Löysin joulun aikana Frank Sinatran musiikin ja olen siitä kovin iloinen. Siinä on jotain sellaista mitä olen toivonut musiikilta jo pidemmän aikaa, rentoutta joka pohjautuu täydelliseen ammattitaitoon ja osaamiseen. Tyylikkyyttä. Olen pyörinyt ennenkin tuon aiheen ympärillä, vaikka ei se minulle henkilökohtaisesti ole kovin tuttua. En osaa oikein mitään kunnolla, vielä vähemmän laulaa.
Sääli ettei minulla ole suuremmin vanhan sinisilmän musiikkia suuremmin, tarkemmin sanottuna ensimmäistään kappaletta. Asianlaita mikä pitäisi korjata pikimmiten, sillä talven pimeät, kosteat ja kylmät aamut suorastaan huutavat hyvää kuunneltavaa. Ehkäpä samaan syssyyn tulen hankkineeksi myös Dean Martinin tuotantoa, samoilla perusteilla. Jotain hyvää ja klassista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti