Olen sijoittanut osakkeisiin nyt jo useamman vuoden, tämän kuluvanjakson ollessa toinen kerta elämäni aikana kun olen osakkeita omistanut. Omistamani Fiskarsin osakkeet ovat olleet minulla nyt hieman yli seitsemän vuotta ja ovat maksaneet kutakuinkin itsensä takaisin.
Kahdeksan vuoden aikana olen nähnyt valtavan syöksyn, joka lähti liikkeelle Amerikan sub-prime koroista. Sitä seuranneen innostuneen nousun ja taas syöksyn, kun mitään todellista hyvää ei oltukaan saavutettu. Maanantain säikähdys Kiinassa ei siis sinällään ole minulle mitään uutta ja ihmeellistä.
Olen toki miettinyt useammankin kerran, että pitäisikö minun kulkea kassan kautta, lyödä lihoiksi omistukseni ja jäädä sivustaseuraajaksi. Tiedän ihmisiä, jotka ovat niin tehneet. Osa puhtaasti siitä syystä, etteivät heidän hermonsa enää kestäneet. Tämä heille suotakoon, sillä meillä kaikilla on oma raja ulkoisille riskeille.
En kuvittele, että minulla on yhtään sen suurempi sietokyky riskille kuin muillakaan. Itse asiassa pidän itseäni jopa kohtuullisen varovaisena miehenä. Itse asiassa ehkä hyvinkin varovaisena, sillä pyrin lähes poikkeuksetta väistämään riskejä, joiden realisoituminen aiheuttaa suurta vahinkoa.
Osakesijoittaminen on riskien arviointia. Lyhyellä tähtäimellä se on suunnattoman riskaapeliä touhua, minullakin on tällä hetkellä murheenkrryniosakkeet, joissa olen tappiolla. Toisaalta en usko olevani sijoitusaikataulussani vielä edes kunnolla alkutaipaleella. Siitä syystä siedän markkinoiden heilahtelua huomattavan paljon enemmän kuin normaali pörssin tarkkailija.
Uskon aika pitkälle siihen, että hyvät yritykset menestyvät ajan myötä. Lisäksi, minulla on lehmän hermot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti