Tuntuu että olen ollut viime ajat eräänlaisessa älyllisessä tyhjäkäynnissä, en ole pohtinut kovinkaan paljoa maailman suuria asioita. Huolimatta siitä, että elämme ehkä kiinnostavinta aikaa sitten kylmän sodan kuumimpien hetkien jälkeen. Siinä missä vaikkapa Vietnamin sota tai maailman ydinsodan partaalle ajanut Kuuban ohjuskriisi olivat suuria juttuja, Lähi-Idän Arabikevään mittaaminen on hankalampaa.
Todennäköisesti todellisten vaikutusten määritteleminen on ylipäätänsä vielä aivan mahdotonta. Minun on vaikea sanoa suuntaan tai toiseen mitään, sillä en ole pahemmin perehtynyt Lähi-Idän diktatuureihin tai poliittiseen historiaan. Todennäköisesti kyse on edelleen jonkin sortin kolonialismin jäänteistä ja niiden jälkipesusta. Toisaalta pitää myös muistaa, ettei alueella ole ollut koskaan länsimaisen demokratian tapaista hallitusta. En ainakaan muista sellaista.
Kirjoitin joskus koulussa maaraportin Libyasta, missä taisin raapaista myös Gaddafin jälkeistä aikaa. En osannut ennustaa Gaddafin kuolemaa, mutta spekuloin niillä tosiasioilla jotka meillä on yhä edessämme. Libya on Euroopan laidalla, Norjan ohessa ainoa todellinen öljyvaltio kroonisessa energian tarpeessa olevan Euroopan vaikutuspiirissä. Itse asiassa Libyan energiavarastojen luonnollinen markkina-alue on Euroopassa. Logistisesta ketjusta laiva on edelleen tärkein ja luonnollisin tapa kuljettaa öljyä ja infrastruktuuri siihen on jo olemassa. Itse asiassa tästä koko Gaddafin USD 200 miljardin rahasiirto on todennäköisesti peräisin.
Taloudellisesti Libyalaisilla ei tule olemaan hätää, mikäli rahat pystytään käyttämään yhteiskunnan rakentamiseen ja sosiaalisesti tasapainoisen tulevaisuuden turvaamiseen. Siinä mielessä tilanne on täysin erilainen kuin suuressa osassa muita Afrikan maita. Tosin kannattaa muistaa myös Etelä-Afrikka, joka valtavista rikkauksistaan huolimatta ei ole kovin leppoinen paikka elää.
Enpä tiedä, olen puhtaasti median varassa, enkä luota kovin paljoa kotimaisen median taitoon käsitellä Lähi-Idän kriisejä kovinkaan syvällisesti. Samaan aikaan en ole niin paljoa kiinnostunut, että seuraisin paikanpäältä raportoivia uutismedioita. Siltä pohjalta minun ajatukset aiheesta ovat hyvin ohuella ja kaltevalla pinnalla. Toisaalta parempi sekin kuin ei mitään.
Vaakakuppeissa on todennäköisesti jotain Somalian ja Arabiemiraattien kaltaista. Toivottavasti paino kääntyy koko Lähi-Idän alueella lähemmäs jälkimmäistä, se olisi meidän kaikkien kannalta turvallisempi vaihtoehto.
Mikähän muuten on Saudi-Arabian osuus näissä kekkereissä ja niiden jälkeisissä tapahtumissa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti