This is something that I'm planning of watching.
Hope it will be as enjoyable as the Shine a Light documentary was.
torstai 10. syyskuuta 2015
keskiviikko 9. syyskuuta 2015
Panssarijuna
Uutisissa on ollut paljon puhetta natsien kadonneesta panssarijunasta, joka on nyt ilmeisesti löydetty Puolassa. Mitään konkreettista ei kukaan käsittääkseni ole vielä medialle esittänyt, mutta yhtä kaikki, uutinen on kiehtova.
Katsoin jokin aika sitten viime vuonna esitetyn elokuvan The Monuments Men, joka kuvasi hyvin selvästi millaisesta ryöstöretkestä toisessa maailmansodassa oli myös kyse. Sodan aikana anastettiin junalasteittain arvoesineitä, taidetta, rahaa, kultaa ja jalokiviä. Todennäköisesti kukaan ei osaa sanoa, miten suuri osa lopulta on saatu takaisin niiden oikeille omistajille. Puhumattakaan siitä osasta, joiden omistajia ei enää yksinkertaisesti ole olemassa.
Elokuva ei ole mielestäni mitenkään erityisen hyvä tai siis se on hyvä, perusvarma leffa, mutta nimilistastaan huolimatta se ei ole kovin kummoinen. Minulle elokuvan vaikuttavin kohtaus oli se hetki, kun kaivoksesta löytyi tynnyreittäin kultahampaita.
Me emme vielä tiedä mitä Puolasta löytyy, mutta toivon todella, että sieltä löytyy jotain konkreettista. Mieluiten jotain sellaista mikä kuuluu koko ihmiskunnalle, mutta edes vähintään se tyhjä panssaroitu juna.
Kuvan juna on käsittääkseni yksi maailman ainoista jäljellä olevista panssarijunista. Sitä on käytetty Suomessa viimeksi jatkosodassa, jonka jälkeen se on mutkien kautta museoitu Parolan panssarimuseoon. Suuressa maailmassa on panssarijunia kuulemma käytetty vielä tämän vuosituhannen puolella, joskin kulta-aika oli 1800- luvun ja 1900-luvun taite.
Katsoin jokin aika sitten viime vuonna esitetyn elokuvan The Monuments Men, joka kuvasi hyvin selvästi millaisesta ryöstöretkestä toisessa maailmansodassa oli myös kyse. Sodan aikana anastettiin junalasteittain arvoesineitä, taidetta, rahaa, kultaa ja jalokiviä. Todennäköisesti kukaan ei osaa sanoa, miten suuri osa lopulta on saatu takaisin niiden oikeille omistajille. Puhumattakaan siitä osasta, joiden omistajia ei enää yksinkertaisesti ole olemassa.
Elokuva ei ole mielestäni mitenkään erityisen hyvä tai siis se on hyvä, perusvarma leffa, mutta nimilistastaan huolimatta se ei ole kovin kummoinen. Minulle elokuvan vaikuttavin kohtaus oli se hetki, kun kaivoksesta löytyi tynnyreittäin kultahampaita.
Me emme vielä tiedä mitä Puolasta löytyy, mutta toivon todella, että sieltä löytyy jotain konkreettista. Mieluiten jotain sellaista mikä kuuluu koko ihmiskunnalle, mutta edes vähintään se tyhjä panssaroitu juna.
Kuvan juna on käsittääkseni yksi maailman ainoista jäljellä olevista panssarijunista. Sitä on käytetty Suomessa viimeksi jatkosodassa, jonka jälkeen se on mutkien kautta museoitu Parolan panssarimuseoon. Suuressa maailmassa on panssarijunia kuulemma käytetty vielä tämän vuosituhannen puolella, joskin kulta-aika oli 1800- luvun ja 1900-luvun taite.
maanantai 7. syyskuuta 2015
maanantai 31. elokuuta 2015
Vilkas elokuu ja tulevaisuudessa kylmää terästä
Olen joskus aikaisemminkin kertonut, että minun pitäisi kirjoittaa aseista, jos haluaisin tänne enemmän liikennettä. Ehkä kirjoitan niistä tulevaisuudessa, mutta mitään aseblogia tästä ei ole tarkoitus tehdä. Sellaisia löytyy netistä jo vaikka kuinka, enkä usko pystyväni tuomaan siihen genreen mitään todella uutta.
Päättyvästä kuukaudesta tulee yksi vilkkaimmista, ainoastaan 2011 ja 2012 välinen aika oli vilkkaampaa vierailijoilla mitattuna. Suurin yksittäinen syy tähän on kirjoittamani teksti "Current assault rifle RK-62 to be upgraded by the Finnish defence forces". Siihen ohjautui merkittävää liikennettä TheMess forumilta, jossa Puolustusvoimilta lainaamani kuva oli käytössä.
RK-62M versiosta oli tekstiä kirjoittaessani kohtuullisen vähän kuvia, varsinkin kiväärin vasemmalta puolelta otettuna, joka näytti uuden tähtäin kiskon kiinnityksen. Tällä blogilla oleva kuva ei sekään ole erityisen hyvä, joten parempia kuvia odotellessa.
Saattaa olla, että tulen kirjoittamaan tulevaisuudessa jonkin verran pistimistä. En usko tehneeni kovin kattavaa esitystä kokoelmastani, joten se voisi olla luontevaa tälle blogille.
Päättyvästä kuukaudesta tulee yksi vilkkaimmista, ainoastaan 2011 ja 2012 välinen aika oli vilkkaampaa vierailijoilla mitattuna. Suurin yksittäinen syy tähän on kirjoittamani teksti "Current assault rifle RK-62 to be upgraded by the Finnish defence forces". Siihen ohjautui merkittävää liikennettä TheMess forumilta, jossa Puolustusvoimilta lainaamani kuva oli käytössä.
RK-62M versiosta oli tekstiä kirjoittaessani kohtuullisen vähän kuvia, varsinkin kiväärin vasemmalta puolelta otettuna, joka näytti uuden tähtäin kiskon kiinnityksen. Tällä blogilla oleva kuva ei sekään ole erityisen hyvä, joten parempia kuvia odotellessa.
Saattaa olla, että tulen kirjoittamaan tulevaisuudessa jonkin verran pistimistä. En usko tehneeni kovin kattavaa esitystä kokoelmastani, joten se voisi olla luontevaa tälle blogille.
torstai 27. elokuuta 2015
Lehmän hermot
Olen sijoittanut osakkeisiin nyt jo useamman vuoden, tämän kuluvanjakson ollessa toinen kerta elämäni aikana kun olen osakkeita omistanut. Omistamani Fiskarsin osakkeet ovat olleet minulla nyt hieman yli seitsemän vuotta ja ovat maksaneet kutakuinkin itsensä takaisin.
Kahdeksan vuoden aikana olen nähnyt valtavan syöksyn, joka lähti liikkeelle Amerikan sub-prime koroista. Sitä seuranneen innostuneen nousun ja taas syöksyn, kun mitään todellista hyvää ei oltukaan saavutettu. Maanantain säikähdys Kiinassa ei siis sinällään ole minulle mitään uutta ja ihmeellistä.
Olen toki miettinyt useammankin kerran, että pitäisikö minun kulkea kassan kautta, lyödä lihoiksi omistukseni ja jäädä sivustaseuraajaksi. Tiedän ihmisiä, jotka ovat niin tehneet. Osa puhtaasti siitä syystä, etteivät heidän hermonsa enää kestäneet. Tämä heille suotakoon, sillä meillä kaikilla on oma raja ulkoisille riskeille.
En kuvittele, että minulla on yhtään sen suurempi sietokyky riskille kuin muillakaan. Itse asiassa pidän itseäni jopa kohtuullisen varovaisena miehenä. Itse asiassa ehkä hyvinkin varovaisena, sillä pyrin lähes poikkeuksetta väistämään riskejä, joiden realisoituminen aiheuttaa suurta vahinkoa.
Osakesijoittaminen on riskien arviointia. Lyhyellä tähtäimellä se on suunnattoman riskaapeliä touhua, minullakin on tällä hetkellä murheenkrryniosakkeet, joissa olen tappiolla. Toisaalta en usko olevani sijoitusaikataulussani vielä edes kunnolla alkutaipaleella. Siitä syystä siedän markkinoiden heilahtelua huomattavan paljon enemmän kuin normaali pörssin tarkkailija.
Uskon aika pitkälle siihen, että hyvät yritykset menestyvät ajan myötä. Lisäksi, minulla on lehmän hermot.
Kahdeksan vuoden aikana olen nähnyt valtavan syöksyn, joka lähti liikkeelle Amerikan sub-prime koroista. Sitä seuranneen innostuneen nousun ja taas syöksyn, kun mitään todellista hyvää ei oltukaan saavutettu. Maanantain säikähdys Kiinassa ei siis sinällään ole minulle mitään uutta ja ihmeellistä.
Olen toki miettinyt useammankin kerran, että pitäisikö minun kulkea kassan kautta, lyödä lihoiksi omistukseni ja jäädä sivustaseuraajaksi. Tiedän ihmisiä, jotka ovat niin tehneet. Osa puhtaasti siitä syystä, etteivät heidän hermonsa enää kestäneet. Tämä heille suotakoon, sillä meillä kaikilla on oma raja ulkoisille riskeille.
En kuvittele, että minulla on yhtään sen suurempi sietokyky riskille kuin muillakaan. Itse asiassa pidän itseäni jopa kohtuullisen varovaisena miehenä. Itse asiassa ehkä hyvinkin varovaisena, sillä pyrin lähes poikkeuksetta väistämään riskejä, joiden realisoituminen aiheuttaa suurta vahinkoa.
Osakesijoittaminen on riskien arviointia. Lyhyellä tähtäimellä se on suunnattoman riskaapeliä touhua, minullakin on tällä hetkellä murheenkrryniosakkeet, joissa olen tappiolla. Toisaalta en usko olevani sijoitusaikataulussani vielä edes kunnolla alkutaipaleella. Siitä syystä siedän markkinoiden heilahtelua huomattavan paljon enemmän kuin normaali pörssin tarkkailija.
Uskon aika pitkälle siihen, että hyvät yritykset menestyvät ajan myötä. Lisäksi, minulla on lehmän hermot.
torstai 20. elokuuta 2015
Näkökulma maahanmuuttoon
Maahanmuutto ei ole mikään uusi ilmiö, sillä sitä on ollut olemassa siitä lähtien kun ihminen apinasta kehittyi. Itse asiassa, ilman sitä, ei täällä kukaan asuisi. Istuisimme yhä Kenian auringon alla ja pelkäisimme kissapetoja. Joku kuitenkin sai 200.000 vuotta sitten ajatuksen, että elämä voisi olla helpompaa naapurissa. Hän otti perheensä ja muutti uusien resurssien perässä paikkaan, jossa oli vähemmän kissapetoja. Siitä lähtien maahanmuutto on ollut ihmislajille tyypillistä käyttäytymistä. Me olemme aina muuttanut resurssien perässä uuteen asuinpaikkaan kun entisen asuinpaikan elinolosuhteet ovat olleet riittämättömät.
Muuttoon liittyy perustavanlaatuisia evolutionaalisia kiihokkeita. Sillä pyritään helpompaan elämään ja siten turvaamaan omien geenien säilyminen. Tämä on toki aika korkealentoista tekstiä, mutta siitähän maahanmuutossa on kyse. Lähdetään uudelle alueelle paremman elämän toivossa.
En osaa sanoa mitä yhden maahanmuuttajan mielessä liikkuu, mutta voisin kuvitella yhden motivaation liittyvän lapsiin ja heidän elämänsä turvaamiseen. Syyriasta lähdetään pakoon sotaa, terrorismia ja kuolemaa. Afrikasta varmasti samasta syystä, lisättynä vielä korkeammalla elintasolla. Etelä-Amerikasta, yhtä lailla samoista syistä.
Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Lähi-Idän öljyvaltiot ja Australia ovat ne myyttiset tämän päivän Eldoradot, joista yritteliäät ja kurjuudessa elävät ihmiset haaveilevat. Kukapa ei haluaisi vaihtaa elämäänsä kaatopaikalta tai sotatantereelta, elämään modernissa yhteiskunnassa jossa on varaa sekä tahtoa pitää kiinni ihmisoikeuksista.
Me asumme täällä ja olemme käyttäneet tuhansia vuosia rakentaaksemme itsellemme ja jälkeläisillemme paremman elämän. Tämä on meidän kakku, eikä siitä riitä muille - on aivan yhtä lailla perustavanlaatuinen käyttäytymismalli. Reviirin puolustamista.
Tämä on kuitenkin se kohta, jossa ihmislajin pitäisi osata astua kehityksessään askel eteenpäin. Meillä länsimaisilla ihmisillä on riittävä teknologia, jolla pystymme tasoittamaan lajihistoriamme suurinta elintasokuilua. Mikäli pystymme yhdistämään kaikki resurssimme, pystymme elättämään koko lajimme. Elämään harmoniassa toistemme kanssa, ja elämään onnellisena aina uusi sukupolvi kerrallaan.
Mutta..
Kaivettu vesi ei kaivossa pysy. Ei kenenkään käyttäytymistä voi ulkopuolelta muuttaa, sillä pysyvä muutos tulee aina ihmisen sisältä. Ulkopuolelta voidaan tarjota resursseja elämän muutokseen, mutta päätös muutoksesta tapahtuu aina ihmisen sisällä. Minä päätän pysyä paikoillani, koska minun on hyvä olla täällä. Siitä maahanmuutos estämisessä on kyse, minun on hyvä olla täällä, eikä minun tarvitse muuttaa täältä pois. Tämä on minun reviirini ja se mahdollistaa sukuni jatkumisen.
Länsimainen elintaso perustuu koulutukselle ja sille, että koko yhteiskunnalla oli mahdollisuus päästä käsiksi toisten ihmisten viisauteen. Meistä tuli kollektiivisesti viisaampia, älykkäämpiä ja rikkaampia kuin pystyimme ikinä yksilöinä olemaan. Juuri nyt me elämme yhtä ihmiskunnan suurta kehitysharppausta, tiedon kollektivisoitumisen aikakautta.
Ainut todellinen tapa maahanmuuton pysäyttämiseksi on ihmiskunnan elinolosuhteiden homogenisoituminen. Kehittyvillä mailla pitää olla oma tahto ja aito pyrkimys parantaa elämäänsä ja kehittyneillä valtioilla on velvollisuus ruokkia sitä. Ruokkia niin kauan kuin se on elinvoimainen, eikä enää tarvitse ulkopuolista apua.
Velvollisuus ruokkia sitä. En äkkiä keksi mitään muuta kestävää tapaa toteuttaa se kuin kaupankäynti. Hyväntekeväisyys on aina antajasta kiinni ja on lähes aina hyvin lyhytkestoista toimintaa. Kaupankäynti on parhaimmillaan molemminpuolista hyötyä ja siten kestävää kehitystä.
Jano, nälkä, suoja, kyky levittää osaamista ja mahdollisuus vaurastua.
Kehitysapua pitäisi olla kahtalaista: kriisiapua ja kehitysyhteistyötä. Kriisiavun pitää pystyä paikkaamaan jano, nälkä ja suoja, joka on myös sodan estäminen/lopettaminen. Kehitysyhteistyö on sitä, jossa molemmat osapuolet hyötyvät - kaupankäyntiä. Kehittyvästä maasta hyötyminen on hyväksyttävää, niin kauan kuin kehittyvä maa hyötyy kaupanteosta yhtä lailla. Taloustieteissä tätä kutsutaan voiton tekemiseksi.
Kapitalismissa ei ole mitään pahaa kunhan kaikki osapuolet hyötyvät. Siihen kuuluu luonnollisena osana myös se, että toinen osapuoli hyötyy enemmän kuin toinen. Tämä on täysin ok tilanne, niin kauan kuin mikään sääntö ei kategorisesti määrittele, kumpi osapuoli hyötyy aina enemmän.
Kolme pointtia:
Muuttoon liittyy perustavanlaatuisia evolutionaalisia kiihokkeita. Sillä pyritään helpompaan elämään ja siten turvaamaan omien geenien säilyminen. Tämä on toki aika korkealentoista tekstiä, mutta siitähän maahanmuutossa on kyse. Lähdetään uudelle alueelle paremman elämän toivossa.
En osaa sanoa mitä yhden maahanmuuttajan mielessä liikkuu, mutta voisin kuvitella yhden motivaation liittyvän lapsiin ja heidän elämänsä turvaamiseen. Syyriasta lähdetään pakoon sotaa, terrorismia ja kuolemaa. Afrikasta varmasti samasta syystä, lisättynä vielä korkeammalla elintasolla. Etelä-Amerikasta, yhtä lailla samoista syistä.
Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Lähi-Idän öljyvaltiot ja Australia ovat ne myyttiset tämän päivän Eldoradot, joista yritteliäät ja kurjuudessa elävät ihmiset haaveilevat. Kukapa ei haluaisi vaihtaa elämäänsä kaatopaikalta tai sotatantereelta, elämään modernissa yhteiskunnassa jossa on varaa sekä tahtoa pitää kiinni ihmisoikeuksista.
Me asumme täällä ja olemme käyttäneet tuhansia vuosia rakentaaksemme itsellemme ja jälkeläisillemme paremman elämän. Tämä on meidän kakku, eikä siitä riitä muille - on aivan yhtä lailla perustavanlaatuinen käyttäytymismalli. Reviirin puolustamista.
Tämä on kuitenkin se kohta, jossa ihmislajin pitäisi osata astua kehityksessään askel eteenpäin. Meillä länsimaisilla ihmisillä on riittävä teknologia, jolla pystymme tasoittamaan lajihistoriamme suurinta elintasokuilua. Mikäli pystymme yhdistämään kaikki resurssimme, pystymme elättämään koko lajimme. Elämään harmoniassa toistemme kanssa, ja elämään onnellisena aina uusi sukupolvi kerrallaan.
Mutta..
Kaivettu vesi ei kaivossa pysy. Ei kenenkään käyttäytymistä voi ulkopuolelta muuttaa, sillä pysyvä muutos tulee aina ihmisen sisältä. Ulkopuolelta voidaan tarjota resursseja elämän muutokseen, mutta päätös muutoksesta tapahtuu aina ihmisen sisällä. Minä päätän pysyä paikoillani, koska minun on hyvä olla täällä. Siitä maahanmuutos estämisessä on kyse, minun on hyvä olla täällä, eikä minun tarvitse muuttaa täältä pois. Tämä on minun reviirini ja se mahdollistaa sukuni jatkumisen.
Länsimainen elintaso perustuu koulutukselle ja sille, että koko yhteiskunnalla oli mahdollisuus päästä käsiksi toisten ihmisten viisauteen. Meistä tuli kollektiivisesti viisaampia, älykkäämpiä ja rikkaampia kuin pystyimme ikinä yksilöinä olemaan. Juuri nyt me elämme yhtä ihmiskunnan suurta kehitysharppausta, tiedon kollektivisoitumisen aikakautta.
Ainut todellinen tapa maahanmuuton pysäyttämiseksi on ihmiskunnan elinolosuhteiden homogenisoituminen. Kehittyvillä mailla pitää olla oma tahto ja aito pyrkimys parantaa elämäänsä ja kehittyneillä valtioilla on velvollisuus ruokkia sitä. Ruokkia niin kauan kuin se on elinvoimainen, eikä enää tarvitse ulkopuolista apua.
Velvollisuus ruokkia sitä. En äkkiä keksi mitään muuta kestävää tapaa toteuttaa se kuin kaupankäynti. Hyväntekeväisyys on aina antajasta kiinni ja on lähes aina hyvin lyhytkestoista toimintaa. Kaupankäynti on parhaimmillaan molemminpuolista hyötyä ja siten kestävää kehitystä.
Jano, nälkä, suoja, kyky levittää osaamista ja mahdollisuus vaurastua.
Kehitysapua pitäisi olla kahtalaista: kriisiapua ja kehitysyhteistyötä. Kriisiavun pitää pystyä paikkaamaan jano, nälkä ja suoja, joka on myös sodan estäminen/lopettaminen. Kehitysyhteistyö on sitä, jossa molemmat osapuolet hyötyvät - kaupankäyntiä. Kehittyvästä maasta hyötyminen on hyväksyttävää, niin kauan kuin kehittyvä maa hyötyy kaupanteosta yhtä lailla. Taloustieteissä tätä kutsutaan voiton tekemiseksi.
Kapitalismissa ei ole mitään pahaa kunhan kaikki osapuolet hyötyvät. Siihen kuuluu luonnollisena osana myös se, että toinen osapuoli hyötyy enemmän kuin toinen. Tämä on täysin ok tilanne, niin kauan kuin mikään sääntö ei kategorisesti määrittele, kumpi osapuoli hyötyy aina enemmän.
Kolme pointtia:
- Ihmisen velvollisuus on auttaa avun tarvitsijoita, sillä se erottaa meidät eläimistä.
- Kaupankäynti on keino levittää hyvinvointia.
- Kilpailu on hyvästä, kunhan kaikilla on siihen yhdenvertainen mahdollisuus.
Mikä tekee ihmisestä ihmisen?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)