Tuoretta mammutinlihaa, maistuisiko kenellekään? Minulle maistuisi, maistaisin heti pihvin verran 40.000 vuotta vanhaa mammuttia jos se vain olisi mahdollista. Valitettavasti ei kuitenkaan taida olla. Muistelen vain vanhaa TV-sarjaa, jossa yhdessä jaksossa päähenkilö tohtori Joel Fleischman kuulee jäässä säilyneestä mammutista.
Viime vuonna Siperiasta löydettiin erittäin hyvin säilynyt mammutti. Itse asiassa niin hyvin, että artikkelin mukaan siitä valui vielä verta kun näytettä sulatettiin. Ilmeisesti DNA:ta ei ollut tarpeeksi, jotta siitä saataisiin kloonattua mammutti, mutta yhtä kaikki. Upea ja hämmentävä löytö.
maanantai 24. marraskuuta 2014
tiistai 18. marraskuuta 2014
Oriola-KD ja toisessa kädessä Ford Motor Company
Olenko minä pettynyt siihen, että Oriola-KD on noussut nyt lähes kolmeen euroon? Minä myin omani pois hieman yli 2,60 euroa, käytännössä minimaalisella voitolla. Tietysti minun pitäisi olla, sillä tuo nousu olisi tuonut merkittävän nousun myös minun kassaan. En kuitenkaan osaa olla mitenkään pettynyt, sillä perustelin tekemäni myyntipäätöksen niillä tiedoilla, jotka minulla oli sillä hetkellä käytettävissä.
Pääsin eroon sijoituksesta, josta muodostui jotain sellaista mitä en siltä alkujaan toivonut. Tämän ja eilisen päivän kurssinousu oli siinä tilanteessa vielä utopiaa, joten miksi murehtia asiaa? Onnea kuitenkin niille, joille nousu on tuonut hyvää. Minä en ole niiden joukossa.
Mahdollista mielipahaa lievittää toki se päätös, jonka tein viime viikolla. Sijoitin Oriola-KD:sta saamani rahat dollareihin ja ostin niillä Ford Motor Companyn osakkeita. Ne ovat olleet myös nousussa, mutta hieman eri syistä kuin Oriola-KD. Siinä missä kotimaisen yhtiön nousu perustuu liiketoimintayksikön myynnin spekulointiin, on Ford noussut uuden F-150 mallin myynnin spekuloinnin seurauksena.
F-150 on suurin Fordin tulonlähde, joten uuden mallin menestys on kriittinen tekijä koko yhtiön tulevaisuudelle. Tähän lisättynä se, että uusi F-150 rakennetaan ensimmäistä kertaa teräksen sijasta alumiinista, on kyseessä mittava uhkapeli. Mikäli koko alumiiniauto epäonnistuu, eikä parantunut polttoainekulutus riitä houkuttelemaan kuluttajia tarpeeksi, on yhtiö vaikeuksissa. Toisaalta.. jos kaikki onnistuu, on sillä usean vuoden etumatka kilpailijoihinsa ja silloin Pohjois-Amerikan suosituin lava-auto kerää kyllä voittoja.
Mutta siis takaisin. Toisessa kädessä oli Oriola-KD ja toisessa Ford Motor Company. Minä valitsin sen, jolla on yli sadan vuoden kokemus autojen valmistamisesta ja rikas historia uusien innovaatioiden tekemisestä. Toivottavasti valintani oli oikea.
Pääsin eroon sijoituksesta, josta muodostui jotain sellaista mitä en siltä alkujaan toivonut. Tämän ja eilisen päivän kurssinousu oli siinä tilanteessa vielä utopiaa, joten miksi murehtia asiaa? Onnea kuitenkin niille, joille nousu on tuonut hyvää. Minä en ole niiden joukossa.
Mahdollista mielipahaa lievittää toki se päätös, jonka tein viime viikolla. Sijoitin Oriola-KD:sta saamani rahat dollareihin ja ostin niillä Ford Motor Companyn osakkeita. Ne ovat olleet myös nousussa, mutta hieman eri syistä kuin Oriola-KD. Siinä missä kotimaisen yhtiön nousu perustuu liiketoimintayksikön myynnin spekulointiin, on Ford noussut uuden F-150 mallin myynnin spekuloinnin seurauksena.
F-150 on suurin Fordin tulonlähde, joten uuden mallin menestys on kriittinen tekijä koko yhtiön tulevaisuudelle. Tähän lisättynä se, että uusi F-150 rakennetaan ensimmäistä kertaa teräksen sijasta alumiinista, on kyseessä mittava uhkapeli. Mikäli koko alumiiniauto epäonnistuu, eikä parantunut polttoainekulutus riitä houkuttelemaan kuluttajia tarpeeksi, on yhtiö vaikeuksissa. Toisaalta.. jos kaikki onnistuu, on sillä usean vuoden etumatka kilpailijoihinsa ja silloin Pohjois-Amerikan suosituin lava-auto kerää kyllä voittoja.
Mutta siis takaisin. Toisessa kädessä oli Oriola-KD ja toisessa Ford Motor Company. Minä valitsin sen, jolla on yli sadan vuoden kokemus autojen valmistamisesta ja rikas historia uusien innovaatioiden tekemisestä. Toivottavasti valintani oli oikea.
perjantai 31. lokakuuta 2014
Oriola-KD on historiaa ja Fiskars on edelleen paras
Näin päättyi minun omistukseni Oriola-KD:ssa, ostokurssi nousi ennalta asettamaani tavoitehintaan ja kauppa tapahtui. Myin koko osuuteni ja tein sillä muutaman euron voiton. Summa ei vastaa sitä mitä toivoin ja odotin, mutta eipähän enää tarvitse miettiä mihin on rahansa lyönyt kiinni. Tähän olen tyytyväinen.
Kuten mainitsin jo aikaisemmin, tämä ei missään nimessä ollut minulle mikään hyvä peliliike, opettavainen ja kävin jo läpi mitä siitä olen oppinut. Näillä näkymin en tule tekemään samankaltaisia nopeita liikkeitä, en ainakaan kovin helpolla. Luonteelleni sopii paremmin osta ja unohda taktiikka ja se on parhaimmillaan myös erittäin hyvä taktiikka.
Fiskars on omistukseni aikana myynyt merkittävän osuuden Wärtsilä omistuksestaan ja olen tästä luonnollisesti saanut oman osuuteni. Viimeisin osuus myytiin Ruotsiin Wallenbergien sukuyhtiölle, joten hyvään kotiin sekin pääsi. Isänmaallisena miehenä voisin tietysti ihmetellä, miksi Suomessa ei ole varallisuutta säilyttää moisia jalokiviä, mutta sitä ihmetelköön kukin yksinään.
Fiskarsin hallitus on kutsunut kokoon ylimääräisen yhtiökokouksen ja ilmoittaa mm. seuraavaa:
"Hallitus ehdottaa ylimääräiselle yhtiökokoukselle, että 31.12.2013 päättyneeltä tilikaudelta maksetaan ylimääräistä osinkoa 2,60 euroa osakkeelta." Minulle tuo käytännössä tarkoittaa sitä, että alkujaan ostamani osakkeet ovat nyt käytännössä ilmaisia. Olen saanut sijoitetun pääoman takaisin nyt osinkoina, tämä on hyvä.
Kuten mainitsin jo aikaisemmin, tämä ei missään nimessä ollut minulle mikään hyvä peliliike, opettavainen ja kävin jo läpi mitä siitä olen oppinut. Näillä näkymin en tule tekemään samankaltaisia nopeita liikkeitä, en ainakaan kovin helpolla. Luonteelleni sopii paremmin osta ja unohda taktiikka ja se on parhaimmillaan myös erittäin hyvä taktiikka.
Fiskars on omistukseni aikana myynyt merkittävän osuuden Wärtsilä omistuksestaan ja olen tästä luonnollisesti saanut oman osuuteni. Viimeisin osuus myytiin Ruotsiin Wallenbergien sukuyhtiölle, joten hyvään kotiin sekin pääsi. Isänmaallisena miehenä voisin tietysti ihmetellä, miksi Suomessa ei ole varallisuutta säilyttää moisia jalokiviä, mutta sitä ihmetelköön kukin yksinään.
Fiskarsin hallitus on kutsunut kokoon ylimääräisen yhtiökokouksen ja ilmoittaa mm. seuraavaa:
"Hallitus ehdottaa ylimääräiselle yhtiökokoukselle, että 31.12.2013 päättyneeltä tilikaudelta maksetaan ylimääräistä osinkoa 2,60 euroa osakkeelta." Minulle tuo käytännössä tarkoittaa sitä, että alkujaan ostamani osakkeet ovat nyt käytännössä ilmaisia. Olen saanut sijoitetun pääoman takaisin nyt osinkoina, tämä on hyvä.
tiistai 21. lokakuuta 2014
Huonojen valintojen jälkihoito
Kuten kirjoitin aikaisemmin olen edelleen aika epätietoinen mitä teen Oriola-KD:n ja Stockmannin kanssa, joita kumpaakin omistan pienen osuuden. Tosin Oriola-KD:n osuus on minun mittakaavassa ihan kohtuullisen kokoinen sijoitus, ei suuri eikä pieni.
Ongelma on siinä, että kumpikaan ei ole menestynyt niin kuin olen toivonut. Stockmann on aivan oma lukunsa, mutta Oriola-KD:n kanssa minun piti tehdä pieni peliliike ja netota pikavoitto. Siihen olisi ollut mahdollisuus, mutta olin aivan liian hidas reaktioissani ja siksi tämä on pienellä miinuksella. Tällä hetkellä käyn pientä sisäistä keskustelua, että realisoinko tappiot ja siirrän rahat johonkin tuottavampaan yhtiöön. Toisaalta kurssi on ollut hienoisessa nousussa, joten ehkä odottelen vielä vähän. Osari joka tapauksessa on tulossa tällä viikolla ja ehkä sen myötä kerrotaan miten Venäjän liiketoiminta pelastetaan / realisoidaan.
Edellisen "peliliikkeen" opetus:
Todennäköisesti teen seuraavaa:
Toinen vaihtoehto on sijoittaa tuo potti johonkin sellaiseen, minkä tiedän olevan hyvä yhtiö jo tällä hetkellä. Todennäköisesti kaikista turvallisin toimintamalli, sillä saan takuuvarmasti ensivuoden osingot ja todennäköisesti vielä arvonnousun siihen päälle.
Kolmas vaihtoehto on tietysti splittaus eli teen molemmat, mutta onko se myös päättämättömyyden tie?
En lähde tässä arvuuttelemaan mitkä ovat minua kiinnostavia yrityksiä, sillä ensiksi pitää ratkaista mitä haluan tehdä. Hyviä yrityksiä kyllä löytyy.
Ongelma on siinä, että kumpikaan ei ole menestynyt niin kuin olen toivonut. Stockmann on aivan oma lukunsa, mutta Oriola-KD:n kanssa minun piti tehdä pieni peliliike ja netota pikavoitto. Siihen olisi ollut mahdollisuus, mutta olin aivan liian hidas reaktioissani ja siksi tämä on pienellä miinuksella. Tällä hetkellä käyn pientä sisäistä keskustelua, että realisoinko tappiot ja siirrän rahat johonkin tuottavampaan yhtiöön. Toisaalta kurssi on ollut hienoisessa nousussa, joten ehkä odottelen vielä vähän. Osari joka tapauksessa on tulossa tällä viikolla ja ehkä sen myötä kerrotaan miten Venäjän liiketoiminta pelastetaan / realisoidaan.
Edellisen "peliliikkeen" opetus:
- Aseta selkeä tavoite mitä pikavoitolla missäkin tapauksessa tarkoitetaan.
- Sijoita hyvin harkiten huonosti johdettuihin yrityksiin.
Stockmann on toisenlainen ongelma. Sijoitin alkujaan pitkällä tähtäimellä, mutta tarina on se mikä on. Firma kyntää syvällä ja aiheutti minulle ongelman, jota ilmankin olisin tullut toimeen. Tietysti tappiot ovat vielä realisoimatta, joten sinällään "peli ei ole vielä menetetty", mutta itsepetosta tuo on.
Todennäköisesti teen seuraavaa:
- Realisoin Oriola-KD:n osarin jälkeen.
- Sijoitan ne rahat uudelleen.
Tässä kohtaa pitäisi tietysti tietää mihin nuo rahat käyttää tai siis sijoittaa. Noudatanko alkuperäistä strategiaa ja haen elinikäisiä omistuksia vai teenkö jotain radikaalimpaa. Todennäköisesti kallistun ensimmäisen ajatuksen puoleen, sillä varsinaisia pikavoittoja en osaa tällä hetkellä hakea. Stockmann on edelleen ongelma, mutta potenttiaalisesti positiivinen. Firma on edelleen ainut perinteinen tavaratalo pörssissä ja tietystä vinkkelistä alansa paras edustaja Suomessa. En usko tavaratalojen kuolemaan ja siksi näen todennäköisenä, että Stockmann nousee kyllä vielä jaloilleen. Onko tämä oikea hetki lisätä Stockmannin osuutta salkussani? Siis jos ajattelen aikaa vuonna 2024 ja jos onkin, niin kestänkö sellaisen riskin?
Toinen vaihtoehto on sijoittaa tuo potti johonkin sellaiseen, minkä tiedän olevan hyvä yhtiö jo tällä hetkellä. Todennäköisesti kaikista turvallisin toimintamalli, sillä saan takuuvarmasti ensivuoden osingot ja todennäköisesti vielä arvonnousun siihen päälle.
Kolmas vaihtoehto on tietysti splittaus eli teen molemmat, mutta onko se myös päättämättömyyden tie?
En lähde tässä arvuuttelemaan mitkä ovat minua kiinnostavia yrityksiä, sillä ensiksi pitää ratkaista mitä haluan tehdä. Hyviä yrityksiä kyllä löytyy.
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Kaikki maailman sekopäät yhdessä
Elämmekö me tällä hetkellä kolmannen maailmansodan keskellä? Ainakin paavi varoittaa sellaisen ehkä jo syttyneen. Olen taipuvainen olemaan samalla kannalla hänen kanssaan, sillä nykyinen tilanne on jatkunut jo vuosikausia. Ei mitään massiivista rintamasodankäyntiä kuten ensimmäisessä ja toisessa, mutta hajanainen globaali konflikti käynnistyi ehkä jo 1993 kun WTC rakennuksiin iskettiin ensimmäisen kerran.
En tiedä tarpeeksi sanoakseni, että onko tämä kylmän sodan jatkumoa, mutta epäilen ettei se ole. Kylmässä sodassa taisteltiin myös ideologioiden kesken, mutta siinä voimat olivat niin suuria, että ne neutraloivat toisensa. Tietysti yksittäisiä sotia tapahtui, mutta ne olivat pääasiassa sisällissotia, vaikka niitä ehkä ruokittiinkin ulkopuolelta. Mielessäni ovat Vietnamin sota, eri sisällissodat Afrikassa jne.
Tänään ihmisten mielipiteet ja erilaiset näkemykset tavoittavat koko maailman, nopeudella jota ei ole koskaan aikaisemmin nähty ihmiskunnan historiassa. Yksittäiset taistelijat kokevat olevansa samalla puolella, vaikka taistelevat eri puolilla maapalloa. Nigeria, Mali ja ehkäpä koko Lähi-Itä kietoutuvat jossain määrin toisiinsa, vaikka alueelliset tavoitteet saattavatkin olla erilaisia.
Tuntuu kuin koko maailma olisi sekaisin vaikka kyse on enemmänkin siitä, että kaikki maailman sekopäät ovat löytäneet toisensa. Yhdessä heitä on enemmän ja tämä on vaarallista. Venäjän sota Ukrainassa ja Kiinan laajeneminen Etelä-Kiinan merelle ovat toki vaarallisia, mutta ne ovat valtioiden välisiä konflikteja. Niissä lopulta puhutaan kuitenkin vain kaupasta, resursseista ja lopulta verotuloista, asioista joille rauha on elinehto. Siksi uskallan sanoa, että näillä konflikteilla on ja tulee olemaan selkeä elinkaari.
Enemmän olen huolissani ideologisista sodista, joissa taistelijoilla ei ole mitään menetettävää. Heille itsemurhaisku voi olla keino voittaa ja se on vaarallista, se on hirvittävän vaarallista.
Kekkonen on joskus kysynyt onko Suomella malttia vaurastua ja Suomella sitä onneksi oli. Tämän hetken kysymys on, onko Afrikan ja Aasian alikehittyneillä valtioilla malttia vaurastua ja vastaus näyttää negatiiviselta. Ihmisluonnolle on ominaista tuntea kateutta, se ajaa yksilön tavoittelemaan parempaa. Mutta kun se kuilu parempaan on liian suuri ylitettäväksi, kateus muuttuu vihaksi. Vihaisella ihmisellä ei ole malttia, sillä muutosten täytyy tapahtua nopeasti ja siihen terrori tarjoaa mahdollisuuden.
Itsensä räjäyttäminen ei ole kenellekään luontaista käytöstä, mutta kun sinut ympäröidään ajatusmaailmalla johon se kuuluu, astuu voimaan laumamentaliteetti. Se on normaalia, ihailtavaa ja siitä saa vielä palkkion, eikä epätoivoinen mieli pysty sitä vastustamaan.
Pandoran laatikko on avattu. Me elämme maailmassa, jossa mielipiteet ja epätoivo ovat muuttuneet globaaleiksi trendeiksi. Olemme keskellä kolmatta maailmansotaa.
En tiedä tarpeeksi sanoakseni, että onko tämä kylmän sodan jatkumoa, mutta epäilen ettei se ole. Kylmässä sodassa taisteltiin myös ideologioiden kesken, mutta siinä voimat olivat niin suuria, että ne neutraloivat toisensa. Tietysti yksittäisiä sotia tapahtui, mutta ne olivat pääasiassa sisällissotia, vaikka niitä ehkä ruokittiinkin ulkopuolelta. Mielessäni ovat Vietnamin sota, eri sisällissodat Afrikassa jne.
Tänään ihmisten mielipiteet ja erilaiset näkemykset tavoittavat koko maailman, nopeudella jota ei ole koskaan aikaisemmin nähty ihmiskunnan historiassa. Yksittäiset taistelijat kokevat olevansa samalla puolella, vaikka taistelevat eri puolilla maapalloa. Nigeria, Mali ja ehkäpä koko Lähi-Itä kietoutuvat jossain määrin toisiinsa, vaikka alueelliset tavoitteet saattavatkin olla erilaisia.
Tuntuu kuin koko maailma olisi sekaisin vaikka kyse on enemmänkin siitä, että kaikki maailman sekopäät ovat löytäneet toisensa. Yhdessä heitä on enemmän ja tämä on vaarallista. Venäjän sota Ukrainassa ja Kiinan laajeneminen Etelä-Kiinan merelle ovat toki vaarallisia, mutta ne ovat valtioiden välisiä konflikteja. Niissä lopulta puhutaan kuitenkin vain kaupasta, resursseista ja lopulta verotuloista, asioista joille rauha on elinehto. Siksi uskallan sanoa, että näillä konflikteilla on ja tulee olemaan selkeä elinkaari.
Enemmän olen huolissani ideologisista sodista, joissa taistelijoilla ei ole mitään menetettävää. Heille itsemurhaisku voi olla keino voittaa ja se on vaarallista, se on hirvittävän vaarallista.
Kekkonen on joskus kysynyt onko Suomella malttia vaurastua ja Suomella sitä onneksi oli. Tämän hetken kysymys on, onko Afrikan ja Aasian alikehittyneillä valtioilla malttia vaurastua ja vastaus näyttää negatiiviselta. Ihmisluonnolle on ominaista tuntea kateutta, se ajaa yksilön tavoittelemaan parempaa. Mutta kun se kuilu parempaan on liian suuri ylitettäväksi, kateus muuttuu vihaksi. Vihaisella ihmisellä ei ole malttia, sillä muutosten täytyy tapahtua nopeasti ja siihen terrori tarjoaa mahdollisuuden.
Itsensä räjäyttäminen ei ole kenellekään luontaista käytöstä, mutta kun sinut ympäröidään ajatusmaailmalla johon se kuuluu, astuu voimaan laumamentaliteetti. Se on normaalia, ihailtavaa ja siitä saa vielä palkkion, eikä epätoivoinen mieli pysty sitä vastustamaan.
Pandoran laatikko on avattu. Me elämme maailmassa, jossa mielipiteet ja epätoivo ovat muuttuneet globaaleiksi trendeiksi. Olemme keskellä kolmatta maailmansotaa.
sunnuntai 24. elokuuta 2014
Kun koko maailma on vain kasa työkaluja
House of Cards puhuttelee minua. Se on tehty tavattoman suurella ammattitaidolla, enkä voi kertoa minkä verran arvostan Kevin Spaceyn roolisuoritusta, jonka varaan koko sarja on rakennettu. Mies kantaa harteillaan koko maailmaa.
Francis Underwood on ensimmäisten jaksojen perusteella huippuunsa viety pragmaatikko. Tavoitteen saavuttamiseksi kaikki ovat sallittuja keinoja, silti kaverin sisälle näyttää mahtuvan tunteita. Niin aitoja kuin ne nyt tv-sarjan hahmolla voi olettaa olevan. Maailma on hänen työkalunsa.
Sarja tuo mieleeni tyynen lammikon pinnan, joka peittää alleen pimeän ja upottavan pohjan. Sellaisen johon uppoaa ikuisiksi ajoiksi. Jännittävä kokemus.
Francis Underwood on ensimmäisten jaksojen perusteella huippuunsa viety pragmaatikko. Tavoitteen saavuttamiseksi kaikki ovat sallittuja keinoja, silti kaverin sisälle näyttää mahtuvan tunteita. Niin aitoja kuin ne nyt tv-sarjan hahmolla voi olettaa olevan. Maailma on hänen työkalunsa.
Sarja tuo mieleeni tyynen lammikon pinnan, joka peittää alleen pimeän ja upottavan pohjan. Sellaisen johon uppoaa ikuisiksi ajoiksi. Jännittävä kokemus.
keskiviikko 13. elokuuta 2014
Ideologia ja raha, ne perinteiset pahat
Minua harmittaa tällä hetkellä etten ihan täysin ymmärrä mitä maailmalla on tapahtumassa ja mihin tämän hetken kriisit ovat johtamassa. Meillä on ideologisia kriisejä (Boko Harman Nigeriassa, ISIS Irakissa, Israelin ja Palestiinan konflikti) perinteisiä talouteen (tavalla tai toisella) perustuvia kriisejä Ukrainassa, Etelä-Kiinan merellä ja Etelä-Kaukasian kiista Armenian ja Azerbaidžanin välillä.
En minä väitä, että ne ovat suoraan toisiinsa sidoksissa, mutta jotain yhtäläisyyksiä niissä on. Ideologia ja raha, ne perinteiset pahat nyt ainakin.
Mikä on Kiinan rooli ja sen tulevaisuus? Kiina tekee ensimmäistä kertaa vuosikausiin aktiivista ulkopolitiikkaa Etelä-Kiinanmerellä, missä sikäläiset laivastot ovat törmäilleet ja kaikin keinoin näyttäneet toisilleen keskisormea. Siellä suojataan energiareservejä, mutta myös laivaliikennettä. Joskin laivaliikenne tuskin olisi yksinään liikkeelle paneva voima.
Mikäli Venäjän, Ukrainan ja EU:n kriisi todella eskaloituu tasolle, jossa energialla ruvetaan käymään sotaa on Venäjä pinteessä. Ruokaa ja elintarvikkeita voidaan kierrättää muiden maiden kautta (Valko-Venäjä), mutta energian siirtokapasiteettia ei yksinkertaisesti vielä ole. Sitä ollaan rakentamassa Kiinan ja Venäjän välille, mutta se ei toteudu vielä ainakaan viiteen vuoteen. Kaasuputkea kun ei vielä ole, mutta uskoisin Gaspromin kavereiden rakentavan sitä kohtuullisen nopealla vauhdilla.
Kiina turvaa itsellensä energiavaihtoehtoja. Vieläpä sillä periaatteella, että ostetaan ensiksi naapureiden varannot tyhjiksi, eikä omiin kosketa vielä ollenkaan. Wikipedian mukaan Kiinalla on hallussaan 15 % maailman hyödynnettävistä liuskekaasuvarannoista.
Ideologisia sotia on taas vaikeampi ymmärtää. Miten uskoa voi mitata? En tiedä.. enkä ole kovin innoissani sitä edes selvittämään. Mitä uskonsota sitten taistelijoilleen tarjoaa? Mielenrauhaa kaiketi. Toki kyllä se tuo parhaimmillaan myös maallista hyvää. Oma armeija, omat orjat ja enemmän rahaa kuin naapureilla, aika lailla ihmiskehityksen liikkeelle panevia voimia kaikki. Kerro minulle valtio joka ei jossain kehityksensä vaiheessa ole perustunut tuohon kovaan kolmikkoon.
Valitettavasti radikaali islam on tällä hetkellä se voima, joka tuntuu tarjoavat kannattajilleen parhaan mahdollisuuden oman yhteiskunnallisen asemansa parantamiseen. Länsimainen versio on toki verettömämpi, mutta siinä kilpailu on kovempi ja se tarvitsee enemmän rahaa.
En minä väitä, että ne ovat suoraan toisiinsa sidoksissa, mutta jotain yhtäläisyyksiä niissä on. Ideologia ja raha, ne perinteiset pahat nyt ainakin.
Mikä on Kiinan rooli ja sen tulevaisuus? Kiina tekee ensimmäistä kertaa vuosikausiin aktiivista ulkopolitiikkaa Etelä-Kiinanmerellä, missä sikäläiset laivastot ovat törmäilleet ja kaikin keinoin näyttäneet toisilleen keskisormea. Siellä suojataan energiareservejä, mutta myös laivaliikennettä. Joskin laivaliikenne tuskin olisi yksinään liikkeelle paneva voima.
Mikäli Venäjän, Ukrainan ja EU:n kriisi todella eskaloituu tasolle, jossa energialla ruvetaan käymään sotaa on Venäjä pinteessä. Ruokaa ja elintarvikkeita voidaan kierrättää muiden maiden kautta (Valko-Venäjä), mutta energian siirtokapasiteettia ei yksinkertaisesti vielä ole. Sitä ollaan rakentamassa Kiinan ja Venäjän välille, mutta se ei toteudu vielä ainakaan viiteen vuoteen. Kaasuputkea kun ei vielä ole, mutta uskoisin Gaspromin kavereiden rakentavan sitä kohtuullisen nopealla vauhdilla.
Kiina turvaa itsellensä energiavaihtoehtoja. Vieläpä sillä periaatteella, että ostetaan ensiksi naapureiden varannot tyhjiksi, eikä omiin kosketa vielä ollenkaan. Wikipedian mukaan Kiinalla on hallussaan 15 % maailman hyödynnettävistä liuskekaasuvarannoista.
Ideologisia sotia on taas vaikeampi ymmärtää. Miten uskoa voi mitata? En tiedä.. enkä ole kovin innoissani sitä edes selvittämään. Mitä uskonsota sitten taistelijoilleen tarjoaa? Mielenrauhaa kaiketi. Toki kyllä se tuo parhaimmillaan myös maallista hyvää. Oma armeija, omat orjat ja enemmän rahaa kuin naapureilla, aika lailla ihmiskehityksen liikkeelle panevia voimia kaikki. Kerro minulle valtio joka ei jossain kehityksensä vaiheessa ole perustunut tuohon kovaan kolmikkoon.
Valitettavasti radikaali islam on tällä hetkellä se voima, joka tuntuu tarjoavat kannattajilleen parhaan mahdollisuuden oman yhteiskunnallisen asemansa parantamiseen. Länsimainen versio on toki verettömämpi, mutta siinä kilpailu on kovempi ja se tarvitsee enemmän rahaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)