Adele - Hello

Such a lovely song.



Please enjoy.

Tahtoa riittää, mutta ei uskoa

Haikaileeko keskimääräinen perussuomalainen jotain sellaista mitä ei ole oikeasti olemassa? Kaipuuta maailmaan, jossa Suomi pystyi elämään omaan elämäänsä täällä pohjoisessa, suojassa ja syrjässä pahalta ulkomaailmalta. Silloin oli helppoa kun vieraita ihmisiä ei juuri kylillä näkynyt ja jos näkyivätkin, niin ne olivat vain naapuripitäjän nuoria miehiä, jotka onneksi olivat vain käymässä.

Arvostan jälkikäteen ajateltuna Paavo Lipposta, joka ymmärsi täysin miksi Suomen piti pyrkiä kaikkiin mahdollisiin eurooppalaisiin ytimiin. Hän yritti pakottaa Suomen tulemaan toimeen muun maailman kanssa ja saamaan osaksi länsimaista yhteiskuntaa. Asia jolle naureskeltiin ja lopulta vaiettiin kuoliaaksi kun päästiin rauhassa keskittymään omaan erinomaisuuteen ja siihen, että muu maailma kyllä joskus  muuttuu Suomen kaltaiseksi.

Niin ei ole vielä käynyt.

Perussuomalaisilla tuntuu olevan vahva tahto muuttaa Suomi jonkinlaiseksi suomalaisuuden linnakkeeksi, jossa on vain yksi tapa olla suomalainen. Mikäli et muottiin sovi, et ole oikea suomalainen ja siksi epäkelpo ihminen. Tänne ei ole tulemista. Tahto on valtava, mutta uskoa sen toteutumiseen ei taida olla, sillä puolueesta vuotaa uskonsa menettäneitä kannatajia kuin lämmin ilma puhjenneesta kuumailmapallosta.

Onko totta, että on vain yksi tapa olla perussuomalainen? Mikäli ei mielipiteet miellytä, saat luvan lähteä puoluekirja revittynä.

Kuka löytää tiensä äärilaidalta keskelle?

Ensi vuoden presidentinvaalit ovat mielestäni, jälleen kerran, vapaan maailman kiinnostavin poliittinen tapahtuma. Toki kansalliset vaalit ovat jännittäviä, niihin kun pääsen itsekin osallistumaan, mutta mikään muu yksittäinen vaali ei vaikuta koko maailman tapahtumiin niin paljoa kuin jenkkien presidentinvaali. Amerikan yhdysvallat ovat kiistatta ainoa globaali supervalta tällä planeetalla.

Olen seurannut jenkkien vaaleja käytännössä täysin median eri kanavien kautta, en ole katsonut virallisia väittelyitä kuin korkeintaan muutamia minuutteja ja koen silti olevani suhteellisen hyvin kartalla. Norsupuolueessa (republikaanit) sekaannus on ilmeisen valtava, sillä puolueen suosikki Jeb Bush ei pärjää kuten alkujaan odotettiin ja joutuu selittelemään, ettei peli ole vielä menetetty. Jep, se on aina varma merkki siitä, että suurin osa asioista menee päin honkia.

Donald Trump tekee sen mitä parhaiten osaa, viihdyttää ja pysyy otsikoissa. Miehen mediasilmää on ihailtava, sillä tekee / sanoo kaveri mitä tahansa, suuri osa republikaaneista hurraa ja kannustaa. Tässä vaiheessa en olisi yhtään yllättynyt, vaikka norsupuolue alkaisi miettimään miten se parhaiten asemoituu Trumpin taakse. Mies on kuitenkin tällä hetkellä niin vahvasti yhden äärilaidan ehdokas, ettei sellaisenaan tule voittamaan vaaleja.

Mielessäni onkin, että luottaako Trump niin vahvasti mediaan ja siihen, että kansakunnan enemmistö on niin täysin vietävissä, että nousee vielä koko kisan voittajaksi. Ensimmäinen puoliaika pelataan niin vahvasti syvän amerikkalaisen yksisilmäisyyden pelkoja, että sillä voitetaan ehdokkuus. Toiselle puoliajalle pelikirja käännetään, jos ei nyt 180 niin ainakin 90 astetta, ja hurmataan entiseltä aasipuolueelta riittävästi ääniä voiton varmistamiseksi.

Trumpin vahvuus on ennen kaikkea media ja se kuinka hän pystyy käyttämään sitä oman etunsa tavoitteluun. Se on kortti joka on tällä hetkellä uskomattoman voimakas resurssi, ja Trumpin menestys on puhtaasti sen ansiota. Hän pystyy tiivistämään vaikeita asioita  niin yksinkertaisiksi "totuuksiksi", että ne on helppo omaksua ja muuttaa omiksi ajatuksikseen. Hän käyttää toistuvasti samaa kieltä ja samoja "totuuksia", kuin tavallinen maailman monimutkaisuutta pelkäävä kansalainen. Vaikeiden asioiden yksinkertaistaja, pääsee pitkälle näin monimutkaisessa maailmassa.

Demokraattisen puolueen kisa on kahden ehdokkaan kilpajuoksu, joskin toisella on niin pitkä etumatka, että kisa on hädin tuskin kiinnostava. Hillary Clinton on piinkova poliitikko ja se on hänen suurin heikkoutensa. Häntä ei enää nähdä ihmisenä, vaan ainoastaan poliitikkona, eikä kukaan oikeasti pidä poliitikoista. Bill Clinton oli ensiksi poliitikko ja toiseksi ihminen, mutta oli niin taitava poliitikko, että sai ihmiset uskomaan päinvastaista. Hillaryn ongelma on se, ettei hän ole sharmikas, lämmin ihminen. Kukaan ei tosissaan kiistä hänen ammattimaisuuttaan, joka on todennäköisesti korkein koko porukasta, mutta äänestäjät haluavat pitää ehdokkaastaan. Kuka oikeasti pitää Hillary Clintonista?

Bernie Sanders on puolestaan kuin se viisas isoisä, jonka jokainen haluaisi itselleen. Ihminen joka puhuu hirvittävän monimutkaisia asioita, mutta tavalla joka ei saa kuuntelijaa tuntemaan itseään tyhmäksi. Hänen puhuu mehukkaasta hampurilaisesta, vaikka tietää, että lehmä on itse asiassa vielä laitumella syömässä ruohoa.

Ennustuksia:

• Trump vs. Sanders = Trump koska Sanders on liian äärilaidalla
• Clinton vs. Sanders = Clinton koska on uskottavampi presidentti
• Sanders vs. Trump = Trump koska puhuu lujempaa kuin Sanders
• Trump vs. Clinton = Clinton koska Trump on pikkuisen enemmän ääriehdokas kuin Clinton

Lopputulema on kuitenkin suuressa mittakaavassa edelleen sama. Amerikkalainen yhdyskunta on jakautunut kahteen poliittiseen leiriin, jotka eivät pysty yhteistyöhön. Tunnuslause "Make America great again" on tyhjää puhetta niin kauan kun toinen käsi on sidottuna selän taakse.

Interstellar - Mikä on tieteen ja uskonnon ero?

Interstellar.. Olen tunnekuohun vallassa. Tunnen hämmennystä, iloa surua ja rakkautta, tavalla jota vain hyvä - mainio elokuva voi herättää. Sillä sitä tuo elokuva on. Ehkäpä paras elokuva jonka olen nähnyt. Vaikuttava, upea ja kaunis kokemus.

Katsoin elokuvan teatterissa ensimmäisen kerran ja olin niin hämmentynyt. Silmät auki ihmetyksestä, kuinka jotain niin uskomatonta ja silti niin uskottavaa voidaan keksiä, kirjoittaa ja tuoda todeksi. Sillä sitä tuo elokuva on. Välähdys tulevaisuuteen, ihmisyyteen ja menneisyyteen. Mitä me olemme eläiminä, lajina ja mihin ehkä vielä joskus päädymme. Tieteiselokuva on vaikea termi, sillä siihen Interstellar väistämättä kuuluu. Kertomus siitä kuinka ihminen ja tiede pystyvät johonkin sellaiseen, mihin pelkkä usko ei tarjoa apua.

Tiede perustuu todistettaviin ja toistettaviin tuloksiin. Tuloksiin, joita voidaan tallentaa, rekisteröidä ja mitata. Uskoa ei voi mitata muuten kuin kuolemalla. Yksilö lopettaa elämänsä ja uskoo seuraavaan askelmaan. Siihen, että oven takan on jotain, mitä emme pysty mittaamaan. Tarkoittaako se sitä, että tieteellä on tulevaisuus, mutta uskonnolla ei sitä ole?

Numero ykkösen voi aina jakaa kahdella, mutta nolla on aina nolla. Pysähtyneisyys.

Olen kirjoittanut tällekin blogille, että inhoan elokuva-arvosteluja. Pidän niitä alhaisena tapana pilata ihmiseltä yllättyneisyyden mahdollisuus, sillä pahimmillaan se on sitä. Tämäkin on. Luon edellytyksen upeasta elokuvasta, joka ei sitä tietenkään ole kaikille. Minulle se oli upea kokemus. Kipinä erilaisille ajatuksille; uusille ajatuksille.

Interstellar on suuren näyttämön elokuva. Mittasuhteet toimivat paremmin ja elämä näyttää todellisemmalta. TV ruudulta katsottuna se on pienempi, kurkistus maailmaan joka voisi olla. Valkokangas vetää sinut sen maailman sisälle.

Yo Mama is..

Fennia Rail - CZ Loko 774.7F

Juna tai pikemminkin veturibongausta, sillä kävi toissa viikolla tuuri ja onnistuin näkemään sinisen veturin. Taisi olla ensimmäinen yksityinen veturi, jonka olen Suomessa nähnyt. Fennia rail oli pysäyttänyt tsekkiläisen CZ Loko dieselveturin Kuopion rautatieasemalle.

Kyseessä on ilmeisen harvinainen bongaus, sillä taitaa olla lajinsa ensimmäinen Suomessa. Joskus onni potkii.

Huonompi kuin osasin kuvitella

En taida olla niin hyvä valokuvaaja kuin luulen olevani. Törmäsin tähän ajatukseen aikaisemmin tänään, sillä kävin läpi ottamiani valokuvia joita oli kertynyt puolessa toista vuodessa joitakin satoja. Korkeintaan tuhat tai hieman yli, eikä se ole mielestäni mitenkään erityisen paljoa. Ei ainakaan kun kuvataan digitaalisesti, eikä filmiä tarvitse millään tavalla säästää.

Sain valittua 6 - 8 kuvaa jotka olisin seinälleni ottanut. Siis omalle seinälleni, omia ottamiani valokuvia. Sellaisia joista olen aiheen valinnut, sommitellut ja painanut laukaisinta. Useista jopa erilaisia versioita. Luulin olevani parempi.

On täysin totta etten ole koskaan valokuvausta opiskellut, eikä siihen ole minulle kukaan koskaan neuvoja antanut. Kaiketi siksi on vaikea nähdä itseään epäonnistujana, mutta silti olen pettynyt. Olen luonnollisesti ollut tietoinen, että kehitykseni on polkenut paikoillaan jo vuosia, mutta epäilys siitä onko sitä alkujaankaan edes tapahtunut on musertava.

Ei toki, on kuvissani kaksi hyvääkin elementtiä, joiden päälle olisi hyvä rakentaa, mutta paljon niistä myös puuttuu. Tosin ehkäpä ne kuvaavat myös persoonaani tavalla, joka on hämmentävän tarkka. Kiinnostun erikoisista asioista ja sommittelen ne usein myös hyvin, mutta tunnetta kuvissani on usein kovin - kovin vähän.