Campania kameran näyttöruudulta katsottuna

Kävin Salernossa Italiassa kuukausi sitten ja tapani mukaan katselin ympäristöäni kameran näytön lävitse. Se tietysti näyttää toisenlaiselta kuin todellisuudessa, mutta en välitä. Kuvat ovat minulle tapa muistaa paikkoja, tehdä huomioita ja tarkentaa katse asioihin joihin en muuten sitä tarkentaisi.

Haaveilin joskus ammattikuvaajan ammatista, mutta ei minusta siihen olisi varmaankaan ollut. Olen joskus ajatellut ääneen, että olisin hyvä tietokoneen taustakuvien tallentaja, mutta joskus sekin on liikaa. Campanian kuvista puuttuu paljon sellaista mitä siellä pääsin kokemaan. Tuskinpa kaikkea edes saisi tallennettua, mutta kaipaan sieltä lämpöä ja valoa. Napolin hallittu kaaos oli jotain mikä saa minut hymyilemään. Miten jokin niin suttuinen ja rähjääntyneen näköinen paikka voi henkiä vahvaa sielua ja tuoda kävijälle niin vahvan tunteen ulkopuolisuudesta. Tunnet olevasi ulkona siitä maailmasta, mutta silti osa sitä tavalla joka on oleellista koko kaupungin sielulle.

Lähtisin huomenna uudelleen.