaksi puuttuvaa lautasta. Saavat kyllä vielä odottaa, sillä en osaa laittaa listaa neljästä ihmisestä, jotka voisin kutsua illalliskutsuille.

Haluttaa

Mistä saisi tähän aikaan jäätelöä kermavaahdolla? Sellaista syntisen suklaan ja vadelman sekoitusta ja siihen vanilijalla maustettua kermavaahtoa. Ei tule mieleen yhtään joka toimittaisi sellaisia kotiin.

Taidan ottaa lasillisen jotain miestä vahvempaa. Raaskisiko korkata teinin?

Kolmijono

Eilen viimeistelin kirjan sukellusveneistä ja aloitin uuden etruskeista. Kolmantena pitäisi keskittyä neuvostoliittolaisiin, mutta se saa vielä odottaa. Etruskit ensiksi.

Syksyn sininen

Kuka on nähnyt pääskysiä enää viime päivinä, minä en muista ainuttakaan. Pihlajan marjat ovat jo punertuneet ja samaa voi sanoa ruusunmarjoista. Ikkunasta näyttäytyy kovin syksyinen maisema vaikka eletään vielä elokuun toista puoliskoa. Tuntuu kuin koko kesä olisi varastettu ja viety jonnekin muualle, pois minun ulottuviltani. Tältä siis tuntuu kun kello rikkoutuu.

Minun pitäisi käydä läpi nuo pöydän kulmalla olevat albumit ja laittaa oikea levy oikeaan koteloon. Kesken ajon on ne jäivät laittamatta, mutta en ole vielä viitsinyt vaivautua. Eivät ne maailmaa kaada jos ovat tuossa vielä hetken aikaa sekaisin. Jossain vaiheessa olisi myös ehdittävä kuunnella matkan aikana nauhoittamani pätkät ja merkitä ne järkevämpään muotoon. Pelkään sitä paitsi, että osa niistä on jollakin tavalla corruptoitunut, sillä puhetta ei tahdo juuri kuulla. Se on jäänyt taustakohinan alle, enkä omista sopivaa ohjelmaa jolla sen pystyisi siivoamaan kuunneltavaan muotoon. En usko, että se olisi kovin vaikeaa, mutta jää nyt tekemättä.

Ostin viime viikolla Duffyn levyn, antaakseni sen eteenpäin. Tytön ääni on aika kieltämättä kiehtova, juuri sellainen jota kuuntelisi läpi yön ja ei tuntisi itseään edes väsyneeksi. En siitäkään huolimatta ole vielä täysin lämmennyt koko levylliseen, vaikka 37 minuuttia on albumiksi aika lyhyt. Vaikka turha sitä on repiä jos venyttämättä ei riitä. Mikään ei ole surullisempaa kuin liian pieni voinokare levitettynä liian suurelle paahtoleivälle. Kyllähän tuota kuuntelee, sellaista hyvää taustamusiikkia kaiken muun ja tärkeämmän taustalle. Aivan kuin kirjepaperi.

Yritin ostaa itselleni uutta sisältöä elämään. Kävin Ikeassa ja petyin toisen kerran elämässäni. On niitä pettymyksiä tietysti ollut enemmänkin, mutta nyt toinen kerta tuossa maailman suurimmassa ruotsalaisessa logistiikkaketjussa. En ole käynyt siellä kuin kerran aikaisemmin ja epäilen tuleeko kolmatta kertaa. Todennäköisesti tulee, mutta se on sellainen mitä en tule ympyröimään kalenteriin. Ostin minä sieltä kuitenkin uuden maton itselleni. Ajattelin, että se on riittävän turvallinen valinta toteuttaa tätä uutta visiotani.

Olen viihtynyt nyt valkoisen, ruskean ja vihreän värittämässä sisustuksessa jo pari vuotta. Se oli mielestäni aikuinen ja fiksu valinta kun sen Jyväskylässä keksin. Ja onhan se ollut helppo valinta, ruskea ja valkoinen toimivat aina yhdessä ja vihreä on ollut sopiva väri pehmentämään sitä kontrastia ja tarjoamaan silmälle jotain johon tarttua. Pari päivää sitten tein kuutenkin uuden ratkaisun ja päätin palata vanhaan ja luotettavaan. Vihreä vaihtuu tummaan siniseen. Kunhan vain ehdin.

Mieleni minun tekevi

Mieleni tekisi kiroilla. Ihan vain siitä ilosta.

Hoikat tytöt juoksee

Kuulin tänään ensimmäistä kertaa epävirallisia budjettilukuja ensi vuodelle. Vaikka on ehkä parempi sanoa, että niitä suunnitelmia joiden pohjalta ensi vuoden budjetti rakennetaan. Myyntiin on kuulema budjetoitu todella merkittävää kasvua.

Mikäs siinä, tavoitteet ovat kivoja, mutta olisi ollut ihan kiva jos myynniltä olisi myös kysytty mielipidettä. Tosin mistäpä minä tiedän jos sitä on joltakin kysytty, minulta ei ainakaan.

Prosentit ovat kyllä kuitenkin siitä kivoja, että euron myynnin kasvaessa kahteen euroon on se prosentteina aivan suunnaton. Vaikka eihän minulla ole enempää mielipiteitä. I can't decide.

Barcelonan tautia Espoossa

Honka pelasi ihan hyvän ottelun Viking Stavangeria vastaan. Lopputulos oli täysin perusteltu, sillä kumpikaan ei osoittanut mitään todella mahtavaa. Toisaalta kummallakin joukkueella oli paikat yhteen maaliin, joten yhden maalin voitto olisi ollut täysin perusteltua.

Honka kunnioitti vastustajaa mielestäni liikaa. Palloa syöteltiin aina alas asti, liian monta kertaa kun sitä olisi pitänyt viedä röyhkeästi ylöspäin ja vastustajan maalille. Näytti siltä, että peliin vaikutti se paljon puhuttu kansainvälisten pelien puute ja siitä seurannut uskalluksen puute. Tosin eipä tullut Vikingille vierasmaalia.

Kotijoukkueen peliin olisin kaivannut sitä mixumaista munaravia vastustajan maalille. Pelin tarkoitus on tehdä maaleja ja tuollainen barchelonan taudin saanut joukkue ei siinä kovin helpolla onnistu. Pelloa siirrettiin ja haudottiin turhaan väärässä paikassa. Tuntui siltä, että pallo yritettiin kuljettaa maaliin ja tuon tasoista vastusta vastaan se ei onnistunut.

Honka pelasi ihan hyvin ja taitotaso ainakin näytti olevan lähellä Vikingin tasoa. Voi tietysti olla, että norskit eivät pelanneet parastaan, mutta mitään häpeää Espoon ylpeydellä ei tarvitse olla. Kokonaisuutena ihan hyvä esitys, mutta muutama yksilö ei vain ollut riittävällä tasolla. Pahin alisuorittaja oli mielestäni #15 Aleksander Kokko. Varsinkin toisella puoliajalla mies ei saanut mitään muuta aikaiseksi kuin yhden vaarallisen tilanteen pelikaverilleen. Tämä oli yksi niistä kunnon hyökkäyksistä joita Hongalla oli, juuri ennen Kokon poisvaihtoa.

Ville Jalasto #4 oli kitenkin omalla tasollaan. Kaverilla oli sitä samaa jäätävää itsevarmuutta kuin eilen JJK:n Virenillä. Eroavaisuuksia tietysti oli, Jalasto on huomattavasti liikkuvampi ja uskaltaa lähteä rohkeasti myös hyökkäyksiin. Olisikin kiinnostavaa nähdä mies kokeilemassa jotain pelipaikkaa hieman korkeammalla. Puolustavan keskikentän pelipaikka voisi olla kokeilemisen arvoinen.. Pelaaja osaa puolustaa ja tukea hyökkäystä. Toisaalta en näe häntä missään ajokoiran roolissa juoksemassa boxista boxiin, mutta mistäpä minä näitä tiedän.

Tuomo Turunen #22 oli luokaton vasemmassa laidassa missä aloitti, ajautui koko ajan liiaksi keskustaan ja jätti laidan täysin auki. Tosin Lehkosuon ensimmäisen siirron jälkeen Turunen siirtyi keskelle ja oli siellä parempi. Laitapelaaminen vahvistui siinä samalla vaikka en muistakkaan kuka Tuomon tilalle tuli.

Hongan silmiinpistäneen pelaajat:
#1 Peltonen
#3 Heilala
#4 Jalasto
#11 Haarala
#13 Weckström
#14 Vasara

Muut olivat näkymätöntä massaa minun silmissäni. Mielenkiintoinen vieraspeli tulossa. Viking todennäköisesti nostaa tasoaan, mutta Hongalla on huomattavasti vapaampi pelata. Norjalaiset ovat suuri suosikki ja Honka pääsee pelaamaan vierasmaalista, äskeisen pelin perusteella yksikin vierasmaali ratkaisee jatkoonmenon.

A good luck omen?

There is a small thunderstorm just off the coastline where I'm living. Managed to see one good lightning strike and head atleast four. Sounds promising as I'm expected to leave to Espoo in a matter of minutes to watch some football. FC Honka from Espoo is playing against Viking Stavanger from Norway in the second qualification round for the UEFA Cup.

I'm not expecting FC Honka to win tonight but I'm hoping for a good an enterteining game. Hmm.. Now I'm seeing a full 180 degrees rainbow from my window say maybe we are heading for an upset. FC Honka is a good team and could win tonight, but we'll see.

Going to Lapland, again...

This is strange. I think I have just volunteered to go to Muonio in Lapland in few weeks time. Suprising but could be another nice experience. But as they say, once you've been to Lapland, you will return Lapland. I just didn't think it would happen this fast.

Elämäntapaa etsimässä

Hitto.. kun huomenna on maanantai. Ei kiinnostaisi pätkän vertaa. Syksyllä pitäisi saada jotain oikeasti aikaiseksi, sillä muuten meinaa usko loppua. Auttaisi jos olisi edes täynnä energiaa ja intoa, mutta niitä saa etsiä lyhtyjen ja pienten tonttujen kera. On tämäkin tapa viettää elämäänsä.

Kilometrilukemat

Tarkistin tänään lopullisen kilometrilukeman tuolta reissulta. Lähtiessäni mittarilukema oli 81430 km ja parkkiin pysähtyessä mittari näytti 84951 km. Laskuopin mukaan tuo tarkoittaa, että koko reissu oli yhteensä 3521 km. Lähtö oli perjantaina ja takaisin Helsingissä keskiviikkona, yhteensä kuusi päivää joten keskimääräinen kilometriluku päivää kohden on 587 km. Siitäkin huolimatta, että yksi päivä oli käytännössä täysin ilman matka-ajoa. Ihan hyvin siis.

Sateenkaarien maassa

Edelleen lomalla, mutta tällä kertaa jo etelän auringossa. On selvä ero minkä meren ääressä aikaansa viettää. Suomenlahti on leppoisan lämmin ja Barentsin meri teki selväksi, että seuraava kiinnekohta on pohjoisnapa. Jos nyt meressä seilaava ja sulava jääpala voi olla kiinnekohta.

Vielä eilen illalla oli vaikea käsittää, että oikeasti kävin jossain kaukana. Tänään se on jo pikkuisen iskostunut aivoihin, sillä olen käynyt läpi retkellä ottamiani kuvia ja valinnut niistä esityskelpoisia. Niitä oli melkein 300 kuvaa, mutta vain osa oli edes kohtuullisesti onnistunut. On siellä kyllä yksi ihan oikeasti hienokin kuva, mutta sokea kana jne.. Harmittaa että tuo käyttämäni kamera on niin rajoittunut, vaikka on siinä tietysti hyvätkin puolensa. Tarkoitan keveyttä ja helppoutta. Suuremman järkkärin kanssa sitä todella lähtee kuvaamaan. Tuon pikkuisen kanssa voi vain kulkea ja pitää kameraa mukana. Ero on merkittävä, vaikka sitä ei heti huomaisi.

Lähdin perjantaina 1.8.2008 klo. 9.30 liikenteeseen. Olin varautunut siihen, että pääsen tien päälle välittömästä töistä karattuani, eikä minun tarvitse enää käydä kotona. Mielestäni ainoa fiksu ratkaisu, sillä se säästi aikaa ja pääsin hyvin liikkeelle ennen perjantain viikonloppuruuhkaa. Sitä paitsi minulla oli autoon varattuna erittäin kevyt varustus.

Keski-Suomesta otin mukaani yhden perintökalleuden ja jatkoin edelleen kohti Kajaania. Ensimmäinen ajopäivä oli suunniteltu helpoksi ja ei ollutkaan mikään rankka. Leppoisaa ajoa kohti Pohjoista, tuttuja teitä pitkin enkä osannut matkan aikana edes ajatella olevani jollakin erikoisemmalla retkellä. Kajaanissa on tullut käytyä usein aikaisemminkin ja en osaa suhtautua siihen kovinkaan hartaasti. En erityisemmin edes pidä paikasta, mutta ihmiset ovat parhaita tässä maailmassa.

Lauantaina alkoi varsinainen matka kohti tuntematonta. Suuntasin koillisen kautta Norjaan ja pysähtelin aina välillä kun siltä tuntui. Kaikkia pysähtymisiä en tarkemmin edes ajatellut, mutta Kuusamo jäi mieleen. Tajusin vasta kyltin nähdessäni, että siellä tehdään uistimia ja tehtaanmyymälä olikin pakollinen pysähdyspaikka. En ole vuosikausiin ostanut uusia uistimia, joten hintavertailua en osaa tarkasti tehdä, mutta olen uskossa, että säästin ostoksissani pitkän pennin. Mukaan tarttui yhteensä neljä uistinta, mutta kaksi jäivät jo matkalle. Toivottavasti niistä on iloa uusille omistajilleen. Hyvässä tarkoituksessa ne kuitenkin tuli jaettua pois.

Alkuperäinen tarkoitus oli yöpyä jossain Inarijärven rannalla, mutta käytännössä suunnitelmat muuttuvat lähes aina. Ajoinkin lopulta suoraan rajan yli Kirkniemeen ja kirjouduin yöksi kaupungin parhaaseen hotelliin. En yksinkertaisesti enää viitsinyt etsiä mitään telttapaikkaa, sitä paitsi hotelli aamiainen oli todennäköisesti paljon monipuolisempi kuin se mitä olisin saanut telttapaikalla. Kaupunki oli sen sijaan kohtuullisen mitäänsanomaton. Asiaan tietysti vaikutti varmasti myös se, että saapuessani lauantaina oli jo myöhäinen ilta ja sunnuntaina lähtiessäni kaikki olivat kiinni. En kuitenkaan vieläkään ymmärrä miksi paikallisessa grillivaunussa juustohampurilaiseen lisättiin maissinjyviä. Eivät ne minusta olleet mikään kulinaristinen riemuvoitto. Tapansa kutakin, mutta jos minulta kysytään niin en tule ottamaan siitä vaikutteita. Hampurilainen oli kuitenkin halpa ja kuuma.

Sunnuntaina oli vuorossa koko retken pisin ajopäivä: Kirkenes-Berlevåg-Inari-Kultapuro. En ole vieläkään laskenut kilometrejä, mutta ajaminen yksinkertaisesti vain maistui. Pysähtyminen ei käynyt mielessä ja ajoin lopulta aina Sodankylän kunnan rajalle saakka.

Berlevåg oli kuitenkin koko matkan eräänlainen päätepiste. Jokainen kilometri sen jälkeen oli kohti kotia ja siksi olen hieman pettynyt tuohon kliimaksiin. Vaikka Berlevåg on kolmanneksi pohjoisin paikka Euroopan mantereella, ei siellä ollut oikeastaan mitään mihin olisi tarttunut kiinni. Kylä oli unelias ja mitäänsanomaton, tietysti oli sunnuntai, mutta silti olin hieman pettynyt siihen paikkaan. Olin kaiketi kuvitellut jotain erikoisempaa ja jonkun järisyttävän kokemuksen, mutta sitä ei nyt tullut. Ajomatka sinne oli kuitenkin hieno ja täysin erilainen kuin aikaisemmat kokemukset. Oikeastaan se Lappi jonka olen mielessäni kuvitellut, alkoi vasta Tenojoen suistosta Norjan puolella. Puut jäivät käytännössä kokonaan pois ja maasto muuttui tunturien ympäröimäksi tundraksi. Pieniä puroja, varpuja ja kiviä kaikkialla minne katseensa käänsi ja sitä maisemaa olin odottanut. Täällä Suomen puolella sitä ei näkynyt ja siksi olin tyytyväinen, että sekin tuli koettua.

Ajoin ylöspäin tietä 890, jossa oli oikeastaan yksi ainoa risteys. Alkuperäinen tie jatkui Berlevågiin ja 891 kääntyi Båtsfjordiin. Olin vielä Helsingissä suunnitellut, että käyn kummassakin, mutta jouduin tekemään useitakin muutoksia niihin Helsingissä tekemiini suunnitelmiin. Båtsfjord jäi tällä kertaa näkemättä koska bensiinitilanne sitä vaati. En tiedä oliko se varsinaisesti mikään menetys, sillä 890 jatkui läpi eräänlaisen fantasiamaailman halki. Oli kuin jokainen kallio olisi repäisty rikki ja jätetty meren syleilyyn. Tie luikerteli rosoisen kalliojyrkänteen ja vielä rosoisemman rantakaistan välissä. Väliin ei mahtunut kuin pieni kaistale vihreää heinikkoa ja ohut kaistale kulunutta asfalttia. Kokemuksena todellä hämmentävä ja se toi mukanaan eräänlaista haikeutta. Tuntui kuin koko olemassa oleva maailma olisi hävinnyt ja olemassa oli ainoastaan se mikä rajoittui taivaanrannan ja katseen rajaamalle kaistaleelle.

Mietin monta kertaa ajaessani, millaista olisi asua tai viipyä edes kokonainen vuosi tuolla rannikolla. Vaikka kesä tuntuikin kovin kylmältä ja arktiselta on kontrasti talveen varmasti jotain aivan käsittämätöntä. Silloin maailma kutistuisi väistämättä siihen pieneen kaistaleeseen ja kaikki taivaanrannan taakse jäävä lakkaisi olemasta. Jollakin tavalla haluaisin kokea tuollaisen, mutta en tiedä onko siihen koskaan mahdollisuutta. Ehkä sitten joskus kun on sen aika, mutta epäilen ettei se ole vielä tänään.

Onko se hyväksyttävää jos paikalliset ihmiset ovat sisäänpäinkääntyneitä ja eivät ota kontaktia ulkopuoliseen? Kyseessä kuitenkin on todelliset ääripäät. Minä pääsen koska tahansa, minne tahansa. Siellä luonto voi katkaista kaiken kommunikaation ulkopuoliseen maailmaan yhdessä hetkessä.

Paluumatkalla ei ollut suurempia tapahtumia. Käytännössä kaikki maisemat oli jo kertaalleen tullut katsottua, vaikka tiedän hyvin tekeväni tuossa melkoista vääryyttä. Tosin pitää muistaa, että retki oli tarkoitettu tuollaiseksi lyhyeksi pistoksi ja eräänlaiseksi tiedusteluretkeksi. Siinä se täytti paikkansa täydellisesti, mutta on täysin turha väittää, että koin mitään syvällistä. Siihen olisi vaadittu parempaa keskittymistä ja aitoa pysähtymistä. Nyt se jäi tekemättä.

Sunnuntaina ajoin sitten lopulta aina Saariselälle saakka. Itse asiassa hieman pidemmälle, sillä aikaisemmin ei löytynyt sopivaa yöpaikkaa. En ole täysin varma missä minä lopulta pysähdyin, mutta saan sen kyllä selville jos oikeasti haluan. Siihen tahtotilaan voi tietysti vaikuttaa se, että löytyykö mukaani raahaamista malminkappaleista oikeasti kultaa. Käännyin pois 4-tieltä ja pystytin teltan pienen kirkasvetisen puron varteen, mäntyjen siimekseen. Itse asiassa puro löytyi vasta teltan pystyttämisen jälkeen käydessäni katselemassa ympärilleni. Samalla kierroksella tajusin, että olin pysähtynyt vain 50 metrin päähän kultavaltauksesta. Maan pintakerros oli rikottu useammastakin kohdasta ja paljastunut malmi oli tutkittu ja havaittu ilmeisen arvokkaaksi. Vaikka en ole koulutukseltani geologi, niin tunnistin kyllä muutamasta murikasta kuparia, rautaa ja jos ei nyt kultaa niin ainakin pyriittiä. Kovin montaa murikkaa en viitsinyt mukaani ottaa, mutta sen verran kuitenkin, että joku pimeä talvinen ilta lainaan kirjastosta geologin opaskirjan ja otan suurennuslasin esille. Valtausnumerosta päätellen kyseessä oli kuitenkin ihan oikea paikka innostua, vaikka nyrkin kokoista kultamurikkaa ei osunutkaan silmiini.

Matka oli onnistunut ja olen oikeastaan aika ylpeä, että kävin sen ajamassa. En ole koskaan aikaisemmin ajanut yhtä suurta kilometrimäärää niin lyhyessä ajassa ja olen ollut hieman epävarma miten sellaiseen pystyn. Ilmeisen hyvin ja se antaa tietynlaista varmuutta myös tulevaisuudessa. Poroja näkyi enemmän kuin viitsin laskea, itse asiassa lopetin laskemisen viiden ensimmäisen jälkeen. Viidennen ollessa jo kuollut poro. Joku aikaisempi autoilija oli unohtanut jarruttaa ja poro oli kokenut huonomman kohtalon. Porojen takia en joutunut tekemään kertaakaan varsinaista paniikkijarrutusta, vaikka neljä kertaa jarrutinkin oikein kunnolla. Olen ottanut sen käytännön, että jarrutan mieluummin kuin lähden ohittamaan. Pitääkö muuten vastaantulijaa varoittaa poroista väläyttämällä valoja?

Syttyikö ikuinen rakkaus Lappia kohtaan? Tuskin, rakkaus ensisilmäyksellä on tavattoman harvinaista ja ei sitä ollut tälläkään kertaa ilmassa. Sen sijaan lähtisin kyllä toisenkin kerran, mutta erilaisella suunnitelmalla. Nyt pääpaino oli enemmänkin itse ajamisessa, mutta seuraavalla kerralla haluan keskittyä enemmän tarkkailuun, kalastamiseen ja vain oleiluun.

Aavistuksien täyttämä hetki ennen aamunkoittoa

Tutkimusmatka alkaa kohta, enää tunti ja vähän niin lähden pois. Matkalle antaa upean säväyksen se, että Phoenix löysi Mars planeetalta jäätä. Mitäköhän minä löydän omalla matkallani? Ikuisen elämän ja onnellisuuden avaimen?

Tuskin maltan odottaa.