Ruokaa mutta ei elokuvaa

Ruoka on hyvää. Tein eilen jauhelihakeittoa, missä oleellisena osana on kiinankaali. Se kuulostaa hieman hassulta, mutta on ihan järkyttävän hyvää. Tosin yhtenä oleellisena osana on myös sellainen murumainen pastajuusto, mitä minä hamstraan aina hulluilta päiviltä. Sitä siihen kuuman keittoannoksen päälle, niin vie kielen mennessään.

Meinasin mennä elokuviin katsomaan Almodovarin uusinta, mutta en sitten mennyt. Tämän päivän elokuvareissu oli muutenkin hieman paniikkiratkaisu, sillä vapaalippu menee tänään vanhaksi. Se jää nyt siis käyttämättä. Toisaalta minä taisin saada sen joltakin, joten en varsinaisesti menetä mitään.



Tuon ajattelin käydä katsomassa vielä aivan lähitulevaisuudessa.

Steel Panthers are here once again!

Pelaan Steel Panthers World at War peliä jälleen kerran. Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt yli vuosi, sillä tarvittavaa motivaatiota ei peliä kohtaa ole löytynyt. Olen siinä uskossa, että suurinta osaa listan pelaajista on vaivannut samansuuntainen taisteluväsymys.

Noin kuukausi sitten lista oli ilmeisesti saanut uuden taistelija ja hän halusi luonnollisesti taistella. En osaa sanoa miksi hänet ohjattiin minun sähköpostiin, mutta joka tapauksessa otan taistelua pitkästä aikaa. Vastassa on täysin uusi tuttavuus, mikä yhdistettynä runsaaseen ruostekerrokseen, tulee todennäköisesti takaamaan mielenkiintoisen taistelun.

Kyseessä on jotain hyvin tasaista ja tyypillistä. Kohtaamistaistelu kesäkuussa 1942 Saksan ja Neuvostoliiton välillä, joista minä näyttelen niksmannin roolia. Jouduin hakemaan ihan oikeasti muistitietoa siitä, että mitä tuohon aikaan on ylipäätänsä käytössä ja mitä vaunuja NL todennäköisimmin heittää kentälle. Oma paras vaunu on Pz-IV joka on oikein hyvä vaunu. Ongelmana on vain se, että Neuvostoliitto saa materiaaliylivoiman tasapisteillä pelatessa ja parhaat vaunut ovat uudet versiot KV-1 j T-34 vaunuista.

Kartta on tällä kertaa hieman yllättäen kaupunki, sellainen SP:n rakentama suhteellisen avoin maalaistaajama, jossa näkyvyysalueet vaihtelevat runsaasti. Kartan eteläreunassa on avoimempi kohta, jota olen päättänyt käyttää hyväkseni.

Vanha viisaus siitä, että voittaja pakottaa vastustajansa regoimaan omaan peliinsä pätee myös tänään. Tarkoitus on iskeä päävoimilla etelästä ja kääntää sieltä kohti koillista. Pyrin olemaan tällä liikkeellä yllättävä ja iskemään vastustajan ryhmityksen reunaan. Oletan sen pyrkivän suoraan kohti lippuja, mikäli on ryhmittynyt yhdeksi hyökkäyskiilaksi. Mikäli ei ole, se tulee häviämään. Neuvostoliiton ainut todellinen etu on määrällisessä ylivoimassa ja mikäli vastustaja ei osaa pelata sen mukaan on se heikoilla.

Ensimmäiset vuorot on nyt vaihdettu ja viholliskosketus tapahtui lähes välittömästi. Tiedustelijat rähinöivät ja tekevät ruumiita. Vastustaja törmää liekinheitinvaunuun, joilla yritän pitää keskustan miehitettynä, ja kohtaa kuolemaa. Käyn itse tiedustelemassa Kübelwageneilla ja huomaan T-50 tiedusteluvaunun ja kannelle nousseen tiedustelupartion. Olen yllättynyt sillä tuskin kukaan liigapelaaja käyttää tiedustelupanssareita. Moottoripyörät, jeepit ja muut näkevät aivan yhtä hyvin ja ovat monta kertaa halvempia. Onko tämä osoitus vastustajan kokemattomuudesta vai jotain sellaista mitä en osaa ennakoida?

P.s. Kuvankaappaus pelistä ei ole kirjoittamastani taistelusta.

Pronssiketut

No niin, tämä jalkapallokausi on sääty päätökseen ja mitalit menivät sinne minne ne kuuluvat. HJK oli ylivoimainen mestari ja voitti tuplan. Upea joukkue ja hieno saavutus. Odotan mielenkiinnolla millaisen ryhmän suomen ykkösjoukkue saa ensi kaudelle aikaiseksi.

Inter Turku oli kuin olikin hopen arvoinen ja voitti kotonaan vierailevan FC JJK:n 2-1. Hieno saavutus ja kertoo kyllä vahvaa kieltä siitä kuinka seura on kiistatta yksi Suomen parhaista seuroista. Ei se suurin, ei kaunein, mutta yksi viime vuosien menestynein. Sääli vain, että joutuu todennäköisesti luopumaan ainakin kahdesta tärkeimmästä pelaajastaan eli Timo Furuholmista ja Mika Ojalasta. Heitä on vaikea korvata ja ensi vuoden Europelit tulevat olemaan vaikeita.

Purppuraketut olivatkin sitten pronssikettuja! Hieno saavutus Keski-Suomen ylpeydeltä ja ehdottomasti ansaittu mitali. Olisi ollut moraalista vääryyttä jos pitkän aikaa kolmantena ollut joukkue olisi lopulta tipahtanut pois Europelipaikalta. Onneksi niin ei nyt käynyt. Ensi kaudelle on luvassa huikea kausi jos vain seurajohdon visioita on uskominen, niissä taidettiin luvata jo Eurooppaliigan lohkovaihetta ja vähintään hopeaa. No en tiedä miten realistisia nuo ovat, mutta jännittävä talvikausi on ainakin tulossa. Seura on houkutteleva ja veikkaanpa, että uusia ja kovia nimiä saadaan kyllä puolustukseen ja muuallekin nyt lopettavien tilalle.

Hieno kolmikko ja olen tyytyväinen. Näin tämän ehkä pitikin mennä.

Veikkausliigan hopeakamppailu näkyy netissä

Minua harmittaa mainostaa monopolin palveluita, vaikka sinällään on hienoa, että liigan viimeisen kierroksen ehdottomasti merkityksellisin ottelu näkyy edes netissä. Kyseessä on Inter vastaan FC JJK. Peli missä ratkaistaan hopeamitalin kohtalo, sillä voitolla Jyväskylä ottaa liigahistoriansa ensimmäisen mitalin. Eikä hopea tältä kaudelta ole mikään häpeä.

HJK on ollut yksinkertaisesti ylivoimainen ja on ehdottomasti ansainnut mestaruutensa, eikä siitä voi oikein millään tasolla kiistellä. Muu liiga on sen sijaan ollut kiehtovan tasainen. JJK on pelannut hieman yli omien odotuksieni ja taistelee Eurofutispaikoista, mikä olisi nuorelle seuralle suuren unelman täyttyminen.Eurooppa on se "pyhä graali" sillä se tietää karsintoihin osallistuvalle seuralle aina ns. ilmaista rahaa. Jos ei muuten niin pelkkien pääsylippujen muodossa, sillä yksikin kotiottelu tietää JJK:lle aimo kasan käteistä.

Jyväskylässä yleisökeskiarvo on tältä kaudelta ollut 3512 henkilöä. Näin kertoo Veikkausliigan kotisivujen tilastopläjäys. Luku on hieno, sillä se vastaa hyvin pitkälle saman kaupungin jääkiekkojoukkueen yleisökeskimäärää. Toki 3887 on suurempi luku, mutta silti taso on erittäin hieno kotimaisessa jalkapallossa. En osaa sanoa mikä on JJK:n keskimääräisen pääsylipun hinta, mutta jos se oletetaan olevan 14 euroa, yksi ylimääräinen kotiottelu tietää melkein 50,000 euroa pääsylipputuloina. Se on iso summa seuralle, joka viime vuonna teki tappiota yli 350,000 euroa.

Ottelusta voi huoletta ennakoida vaikeaa ja tasaista vääntöä. Inter on kamppaillut mestaruudesta jo aikaisemmin ja onnistunut sen voittamaan, vierailijat eivät. Henkisesti ylivoima saattaa siis olla kotona, mutta nälkä on varmasti molemmilla aivan yhtä kova. Jyväskylän seuran sisäpiiriin kuuluva KettuWaari nostaa ennakossaan Interin aika ylivoimaiseksi suosikiksi. Olen periaatteessa samaa mieltä, joskin en aivan yhtä suurilla prosenteilla. Toivottavasti tällä kertaa on kuitenkin vierasvoiton aika ja purppuraketuista tulee hopeakettuja.

Kun haavekuva vaihtuu todellisuuteen

En ole oikein oppinut katsomaan klassisia länkkäreitä telkkarista. Ne eivät jotenkin vain toimi pienessä ruudussa, sillä huomio kiinnittyy kaikkeen epäolennaiseen. Rio Bravoa ei vain ole tehty pientä ruutua varten ja sen huomaa.

Yksi hienoimmista elokuvakokemuksistani onkin yhden todellisen länkkäriklassikon katsominen suurelta valkokankaalta. Kyse toki on "vain" spagettiwesternistä, mutta Hyvät, pahat ja rumat oli maaginen. Muistan yhä sen tunteen mikä minulla oli koko elokuvan ajan ja vielä pitkään sen jälkeen. Olin täynnä energiaa ja valmis kohtaamaan maailman sellaisena kuin se oikeasti on pahimmillaan ja parhaimmillaan. Sellaisia elokuvia on liian harvassa.

Haluaisin oikeasti nähdä suuret westernit valkokankaalta. Sellaisina kuin ne on oikeasti tarkoitettu, irtokarkkeja pureskellen ja aitoa sokericolaa pillillä imeskellen. Hautautua siihen epätodellisuuden tunteeseen, jonka vain elokuvissa voi saavuttaa. Siihen kuinka kuvitteellinen muuttuu todellisuudeksi ja maailma häviää ympäriltäsi ja näkyy vain silmiesi edessä.



Miksei todellisia länkkäreitä enää tehdä?

Leijonat faktojen vankeina

Mitenköhän tätä aikaa tullaan kutsumaan historiankirjoissa joskus 200 vuoden kuluttua? Olen jotenkin siinä uskossa, että tämä on aikakausi jolloin ihmiskunta rakentaa oman tulevaisuutensa taas pitkäksi aikaa tulevaisuuteen. Tehdään valintoja ympäristön, talouden ja yhteiskunnallisten asioiden parissa, jotka todennäköisesti viakuttavat vielä 200 vuoden kuluttua.

Ympäristön muutos on todennäköisesti todellista vasta sitten, eikä nämä meidän pari hassua talvea ole vielä mikään muu kuin alkusoitto. Toisaalta me taidamme kuulua voittajiin, mutta helpottaako se elämää kun pari miljardia ihmistä olisi muuttamassa alueilta joissa eläminen ei enää ole mahdollista? Sotia ja kiistoja on käyty heppoisimminkin perustein.

Mikä tulee olemaan yhteiskunnallisen kehityksen suunta? Al-Qaeda ja muut ääriliikkeet ova osoittaneet tehottomuutensa todella muuttaa maailmaa parempaan suuntaan. Kuka voi sanoa, että muslimien elämä on helpompaa ja turvallisempaa tällä hetkellä? Sitä paitsi kuka ryhtyy vastarintaan kun se parhaimmillaankin johtaa vain vuosien piileskelyyn ja lopulta luotiin omassa nahassa? Ainoa todellinen tapa vaikuttaa maailmaan on raha. Sitä kuuntelevat kaikki. Massat eivät ole enää liikuteltavissa sosiaalisissa kysymyksissä ja jos olisivatkin, muuttaako se mitään? Mihinkään?

Taidamme olla oman yhteiskuntamme vankeja, samalla tavalla kuin leijona on vanki Ngorongoron kraaterissa. Olemme alueemme herroja, mutta emme pysty muuttamaan tosiasioita. Kraaterin sisälle ei tule uutta verta.

Arabikevään innoittamana muutama rivi

Tuntuu että olen ollut viime ajat eräänlaisessa älyllisessä tyhjäkäynnissä, en ole pohtinut kovinkaan paljoa maailman suuria asioita. Huolimatta siitä, että elämme ehkä kiinnostavinta aikaa sitten kylmän sodan kuumimpien hetkien jälkeen. Siinä missä vaikkapa Vietnamin sota tai maailman ydinsodan partaalle ajanut Kuuban ohjuskriisi olivat suuria juttuja, Lähi-Idän Arabikevään mittaaminen on hankalampaa.

Todennäköisesti todellisten vaikutusten määritteleminen on ylipäätänsä vielä aivan mahdotonta. Minun on vaikea sanoa suuntaan tai toiseen mitään, sillä en ole pahemmin perehtynyt Lähi-Idän diktatuureihin tai poliittiseen historiaan. Todennäköisesti kyse on edelleen jonkin sortin kolonialismin jäänteistä ja niiden jälkipesusta. Toisaalta pitää myös muistaa, ettei alueella ole ollut koskaan länsimaisen demokratian tapaista hallitusta. En ainakaan muista sellaista.

Kirjoitin joskus koulussa maaraportin Libyasta, missä taisin raapaista myös Gaddafin jälkeistä aikaa. En osannut ennustaa Gaddafin kuolemaa, mutta spekuloin niillä tosiasioilla jotka meillä on yhä edessämme. Libya on Euroopan laidalla, Norjan ohessa ainoa todellinen öljyvaltio kroonisessa energian tarpeessa olevan Euroopan vaikutuspiirissä. Itse asiassa Libyan energiavarastojen luonnollinen markkina-alue on Euroopassa. Logistisesta ketjusta laiva on edelleen tärkein ja luonnollisin tapa kuljettaa öljyä ja infrastruktuuri siihen on jo olemassa. Itse asiassa tästä koko Gaddafin USD 200 miljardin rahasiirto on todennäköisesti peräisin.

Taloudellisesti Libyalaisilla ei tule olemaan hätää, mikäli rahat pystytään käyttämään yhteiskunnan rakentamiseen ja sosiaalisesti tasapainoisen tulevaisuuden turvaamiseen. Siinä mielessä tilanne on täysin erilainen kuin suuressa osassa muita Afrikan maita. Tosin kannattaa muistaa myös Etelä-Afrikka, joka valtavista rikkauksistaan huolimatta ei ole kovin leppoinen paikka elää.

Enpä tiedä, olen puhtaasti median varassa, enkä luota kovin paljoa kotimaisen median taitoon käsitellä Lähi-Idän kriisejä kovinkaan syvällisesti. Samaan aikaan en ole niin paljoa kiinnostunut, että seuraisin paikanpäältä raportoivia uutismedioita. Siltä pohjalta minun ajatukset aiheesta ovat hyvin ohuella ja kaltevalla pinnalla. Toisaalta parempi sekin kuin ei mitään.

Vaakakuppeissa on todennäköisesti jotain Somalian ja Arabiemiraattien kaltaista. Toivottavasti paino kääntyy koko Lähi-Idän alueella lähemmäs jälkimmäistä, se olisi meidän kaikkien kannalta turvallisempi vaihtoehto.

Mikähän muuten on Saudi-Arabian osuus näissä kekkereissä ja niiden jälkeisissä tapahtumissa?

Täydellisyyttä koskettamassa

Gaudi ansaitsee toisen ylistävän kirjoituksen, sillä mies teki jotain ainutlaatuista. Sellaista jota ilman meidän kaikkien elämä olisi tyhjenpää ja pikkuisen enemmän vailla tarkoitusta. Miten se vaikuttaa sinun elämääsi? Todennäköisesti siten, että joku on joskus inspiroitunut Gaudin arkkitehtuurista ja vetänyt sieltä ajatuksia omiin töihinsä. Kaikki vaikuttaa aina kaikkeen, sillä siten me olemme rakennettu.

Like melted candy

Minuun Casa Milá vaikutti varmasti lähtemättömästi. Sitä miten se tulee näkymään elämässäni on vielä hämärän piilossa, mutta ehkä se liittyy jotenkin siihen uuden ja erilaisuuden hakemiseen. Kaiken ei aina tarvitse olla suoraviivaista, loogista ja selkeää. Joskus täydellisyys löytyy kiemuroissa ja hieman sulaneissa unelmissa.

William Shatner - Bohemian Rhapsody [Official Music Video]

Oman aikansa legenda ja niille jotka eivät miestä tunne, hävetkää.



Tämä on loistava :D

Urbaani helminauha

Onnistuneesti vietetty tauko on nyt ohi, vaikka en ole kovin vakuuttunut siitä oliko se kuinka ansaittu. Hauskaa kuitenkin oli tuolla Iberian niemimaalla, tarkemmin sanottuna Barcelonassa.

En ole aikaisemmin käynyt Manner-Espanjassa, joten kokemus oli uusi ja ihmeellinen. Kaupunkina Barcelonan sanotaan olevan yksi Euroopan, jos ei maailman, hienoimmista ja kyllä se sitä varmasti on. Aivan samanlaista kumahdusta tajuntaan se ei minulle tehnyt kuten Istanbul, mutta hieno ja kiinnostava paikka yhtä kaikki. Siellä on kaikille kaikkea. Tosin sotahistorian kohteet taitavat olla aika vähissä, mutta niistä nyt nauttiikin yleensä vain pieni osa ihmistä.

Minulle suurimpia juttuja olivat varmasti Casa Milá, Picasso museo ja Camp Nou. Kaikista kohteista on useampiakin valokuvia, mutta en ole ehtinyt käydä niitä vielä kunnolla läpi. Ohessa vain pieni pintaraapaisu, mutta saa luvan riittää tällä kertaa.

Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa tänne mitään matkaraporttia, vaikka olen sen olevan muodissa joidenkin blogistien kirjoituksissa. Olenpa vain hankala siinä(kin) asiassa.

Jätin myös tarkoituksella lukuisia hyviä ja turisteille pakollisia kohteita kokonaan käymättä. Sagrada Famílian jätin väliin, sillä sen kyllä ehtii katsoa toisenkin kerran ennen kuin saavat sen valmiiksi. Hienolta se toki näytti ulkoa ja kadun toiselta puolelta katsottuna.

Gaudin töissä on jotain niin orgaanista, mutta silti täysin fantasian omaista, ettei niiden usko olevan täyttä totta. Aivan kuin jokin olisi tuonut keskellemme haltijoiden, keijujen ja muiden satuolentojen unelmalinnoja, niiden samalla sulaessa hieman kuumassa auringonpaisteessa. Hyvin kaunista ja ihmeellistä.

Picasso on tietysti myös mies itsessään. Taiteilijoista ehkä suurin tai ainakin hyvin lähellä sitä kärkisijaa, jos sellainen ylipäätänsä on ikinä ollut jaossa. Laskin museossa olevani huoneessa, jossa minut oli piiritetty 27 suurella maalauksessa. Kaikissa oli signeeraus, josta moni on ollut valmis maksamaan paljon, paljon, paljon. Hassu tunne, aivan kuten karvaiset jalat balleriinalla.

Onko maailmassa enää suuria seikkailuja?

Olen yrittänyt etsiä jotain hyvää seikkailukirjaa aikuiseen makuun, mutta en ole sellaista löytänyt. En hae mitään tyhjänpäiväistä bensa-asema romaania vaan jotain ihan aidosti taidokasta kertomusta siitä, kuinka ihminen selviytyy ihmeellisissä olosuhteissa ja omituisissa ympäristöissä. Jotain Robinson Crusoen tyyliin, mutta jotain huomattavasti modernimpaa.

Epäilen ettei sellaista ole kirjoitettu ihan viime aikoina. Mikä on suuri sääli, sillä sellaisella olisi ainakin yksi lukija. Muutenkin suuret tarinat tuntuvat olevan paitsiossa, sillä suuri osa tämän päivän uutuuskirjoista tuntuu olevan tyhjänpäiväistä soopaa. Sellaista pinnallista sanaleikkiä perusperheen elämästä. Ei kiinnosta, ei edes vähän alusta.

Mitä tuo kertoo kustantajista? Todennäköisesti sen, että Suomessa myy kotimainen sotakirjallisuus ja arkipäiväinen elämä. En kuitenkaan jaksa uskoa, että jälkimmäinen tyylisuunta on tuonut esille yhtäkään todella merkittävää romaania. Sellaisia muutamien tuhansien painoksia, joista myydään suurin osa, mutta toista painosta ei tarvitse tehdä. Uusi kirja ja uusi kirjailija on silloin jo markkinoilla.

Mitä Suomi lukee?

Tökitään pinttyneitä tapoja

En normaalisti pelaa vakioveikkausta ikinä, sillä onnistumisprosentti suhteessa mahdolliseen voittoon on mielestäni aivan naurettava. Hyvistä tavoista ei tietenkään saisi poiketa, mutta pelasin kuitenkin "huvin ja ajankulun vuoksi" oheisen vakioveikkausrivin:

Vakioveikkaus
Ottelut Merkit
1. Man Utd - Norwich 1 - -
2. Blackburn - Man City - - 2
3. Wolves - Newcastle 1 - -
4. Sunderl. - West Brom 1 X -
5. Aston V - Wigan 1 - -
6. Ipswich - Brighton 1 - -
7. Reading - Middlesbr - X 2
8. Millwall - Burnley 1 - -
9. Blackpool - Bristol C 1 - -
10. Crystal P - West Ham - X 2
11. Hull - Cardiff - X -
12. Leeds - Portsm. 1 - -
13. Southampt - Watford 1 - -

Minulla ei ole aavistustakaan suurimmasta osasta pelejä, mutta ykköskohde on todennäköinen. Viimeisillä sekunneilla saatu tasapeli Baselia vastaan on todennäköisesti aiheuttanut jonkin vastareaktion, sitä paitsi kaksi tappiota perätysten on ManU:lle paljon.

Vähän samat fiilikset ManC:n osalta. Siellä on varmaan kanssa käyty läpi perusasioita ja niihin kuuluu voittaminen. Muuta ei voi edes odottaa kun katsoo pelaajien palkkakuitteja.

Blackpool - Bristol C on niitä otteluja joita Blackpoolin pitää voittaa, enkä odota yllätyksiä.

Hull - Cardiff on peli jossa taistellaan pistekaulan syntymistä vastaan, jos sellaisia nyt ylipäätänsä on olemassa. Lähdetään katsomaan siitä kulmasta, että kumpikaan ei halua hävitä. Silloin tasapeli on molemmille hyvä.

Leedsiä koko rahalla kun siellä on Väykkä ja Miklu!

Ajatuksena minulla on päivittää tänne lopputulema, jos vain sellaista muistan tehdä.

**

Muistinhan minä:

Voitonjako (lopullinen)
13 oikein 300 kpl 872,00€
12 oikein 5184 kpl 39,40€
11 oikein 37769 kpl 6,90€
10 oikein - kpl -€
Vaihto: 1139648,00€ (726455,70€ palautuu pelaajille)

Tätä minä tarkoitin tuolla naurettavuudella. Kymmenen oikein eikä tule edes lämmintä kättä.