Muuttoon liittyy perustavanlaatuisia evolutionaalisia kiihokkeita. Sillä pyritään helpompaan elämään ja siten turvaamaan omien geenien säilyminen. Tämä on toki aika korkealentoista tekstiä, mutta siitähän maahanmuutossa on kyse. Lähdetään uudelle alueelle paremman elämän toivossa.
En osaa sanoa mitä yhden maahanmuuttajan mielessä liikkuu, mutta voisin kuvitella yhden motivaation liittyvän lapsiin ja heidän elämänsä turvaamiseen. Syyriasta lähdetään pakoon sotaa, terrorismia ja kuolemaa. Afrikasta varmasti samasta syystä, lisättynä vielä korkeammalla elintasolla. Etelä-Amerikasta, yhtä lailla samoista syistä.
Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Lähi-Idän öljyvaltiot ja Australia ovat ne myyttiset tämän päivän Eldoradot, joista yritteliäät ja kurjuudessa elävät ihmiset haaveilevat. Kukapa ei haluaisi vaihtaa elämäänsä kaatopaikalta tai sotatantereelta, elämään modernissa yhteiskunnassa jossa on varaa sekä tahtoa pitää kiinni ihmisoikeuksista.
Me asumme täällä ja olemme käyttäneet tuhansia vuosia rakentaaksemme itsellemme ja jälkeläisillemme paremman elämän. Tämä on meidän kakku, eikä siitä riitä muille - on aivan yhtä lailla perustavanlaatuinen käyttäytymismalli. Reviirin puolustamista.
Tämä on kuitenkin se kohta, jossa ihmislajin pitäisi osata astua kehityksessään askel eteenpäin. Meillä länsimaisilla ihmisillä on riittävä teknologia, jolla pystymme tasoittamaan lajihistoriamme suurinta elintasokuilua. Mikäli pystymme yhdistämään kaikki resurssimme, pystymme elättämään koko lajimme. Elämään harmoniassa toistemme kanssa, ja elämään onnellisena aina uusi sukupolvi kerrallaan.
Mutta..
Kaivettu vesi ei kaivossa pysy. Ei kenenkään käyttäytymistä voi ulkopuolelta muuttaa, sillä pysyvä muutos tulee aina ihmisen sisältä. Ulkopuolelta voidaan tarjota resursseja elämän muutokseen, mutta päätös muutoksesta tapahtuu aina ihmisen sisällä. Minä päätän pysyä paikoillani, koska minun on hyvä olla täällä. Siitä maahanmuutos estämisessä on kyse, minun on hyvä olla täällä, eikä minun tarvitse muuttaa täältä pois. Tämä on minun reviirini ja se mahdollistaa sukuni jatkumisen.
Länsimainen elintaso perustuu koulutukselle ja sille, että koko yhteiskunnalla oli mahdollisuus päästä käsiksi toisten ihmisten viisauteen. Meistä tuli kollektiivisesti viisaampia, älykkäämpiä ja rikkaampia kuin pystyimme ikinä yksilöinä olemaan. Juuri nyt me elämme yhtä ihmiskunnan suurta kehitysharppausta, tiedon kollektivisoitumisen aikakautta.
Ainut todellinen tapa maahanmuuton pysäyttämiseksi on ihmiskunnan elinolosuhteiden homogenisoituminen. Kehittyvillä mailla pitää olla oma tahto ja aito pyrkimys parantaa elämäänsä ja kehittyneillä valtioilla on velvollisuus ruokkia sitä. Ruokkia niin kauan kuin se on elinvoimainen, eikä enää tarvitse ulkopuolista apua.
Velvollisuus ruokkia sitä. En äkkiä keksi mitään muuta kestävää tapaa toteuttaa se kuin kaupankäynti. Hyväntekeväisyys on aina antajasta kiinni ja on lähes aina hyvin lyhytkestoista toimintaa. Kaupankäynti on parhaimmillaan molemminpuolista hyötyä ja siten kestävää kehitystä.
Jano, nälkä, suoja, kyky levittää osaamista ja mahdollisuus vaurastua.
Kehitysapua pitäisi olla kahtalaista: kriisiapua ja kehitysyhteistyötä. Kriisiavun pitää pystyä paikkaamaan jano, nälkä ja suoja, joka on myös sodan estäminen/lopettaminen. Kehitysyhteistyö on sitä, jossa molemmat osapuolet hyötyvät - kaupankäyntiä. Kehittyvästä maasta hyötyminen on hyväksyttävää, niin kauan kuin kehittyvä maa hyötyy kaupanteosta yhtä lailla. Taloustieteissä tätä kutsutaan voiton tekemiseksi.
Kapitalismissa ei ole mitään pahaa kunhan kaikki osapuolet hyötyvät. Siihen kuuluu luonnollisena osana myös se, että toinen osapuoli hyötyy enemmän kuin toinen. Tämä on täysin ok tilanne, niin kauan kuin mikään sääntö ei kategorisesti määrittele, kumpi osapuoli hyötyy aina enemmän.
Kolme pointtia:
- Ihmisen velvollisuus on auttaa avun tarvitsijoita, sillä se erottaa meidät eläimistä.
- Kaupankäynti on keino levittää hyvinvointia.
- Kilpailu on hyvästä, kunhan kaikilla on siihen yhdenvertainen mahdollisuus.
Mikä tekee ihmisestä ihmisen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti