Arkeologia jatkuu tänään ja ainakin kurssin nimen perusteella kyseessä on mielenkiintoinen jatko. Johdatus Suomen arkeologiaan on varmasti aika kuvaava kurssin sisällön osalta, ehkä paremmin kuin aikaisemmin käydyissä kursseissa. Pelkkien nimien perusteella voisi olettaa, että olen käynyt samat asiat uudestaan ja uudestaan, mikä tavallaan pitääkin paikkansa. Tosin en valita.
Yleisen arkeologian perusteet, Arkeologisten kenttätyömenetelmien perusteet, Johdatus arkeologiaan ja nyt viimeisenä tuo mainitsemani Suomen arkeologian perusteet.
"Tavoitteena on tutustuttaa opiskelija Suomen esihistoriallisiin aikakausiin ja historialliseen aikaan materiaaleineen (kiinteät muinaisjäännökset, esineistö).
Opintojaksossa käsitellään kulttuurin kehityksen vaiheet ja yleispiirteet Suomessa kivikaudelta varhaiselle uudelle ajalle ja luodaan yleiskuva Suomen arkeologisesta tutkimuksesta."
Oikeastaan vasta nyt kuluneen puolen vuoden sisällä olen käsittänyt kuinka hieno mahdollisuus meillä on täällä Suomessa tutkia kivikautta. Tämä tietysti johtuu takapajuisuudestamme, sillä uudet tuulet tulevat tänne aina myöhässä. Historia ei taida tuntea montakaan uutta asiaa, joka olisi syntynyt Suomessa ja levinnyt siitä globaaliksi ilmiöksi. Mutta tuo kivikausi, se on meillä niin suuri juttu sen takia, että se on pisimpään jatkunut kehityksen taso joka meillä on täällä ollut. Onhan se tietysti näin myös muualla maailmassa, mutta kun muualla siirryttiin metalleihin, meillä paukutettiin vielä kiviä.
Luin joitakin vuosia sitten erittäin hyvän ja kattavan kirjan Ruotsin historiasta, missä käsiteltiin Ruotsin alueella tapahtunut ihmisen historia aina jääkaudelta alkaen. Se oli mielestäni erittäin hyvä ja kattava teos, mutta minua harmittaa etten ole löytänyt vastaavaa tästä meidän maasta. Haluaisin yhden, kattavan ja hyvin kirjoitetun yleisteoksen Suomen historiasta. Lähtien Susiluolista ja päättyen Suomen itsenäisyyden aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti