Tilannekatsaus

En viitsi kirjoittaa tällä kertaa enempää, mutta kuvastakoon tämä tunnelmiani tällä kertaa.

Kaihomieltä ja suunnitelmia

Parvekkeen kesäkausi on nyt avattu. Laitoin kansituolin taas pystyyn, pesin kankaan ja loikoilin vähän aikaa aamupäivän auringosta nauttien. Kuuntelin radiosta musiikkia ja fiilistelin. Parveke tulee olemaan se mitä minä jään kaipaamaan kun joskus tästä lähden pois. Vaikea kuvitella, että saa jotain aivan yhtä hyvää tilalle.

Tänään ei grillattu vaikka olisi ollut ihan hyvä ilma. Olisin periaatteessa kyllä voinut tehdä jauhelihapihvejä, mutta en viitsinyt. Grillataan sitten vappuna jotain. Hmm.. Saksalaista perunasalaattia ja jauhelihakebakkoja? Voisi olla ihan hyvä idea. Seuraksi jotain vaalean viileän makuista dippiä ja kuohuviiniä.

Laitetaan harkintaan.

Karvaisten käsien puuttuessa

Olen seurannut energiapoliittista keskustelua koko sen ajan mitä sitä on julkisuudessa käyty. Tunteeni ovat vaihdelleet laidasta laitaan, mutta usein päälimmäiseksi on jäänyt epäusko ja huvittuneisuus. En ole hirveästi ydinenergian kannattaja, mutta ajatus puusta uusiutuvana energiamuotona on mielestäni jonkin verran yliampuvaa.

Ajatus perustuu siihen, että puu kasvaa aina uudestaan, mutta kun luonnon logiikassa se puu ei häviä sieltä metsästä mihinkään. Sama biomassa pyörii kehässä yhä uudestaan ja uudestaan. Nytpäälimmäiseksi jää nyt se käsitys, että metsää ruvetaan viljelemään samalla tavoin kuin viljaa. Lannoitetaan, kylvetään ja korjataan. Samaa sykliä uudestaan ja uudestaan. Enpä tiedä.. jotenkin keinotekoiselta se kuulostaa.

Muuten.. millä se kaikki puumäärä saadaan pois sieltä metsistä? Hevosella ja hiellä? Tuskinpa. Kyllä sinne lähtee möyrimään yhä suurempi joukko harvestereja ja tukkirekkoja, joiden perässä ei jatkojohtoa kannata roikottaa.

Olisinpa harvesterikauppias, metsuri, rekkamies tai huoltoasemanpitäjä jossain päin metsäistä maaseutua, niin kasvattaisin käsiini oikein tuuhean karvan. Sellaisen jota olisi hyvä hieroa.

Mitä tapahtuu Iranille?

Mitkä ovat Yhdysvaltojen vaihtoehdot Iranin kanssa? Iranin suurin ongelma on sen maantieteellinen sijainti. Iranin pystyy sijaintinsa ansiosta pitämään tikaria koko maailman valtimolla, kontroloidessaan Persian lahden öljyliikennettä. Tätä maailma on sietänyt vaihtoehtojen puuttumisen johdosta, mutta onko maailma valmis hyväksymään tikarin vaihtumisen sapeliin? Tähän Iranin johto pyrkii ydinaseistamalla itsensä.

Iranilla on olemassa oleva kyky, iskea ohjuksillaan käytännössä kaikkialle Lähi-Idän alueella. Siinä vaiheessa kun konventionaalinen taistelukärki vaihtuu ydinkärjeksi, maailman talous saa sapelin kaulalleen. Tätä tilannetta pelkäävät varmasti kaikki, mutta Yhdysvallat ovat ainoa, joka julkisesti pohtii vaihtoehtoja tilanteen estämiseksi.

Yhdysvaltojen ongelma on siinä, että kaikki millä Irania on tähän mennessä ahdistettu ei ole estänyt tilanteen etenemistä. Iran on todennäköisesti joka päivä askeleen lähempänä käyttökelpoista ydinasetta, huolimatta jo olemassa olevista pakotteista. Ongelmaa ei pystytä ratkaisemaan niin kauan kun Iran on siellä missä se on. Eikä sitä voi sieltä muuallekaan siirtää.

Ongelman ratkaisut:


- Iran luopuu ydinohjelmastaan ja kiistattomasti todistaa kaiken ydinmaterian tuhotuksi
- Suostuu kansainvälisen yhteisön rajattomaan valvontaan
- Iranin politiikka muuttuu länsimieliseksi
- Uhkaava tikari otetaan pois

Kahta ensimmäistä on koetettu tähän mennessä, mutta tuloksen me kaikki tiedämme. Iranin tahtotila on maksimoida maantieteellisen asemansa tarjoama hyöty, eikä ole nähtävissä ensimmäistäkään merkkiä siitä, että tämä muuttuisi. Miksi Iran ylipäätänsä heittäisi vapaaehtoisesti vahvimmat valttinsa pois? Ei sellaiseen vaihtokauppaan ole riittävän suurta vastapanosta. Sitä paitsi, voiko kokonaista valtiota valvoa niin aukottomasti, että epäilykselle ei jää sijaa?

Iranin poliittisen suuntauksen muutoksesta ei myöskään ole näkyvissä kovin suuria valomerkkejä. Pitääkö viime kuukausien mielenosoitukset nähdä merkkinä tulevaisuudessa olevasta kurssin muutoksesta? En osaa sanoa, mutta selvä repeämä se on julkisivun yhteneväisyydessä. Vaikka poliittisia muutoksia tapahtuisikin, se ei muuta maantiedettä mihinkään.

Kuinka tikari otetaan pois vihaisen miehen kädestä? Uhataan miekalla, mutta silloin pitää olla valmis myös siihen, että tikari lyö ensiksi.

Kirjoituksen insipiroi BBC News:n artikkeli Yhdysvaltojen vaihtoehdoista Iranin osalta.

William Blightin vanavedessä

Pojat kokeilee jotain sellaista, mitä minäkin haluaisin kokeilla. Tuollainen veneellä seikkailu maailman merillä olisi pahuksen kova juttu ja lähtisin mielelläni vaikka heti huomenna jos tilaisuus tulisi eteen. Joten jos olet lähdössä purjehtimaan etelämerelle ja tarvitset ylimääräistä käsiparia, niin allekirjoittaneelle voi laittaa viestiä.

William Blight oli HMS Bountyn kapteeni.

Shakkiturnaus aloittelijalle

Kävin eilen lauantaina pelaamassa shakkia, ihan virallisessa turnauksessa. Tai noh.. en minä tiedä kuinka virallinen aloittelijatunraus nyt ylipäätänsä voi olla, mutta siellä minä siirsin nappuloita. Turnaus kesti viisi kierrosta, joten jokaiselle tuli viisi 15 minuutin ottelua. En ole aivan varma ilmoitetaanko käytössä ollut aika tyyliin 15+15 minuuttia, mutta kummallakin oli tuo varttitunti aikaa miettiä omia siirtojaan.

Olin itse asiassa valmitautunut turnaukseen, käymällä keskiviikkona baarissa pelaamassa minua paljon paremman kaverin kanssa muutaman tunnin. Oikeastaan kävimme läpi kahta erilaista aloitusta, mustalle kuningasintialaista puolustus ja valkeille kuningatargambiitti. Kumpikin oli minulle entuudestaan tuntemattomia, mikä varmaan kertoo aika paljon millä tasolla meikäläinen on shakkia pelannut. Eli en tiedä perusasioita.

Viidestä palaamastani pelistä voitin kaksi ja kärsin kolme tappiota. Ensimmäinen voitto tuli kellon kautta, sillä vastustajalla loppui aika. Jälkimmäinen voitto oli ihan puhtaasti oman pelin kautta, jossa hyökkäsin valkealla. Luovuin opetellusta kuningatargambiitista ja aloitin valkoisella jotenkin seuraavasti, eli kolmen sotilaan rintamalla c, d, e - 4 riville. Tämä peli oli muuten siinä mielessä hauska, että pystyin selvästi haistamaan kuinka vastustaja meni pelin aikana paniikkiin. Sen huomasi aivan selvästi hengityksestä ja ylimääräisestä liikehdinnästä. Lisäksi vastustajan peli hajosi välittömästi sen jälkeen. Tuli juuri niitä typeriä virheitä, joista minäkin kärsin.

Kolme tappiota johtuivat periaatteessa kaikki omasta virheestä. Minun pelikäsitys ei vielä yksinkertaisesti riitä siihen, että pystyn seuraamaan peliä aukottomasti. Meinaa käytännössä sitä, että jätän jonkun upseerin haavoituvaan asemaan ja menetän sen käytännössä ilmaiseksi. Kolmas peli ratkesi lopulta ohestalyöntiin, joka on minulle ihan uusi juttu. Huolimatta siitä, että sekin on wikipedian mukaan keksitty joskus 1500-luvulla. Hitostako minä sen tiesin...

Kokemuksena ihan jees. Minua harmittaa nuo omat virheet, joita en näen noin lyhyessä peliajassa. Tuntuu siltä, että häviän virheisiin, jotka pystyn välttämään kun saan miettiä rauhassa.

Terveisiä entiseen elämään

Mahtaakohan sitä entisen elämän työnantajalla, olla keikat vähissä kun on työajalla aikaa käydä lukemassa blogia ;)

Terveisiä vain sinne sinisen tähden maailmaan.

Kävi huutamassa!!

No niin, nyt on sitten oikeasti huudettu voittava huuto, eikä vain nuoleskeltu näppejään. Edellisen kerran huutokaupassa käydessäni, hinta karkasi välittömästi niin korkeaksi ettei siihen meikäläisen pelimerkit riittäneet. Tällä kertaa tilanne oli toinen.

Kävin Apollo Auctionsin huutokaupassa ostamassa itselleni taidetta. Carl-Gustav Lilius on todennäköisesti suurin hankolainen taiteilija ja nyt huudettavana ollut teos oli siinä hintaluokassa, missä olin valmis liikkumaan. Eihän kyse ole mistään "kaikkien aikojen parhaasta työstä", mutta on siinä jotain mistä minä pidän. En vain osaa yksilöidä sitä tähän, mutta ei kait sitä tarvitsekkaan. Riittää, että se on minun seinälläni ja olen siihen tyytyväinen.

Samalla reissulla tuli huudettua kaverin puolesta Pentti Kaskipuron grafiikkaa, joten reissu täytti myös yleisemmän hyödyllisyyden tunnusmerkit. Hauska päivä.

Cheer up you old bugger!

Tämä pitäisi saada soimaan aina maanantai aamuisin.

Menneitä kuvia

Kävin katsomassa vanhoja kuvia, joita olen laittanut nettiin Flickr sivulle. Ei mitään tarkempaa tarkoitusta, kunhan kävin katsomassa millaisia kuvia olen joskus kuvannut. Osa on ihan hyviä, vaikka itse niin sanonkin ja onnistuivat tuomaan paljon erilaisia muistikuvia menneiltä vuosilta.



Ehkä eloisampana mieleen tuli se minun retkeni Barentsinmeren rannalle ja takaisin elokuulta 2008. Se on edelleen yksi parhaimmista reissuista, joita olen omin päin tehnyt ja siksi varmasti niin kirkkaana mielessäni. Olisi oikeastaan joskus käytävä samansuuntainen reissu uudestaan. Ei ehkä välttämättä aivan samalla reittisuunnitelmalla, mutta samalla idealla kuitenkin. Jälkikäteen minua jäi harmittamaan se Norjan osuuden jääminen niin lyhyeksi kun pelkkää pihiyttäni säästelin bensiinin kanssa. Se telttailu Barentsinmeren rannalla jäi myös toteutumatta kun jänistin viime kerralla. Puolustuksena voin kuitenkin sanoa sen, että se yö jossain Saariselän eteläpuolella kultavaltauksen naapurissa oli hemmetin viileä. Pari sataa kilometriä pohjoisempana olisi varmasti tullut vilu.



Kalastus jäi muuten kanssa kokonaan kokeilematta vaikka siihenkin olisi ollut suuret ja hienot puitteet. Hitto.. oli se vain upea reissu.

Kevään harmaudesta

Helsingin kevät on harmaan hiekan värinen, mutta eloisa ja parhaimmillaan kovin lämmin ja viehättävä. Kaikki harmaus kertaantuu ikkunoiden heijastuksista ja katukivien värittömyydestä, tuntuu kun kaikki väri on kadonnut. Ainoat silmänilot ovat pari viehättäviä nuoren neidon sääriä, joita vilistää vastaan kasvavalla frekrenssillä. Kevät on hieno asia.

Tukholman asukit pyörivät jaloissa ja esittävät olevansa, vaikka oikeasti vain esittävät. Pintaa ilman tekstuuria. Sisältö on kadonnut koska muotoa ei ole sitä rajoittamassa. Suokoon se heille anteeksi, sillä on kevät ja ilonlähteet ovat vielä harvassa.

Wanha Kauppahalli on erilainen paikka kuin Hakaniemen Kauppahalli, siellä keskitytään tunnelmaan kun sillan toisella puolella pureudutaan konkretiaan. Sitä löytyy tietysti Etelärannastakin, mutta mittasuhde on erilainen. Kotimaisen kaviaarin kilohinta on tänään 2700 euroa, mutta kampelaa ei saanut savustettuna. Ajatuksia se kuitenkin herätti ja muistikuvan aamulla koetuista pohjaverkoista ja savustuspönttökuuman kampelan tuoksusta. Unohtamatta tietenkään sitä ainoaa silakkaa.

Onko kauden jäätelökausi avattu jos syö tötterön kauppakeskuksen sisällä?

Naapuruston kingi

Huomasin maanantaina, että naapurustossa asuu fasaani. Siis ainakin yksi, vaikka todennäköisesti niitä on useampia. Huomion herätti fasaani kukon äänekäs "köök-kö-kök" huuto, jolla se herätteli kanojen huomiota.

En yhtään ihmettelisi vaikka kyseinen kukko olisi kulmakunnan kingi, sillä tänään lähtiessäni aamulla liikkeelle, lähes törmäsin lintuun ulko-ovella. Ja se oli valtava. Ehdottomasti suurin koskaan näkemäni fasaani ja olen minä niitä muutaman ehtinyt elämäni aikana näkemään. Painoa en lähde sille veikkaamaan, mutta välitön ajatukseni oli miettiä miltä se maistuisi tulevana sunnuntaipäivänä.

Betty Boop - Minnie the Moocher

Yhteenveto vedoista

No niin, tätä minä tarkoitan kun kirjoitan siitä ajankohdasta, jolloin hyvät vedot käyvät vähiin. Kolmesta lyömästäni vedosta kaksi meni puihin ja vain yksi päättyi kuten ennakoin. Manchester City murskari Burnleyn, muistaaksei 6-1 vieraissa ja ansaitsi voittonsa. Tottenham ja Everton töpeksivät omat ottelunsa ja aiheuttivat minulle harmia. Olin kuitenkin varautunut tilanteeseen ja lyönyt Manchester Cityn puolesta sen verran paljon suuremman panoksen, että pelikassa on tasoissa. Ei menetyksiä, mutta ei voittoja.

Jälkiviisaana minun olisi pitänyt lyödä vetoa vain sen ottelun osalta, mikä oli mielestäni todennäköisin. Tällä tavoin olisin pärjännyt kokonaisuudessa paremmin ja oikeasti tienannut lisää pelimerkkejä. Nyt unohdin sen, että West Hamilla oli enemmän voitettavaa kuin Everttonilla. Tottenham sen sijaan töpeksi puhtaasti, sen ei olisi pitänyt hävitä vieraissa tällä tavalla. Toisaalta kyse on uhkapelistä.

Viikonlopun vedonlyönnit

Löin taas vetoa, sillä elämme sitä jalkapallokauden hetkeä, jolloin hyvät vedot alkavat käydä vähiin. Tarkoittaa sitä, että eurooppalainen kausi on lähestymässä loppua ja jokaisesta pisteestä taistellaan tavallista enemmän. Se lisää väistämättä epävarmuutta ja heikentää rahanteon mahdollisuuksia. Olen nimittäin vahva uskoja suosikkien puolesta pelaamiseen.

Ohessa viikonlopun kolme vetoa:

1) Sunderland vs. Tottenham 2
- Tottenham ei ole niin selvä suosikki kuin haluaisin, mutta uskon Tottehamin pystyvän vierasvoittoon.

2) Burnley vs. Manchester City 2
- ManC on ollut hieman hankala pelattava. Se on useimmiten voittanut ne ottelut, jotka sen on kuulunutkin voittaa. Samaan aikaan on mukaan mahtunut yllättäviä tappioita, joten olen pyrkinyt olemaan varovainen Cityn kanssa.

3) Everton vs. West Ham 1
- Everton on hyvä ja voittaa hyvällä prosentilla heikompia joukkueitaan. West Ham on tappioputkessa joka saattaa katketa koska tahansa, mutta mielestäni on todennäköisempää ettei se tällä kertaa vielä katkea.

Harkitsin Arsenalin puolesta pelaamista, mutta kerroin oli vain 1,20 ja se on mielestäni tällä kertaa liian pieni riskiin nähden. Arsenal pelasi kovan pelin Barcelonaa vastaan ja melkein hävisi kotonaan joukkueelle, joka pelaa paremmin sitä peliä, josta Arsenal on kuuluisa. En osaa ennustaa miten se vaikuttaa huomisen sarjapelissä. Sitä nähden se mahdollinen 20% tuotto on liian pieni.