Hangon rintama on hieman pienemmälle huomiolle jäänyt rintama toisen maailmansodan aikana. Se oli kuitenkin selvä raja Suomen ja Neuvostoliiton välillä ja vaikka suurimittaisia operaatioita siellä ei käyty, oli sen merkitys kuitenkin huomattava. Enimmillään Hankoniemeä asutti lähes 30,000 neuvostosotilasta sekä yli 22,000 suomalaista puolustajaa sekä ruotsalaisia vapaaehtoisia.
Taistelut rajoittuivat pääasiassa tykistötaisteluihin, mutta myös verisiä tiedusteluretkiä tehtiin molemmin puolin. Neuvostosotilaat kunnostautuivat erityisesti saaristosodankäynnissä, jossa taisteltiin Hangon saariston saarien hallinnasta. Erityisen verisiä näistä olivat Bengtsärin taistelu, Horsön taistelu sekä Hästön taistelu.
Horsön taisteluun osallistui 91 suomalaista eli puolitoista kk-joukkuetta, yksi krh-ryhmä ja kaksi pst-ryhmää. Heitä vastaan hyökkäsi 250 neuvostosotilasta ja matruusia eli JR 270:n jalkaväkijoukkue sekä miehiä 8. Erillisestä rautatiepataljoonasta ja hangon tukikohdan muista joukko-osastoista. Taistelu kesti kaksi aamuyön tuntia, sitten suomalaisten puolustajien oli vetäydyttävä maihinnousijoiden tieltä. Suomalaiset menettivät kaatuneina ja haavoittuneina lähes puolet saaren puolustajista. Taistelu käytiin 11.7.41, mutta siihen liittyviä taisteluita käytiin myös myöhemmin elokuussa, syyskuussa ja lokkuussa. Taisteluiden verisyys johtuu usein saarien maastosta, joka on lähes poikkeuksetta puhdasta graniittia, joka peittyy paikoitellen mäntymetsikköön. Suojaa ei juuri ole.
Hangon Lappohjassa on Rintamamuseo, joka on kokemut sukupolven vaihdoksen. Museon perustanut ja sitä pitkään johtanut Stig Häggstöm menehtyi helmikuussa ja museon johtoon on siirtynyt hänen poikansa Ralf Häggström. Museo jatkaa toimintaansa ja on avannut toimintansa taas uudeksi kesäkaudeksi. Asiasta kertoo Hangonlehti verkkosivuillaan. Museo itsessään on hyvin tyypillinen "pienen rahan" sotilasmuseo. Siellä on runsaasti erilaista vanhaa sotakalustoa, kenttälinnoituksia ja pieni näyttelytila, jossa muistini mukaan toimii myös kahvio.
Yksinään museo ei houkuttele tutustumaan, mutta mikäli aihepiiri kiinnostaa, on se pysähtymisen arvoinen. Minä kyllä yhdistäisin museoretken vierailuun myös Hangossa, sillä kauniina kesäpäivänä on hyvät mahdollisuudet upeaan kesäretkeen suomen etelässä.
lauantai 26. toukokuuta 2012
Positiivista ja negatiivista kurssilaskua
Kurssilasku on kirpaissut ja tuntuu ikävältä katsoa osakesalkun markkina-arvoa, sillä se on pienentynyt tuntuvasti. Suurimmat syylliset tähän tietysti ovat Talvivaara ja Nokia, mutta niistäkin minua ainoastaan jälkimmäinen todella harmittaa. Nokian osakkeet jättäisin ostamatta, mikäli se olisi enää mahdollista. Talvivaara sen sijaan on pitkän aikavälin sijoitus, enkä ole suoranaisesti siitä huolissani.
Kurssilasku on toisaalta myös positiivinen asia. Olen käytännössä tuplaamassa omistukseni Fortumissa ja se on mielestäni hyvä asia. Odotan sille sijoitukselle yli 6% osinkotuottoa taas ensi keväänä ja se on huima luku. Lisäksi mikäli tuo avoimena oleva toimeksianto Fortumista menee ensi viikolla läpi, olen myös uudelleensijoittanut tämän vuoden osingot. Ainoastaan Fiskarsin syksyllä irtoava lisäosinko, jää odottamaan uudelleen sijoitusta. Toisaalta tässä on vielä monta kuukautta välissä, ennen kuin se edes irtoaa ja maksetaan tilille.
Mikäli hieman otan ennakkoa, on Fiskars ollut minulle todella hyvä sijoitus. Se on pärjännyt kurssin osalta parhaiten ja olen saanut tililleni, syksyn lisäosinko mukaan laskettuna, EUR 3,79 kylmää riihikuivaa rahaa, jokaiselle omistamalleni Fiskarsin osakkeelle. Kyseessä on siis minun osuuteni niistä kaikista Fiskarsin saksista, joita maailmalla on myyty ja ostettu parin viime vuoden aikana.
Minun on edelleen vaikea ymmärtää miksi omistaminen, sijoittaminen ja pörssi ovat joidenkin kielenkäytössä negatiivisia asioita. Olen aivan yhtä pöllämystynyt, tavallinen kansalainen kuin kuka tahansa. Ainoa ero tulee siitä, että olen käyttänyt hyödykseni niitä mahdollisuuksia mitä meillä vapaassa yhteiskunnassa ja markkinataloudessa on. Raha työskentelee minun hyväkseni, aivan itsekseen.
Kurssilasku on toisaalta myös positiivinen asia. Olen käytännössä tuplaamassa omistukseni Fortumissa ja se on mielestäni hyvä asia. Odotan sille sijoitukselle yli 6% osinkotuottoa taas ensi keväänä ja se on huima luku. Lisäksi mikäli tuo avoimena oleva toimeksianto Fortumista menee ensi viikolla läpi, olen myös uudelleensijoittanut tämän vuoden osingot. Ainoastaan Fiskarsin syksyllä irtoava lisäosinko, jää odottamaan uudelleen sijoitusta. Toisaalta tässä on vielä monta kuukautta välissä, ennen kuin se edes irtoaa ja maksetaan tilille.
Mikäli hieman otan ennakkoa, on Fiskars ollut minulle todella hyvä sijoitus. Se on pärjännyt kurssin osalta parhaiten ja olen saanut tililleni, syksyn lisäosinko mukaan laskettuna, EUR 3,79 kylmää riihikuivaa rahaa, jokaiselle omistamalleni Fiskarsin osakkeelle. Kyseessä on siis minun osuuteni niistä kaikista Fiskarsin saksista, joita maailmalla on myyty ja ostettu parin viime vuoden aikana.
Minun on edelleen vaikea ymmärtää miksi omistaminen, sijoittaminen ja pörssi ovat joidenkin kielenkäytössä negatiivisia asioita. Olen aivan yhtä pöllämystynyt, tavallinen kansalainen kuin kuka tahansa. Ainoa ero tulee siitä, että olen käyttänyt hyödykseni niitä mahdollisuuksia mitä meillä vapaassa yhteiskunnassa ja markkinataloudessa on. Raha työskentelee minun hyväkseni, aivan itsekseen.
maanantai 21. toukokuuta 2012
Ennen NHL oli parempi
Olen jo niin varttunut, että voin sanoa huoletta, että ennen vanhaan kaikki oli paremmin. No joka tapauksessa NHL:ssä kaikki oli paremmin, pelaajat olivat todellisia legendoja, eivätkä tämän päivän piparkakkupoikia. Pitäisi hakea jostain vanhat lätkäkortit ja hieman fiilistellä, sieltä löytyisi suuria nimiä.
Pavel Bure, Wayne Gretzky, Mario Lemieux, Brett Hull, Jaromir Jagr, Patrick Roy, Curtis Joseph, Eric Lindros, Dominik Hasek, Al MacInnis, Paul Kariya, Mark Messier, Sergei Fedorov, Patrick Roy, Ed Belfour, Felix "The Cat" Potvin, Martin Brodeur jne, jne..
Se oli hienoa aikaa. Taidan oikeasti kaivaa ne lätkäkortit jostain esille.
Pavel Bure, Wayne Gretzky, Mario Lemieux, Brett Hull, Jaromir Jagr, Patrick Roy, Curtis Joseph, Eric Lindros, Dominik Hasek, Al MacInnis, Paul Kariya, Mark Messier, Sergei Fedorov, Patrick Roy, Ed Belfour, Felix "The Cat" Potvin, Martin Brodeur jne, jne..
Se oli hienoa aikaa. Taidan oikeasti kaivaa ne lätkäkortit jostain esille.
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Miehet jotka muuttivat historiaa
Didier Drogba on kuin panssarivaunu, ei sellainen hidas ja kömpelö vaan moderni, nopea ja ketterä, ja ennen kaikkea voimakas ja tuhovoimainen. Mies alkaa olla jalkapalloilijaksi jo vanha, mutta ei vielä missään nimessä väsynyt. Upea uurastus ja kylmänviileä viimeistely rangaistuspotkuun, joka takaa hänen asemansa jalkapalloilun historiassa. Mies on legenda.
Siitä hetkestä kun Chelsea tasoitti ottelut 1-1, olin taipuvainen uskomaan, että mestaruus lähtee Lontooseen. Kun Cech torjui Arjen Robbenin rangaistuslaukauksen, olin varma Chelsean voitosta. Se vain tuntui oikealta.
En koe olevani Chelsean kannattaja, mutta olen aidosti tyytyväinen, että Roman Abramovich sai Mestareiden Liigan mestaruutensa. Mies muutti jalkapalloilun Englannissa ja lopulta myös muualla Euroopassa. Ei sillä, mitä teki jalkapallokentällä vaan sillä, miten mestaruuksia ja menestystä saavutetaan omistajan aitiosta. Kaikkea hyvää hänelle ja hänen jalkapallojoukkueelleen.
Siitä hetkestä kun Chelsea tasoitti ottelut 1-1, olin taipuvainen uskomaan, että mestaruus lähtee Lontooseen. Kun Cech torjui Arjen Robbenin rangaistuslaukauksen, olin varma Chelsean voitosta. Se vain tuntui oikealta.
En koe olevani Chelsean kannattaja, mutta olen aidosti tyytyväinen, että Roman Abramovich sai Mestareiden Liigan mestaruutensa. Mies muutti jalkapalloilun Englannissa ja lopulta myös muualla Euroopassa. Ei sillä, mitä teki jalkapallokentällä vaan sillä, miten mestaruuksia ja menestystä saavutetaan omistajan aitiosta. Kaikkea hyvää hänelle ja hänen jalkapallojoukkueelleen.
lauantai 19. toukokuuta 2012
Five Minutes With: Dita Von Teese
Sääli ettei itse videota taida saada tuotua tähän, mutta oheisen linkin takana on viiden minuutin haastattelu Dita Von Teesen BBC:n Matthew Stadlenin toimittamana.
Dita on kiehtova nainen ja todennäköisesti lähes yksin vastuussa burleskin noususta uudelleen taiteenmuodoksi. Siitähän tuossa on kyse, ihmisen viihdyttämisestä ja siitä kuinka se tehdään taidokkaasti ja hienostuneesti. Taidetta.
Ihailen vahvoja persoonia, niitä jotka osaavat herättää huomiota omalla ammattitaidollaan. Taidokkuus vetää minua aina puoleensa.
Dita on kiehtova nainen ja todennäköisesti lähes yksin vastuussa burleskin noususta uudelleen taiteenmuodoksi. Siitähän tuossa on kyse, ihmisen viihdyttämisestä ja siitä kuinka se tehdään taidokkaasti ja hienostuneesti. Taidetta.
Ihailen vahvoja persoonia, niitä jotka osaavat herättää huomiota omalla ammattitaidollaan. Taidokkuus vetää minua aina puoleensa.
perjantai 18. toukokuuta 2012
Lähitaistelumerkki
Ihminen on turhamainen, mutta vailla luontaisia kyvykkyyden ja mahtavuuden merkkejä, meillä ei ole punaisia silmänympäryksiä tai harmaan hopeista karvaa selkämyksessämme osoittamassa kuinka mahtavia olemme. Onneksi olemme kekseliäitä ja kunniastamme kiinnipitäviä, siksi olemme saaneet kunnia- ja ansiomerkit, osoittamaan kiitollisuutta, hienoutta ja kyvykkyyttä.
Toisessa maailmansodassa jaettiin, keksittiin ja ansaittiin lukuisia merkkejä, mitaleja ja ansioristejä. Niistä on tullut monelle kateuden ja keräilyn kohteita, kuten minullekin. Tosin minulla tuo on painottunut kyllä enemmän keräilyn puolelle, joskin sekin on viime vuosina rajoittunut pelkäksi omistamiseksi. Kunniamerkkejä ei enää tahdo löytää mistään, sillä ne on kerätty visusti talteen jo aikaa sitten. Viimeisimmät kirpputorilöydöt olen tehnyt 90-luvulla, enkä sen jälkeen ole löytänyt enää mitään. Ei ensimmäistäkään merkkiä. Ohessa kuitenkin yksi hienoimmista.
Kyseessä on toisen maailmansodan aikainen saksalainen lähitaistelusolki. En ole hirveän paljoa perehtynyt näihin, mutta olen kohtuullisen varma, että kyseessä on hopeinen versio. Kyseistä solkea jaettiin kolmessa eri luokassa, pronssisesta hopeisen kautta kultaiseen. Wikipedia tietää kertoa, että hopeista jaettiin 9500 kappaletta, joten kyseessä on kohtuullisen harvinainen merkki.
Merkitseekö se minulle mitään erityistä? Ei, sillä se on keräilykohde, jonka olen joskus löytänyt / halvalla ostanut. Sillä ei ole omakohtaista historiaa, eikä siksi liity minuun millään tavalla. Itse asiassa en ole täysin varma, onko solki edes aito, mutta hieno kopio se joka tapauksessa olisi. Tosin käsittääkseni mitään ei ole niin paljoa kopioitu kuin toisen maailmansodan aikaisia saksalaisia mitaleja.
Saatan laittaa muitakin merkkejä näkyville, mutta en vielä tällä kertaa. Tämä saa riittää maistiaisiksi tällä kertaa.
Toisessa maailmansodassa jaettiin, keksittiin ja ansaittiin lukuisia merkkejä, mitaleja ja ansioristejä. Niistä on tullut monelle kateuden ja keräilyn kohteita, kuten minullekin. Tosin minulla tuo on painottunut kyllä enemmän keräilyn puolelle, joskin sekin on viime vuosina rajoittunut pelkäksi omistamiseksi. Kunniamerkkejä ei enää tahdo löytää mistään, sillä ne on kerätty visusti talteen jo aikaa sitten. Viimeisimmät kirpputorilöydöt olen tehnyt 90-luvulla, enkä sen jälkeen ole löytänyt enää mitään. Ei ensimmäistäkään merkkiä. Ohessa kuitenkin yksi hienoimmista.
Kyseessä on toisen maailmansodan aikainen saksalainen lähitaistelusolki. En ole hirveän paljoa perehtynyt näihin, mutta olen kohtuullisen varma, että kyseessä on hopeinen versio. Kyseistä solkea jaettiin kolmessa eri luokassa, pronssisesta hopeisen kautta kultaiseen. Wikipedia tietää kertoa, että hopeista jaettiin 9500 kappaletta, joten kyseessä on kohtuullisen harvinainen merkki.
Merkitseekö se minulle mitään erityistä? Ei, sillä se on keräilykohde, jonka olen joskus löytänyt / halvalla ostanut. Sillä ei ole omakohtaista historiaa, eikä siksi liity minuun millään tavalla. Itse asiassa en ole täysin varma, onko solki edes aito, mutta hieno kopio se joka tapauksessa olisi. Tosin käsittääkseni mitään ei ole niin paljoa kopioitu kuin toisen maailmansodan aikaisia saksalaisia mitaleja.
Saatan laittaa muitakin merkkejä näkyville, mutta en vielä tällä kertaa. Tämä saa riittää maistiaisiksi tällä kertaa.
maanantai 14. toukokuuta 2012
Hullut koirat
Olen kuullut sanonan "hullut koirat ja englantilaiset", mikä kertoo siitä kuinka keskipäivän aurinkoon ei ole syytä mennä, ellei ole hullu koira tai englantilainen. Tällä kertaa tuo kuvastaa nyrkkeilyä ja ihmisiä - massoja ja sitä kuinka rahaa tehdään.
Chisora hävisi Vitalille ja taisteli David Hayen kanssa ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. No tilanteesta seurasi meteli, hämminki ja tietysti suuri suuttumus. Näillä tehdään rahaa.
Kesästä 2012 on muutenkin tulossa urheilun superkesä, sellainen mitä ei ole aikoihin nähty, jos koskaan. Nyt siihen lisätään vielä Dereck Chisoran ja David Hayen välinen nyrkkeilyottelu Lontoossa, Luxemburgin nyrkkeilyliiton hyväksymänä otteluna. En lähde arvuuttelemaan onko tapahtumassa nyrkkeilyn sisäisiä ristiriitoja, todennäköisesti, mutta kyseessä on todennäköisesti hieno show.
Siitä tässä on kyse, puhtaasta viihteestä joka puree suuriin massoihin. Niihin joille perunalastut, olut ja urheilu ovat normaali tapa nauttia elämästä. Kyllä se puree minuunkin ja haluan tuon ottelun nähdä, taatusti, mutta en lähde kuvittelemaan, että kyseessä on urheilutapahtuma. Kansalle verta ja hikipisaroita, sitä se haluaa, niin kauan kuin on jonkun toisen hiki ja veripisara.
Viihde on hienoa. Nyrkkeily on hienoa, mutta todellisuus on joskus yksinkertaista.
Photo: ACTION IMAGES
Oma veikkaukseni on, että Chisora tulee voittamaan tuon ottelun. Hän on aktiivinen ammattilainen, eikä ole osoittanut samaa mielenheikkoutta kuin David Haye - eläkeläinen.
Chisora hävisi Vitalille ja taisteli David Hayen kanssa ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. No tilanteesta seurasi meteli, hämminki ja tietysti suuri suuttumus. Näillä tehdään rahaa.
Kesästä 2012 on muutenkin tulossa urheilun superkesä, sellainen mitä ei ole aikoihin nähty, jos koskaan. Nyt siihen lisätään vielä Dereck Chisoran ja David Hayen välinen nyrkkeilyottelu Lontoossa, Luxemburgin nyrkkeilyliiton hyväksymänä otteluna. En lähde arvuuttelemaan onko tapahtumassa nyrkkeilyn sisäisiä ristiriitoja, todennäköisesti, mutta kyseessä on todennäköisesti hieno show.
Siitä tässä on kyse, puhtaasta viihteestä joka puree suuriin massoihin. Niihin joille perunalastut, olut ja urheilu ovat normaali tapa nauttia elämästä. Kyllä se puree minuunkin ja haluan tuon ottelun nähdä, taatusti, mutta en lähde kuvittelemaan, että kyseessä on urheilutapahtuma. Kansalle verta ja hikipisaroita, sitä se haluaa, niin kauan kuin on jonkun toisen hiki ja veripisara.
Viihde on hienoa. Nyrkkeily on hienoa, mutta todellisuus on joskus yksinkertaista.
Oma veikkaukseni on, että Chisora tulee voittamaan tuon ottelun. Hän on aktiivinen ammattilainen, eikä ole osoittanut samaa mielenheikkoutta kuin David Haye - eläkeläinen.
perjantai 11. toukokuuta 2012
Kevätretki
Huomenna käydään melkein ulkomailla kun lähden vuorokauden ja rapiat kevätretkelle. Nukun ensiksi pitkään, suuntaan keskustaan ja pistäydyn Stockmannilla. Tarkoitus on hakea sieltä muutama lehti, ainakin uusin The Ring ja ehkä jotain muuta maskuliinista. Kaliiperi saattaa olla vaihtoehto, mutta riippuu kannnesta.
Hieno ja hauska viikonloppu tulossa, huolimatta siitä säästä mikä on vissiin aika kostea. Toisaalta ainahan minä olen jalkapalloa katsonut Turussa sateessa, joten miksi muuttaa perinteitä. Luvassa tietysti muutakin, mutta näillä nyt mennään aluksi.
Hieno ja hauska viikonloppu tulossa, huolimatta siitä säästä mikä on vissiin aika kostea. Toisaalta ainahan minä olen jalkapalloa katsonut Turussa sateessa, joten miksi muuttaa perinteitä. Luvassa tietysti muutakin, mutta näillä nyt mennään aluksi.
torstai 10. toukokuuta 2012
Kaikkea hyvää, eikä sitä aina ehdi
Aina ei viitsi mennä vaikka kokemus olisi uusi ja varmasti mielenkiintoinen. Olin saanut, hieman yllättäen, kutsun Helen Leskisen taidenäyttelyn avajaisiin, mutta jätin menemättä. Näyttely on Bulevardi 14:sta ja saatan piipahtaa siellä jossakin vaiheessa.
Leskisen aiheena tuntuu olevan meri, minkä kuvaajana hän on ilmeisen taitava. Olen nähnyt muutaman taulun livenä ja hieman useampia erilaisina printteinä. En usko, että kyseessä on mitään elämää suurempaa taidetta, ei ainakaan sen näkemäni perusteella, mutta arvostan aina taiteilijoita, jotka myyvät töitään. Siinä Leskinen on ilmeisen ansioitunut.
Se itkee suolavettä!
Tämän huomasin kun leikkasin viipaletta uusimmasta ostoksestani. ÅCA valmistaa ahvenanmaalaista juustoa ja heidän 12 kk Prostens juusto on mainiota. Sellainen erikoinen yhdistelmä pehmeyttä ja hyvin voimakasta terävyyttä. Vaikea kuvailla, mutta pidän tästä juustosta. Siinä on jotain ainutlaatuista ja hyvää. En tiedä onko tämä kyseinen juusto voittanut mitään palkintoja, mutta saman juustolan muut juustot ovat niittäneet mainetta.
Leskisen aiheena tuntuu olevan meri, minkä kuvaajana hän on ilmeisen taitava. Olen nähnyt muutaman taulun livenä ja hieman useampia erilaisina printteinä. En usko, että kyseessä on mitään elämää suurempaa taidetta, ei ainakaan sen näkemäni perusteella, mutta arvostan aina taiteilijoita, jotka myyvät töitään. Siinä Leskinen on ilmeisen ansioitunut.
Se itkee suolavettä!
Tämän huomasin kun leikkasin viipaletta uusimmasta ostoksestani. ÅCA valmistaa ahvenanmaalaista juustoa ja heidän 12 kk Prostens juusto on mainiota. Sellainen erikoinen yhdistelmä pehmeyttä ja hyvin voimakasta terävyyttä. Vaikea kuvailla, mutta pidän tästä juustosta. Siinä on jotain ainutlaatuista ja hyvää. En tiedä onko tämä kyseinen juusto voittanut mitään palkintoja, mutta saman juustolan muut juustot ovat niittäneet mainetta.
perjantai 4. toukokuuta 2012
Talvivaara, Guggenheim yms.
Minun tekee mieli kommentoida viime viikkojen Talvivaarakohua, Guggenheim-museon äänestystä ja kaikkea muuta vastaavaa meteliä.
Kuinka tästä maasta on tullut niin pienien ihmisten koti?
*****
J.K:
Talvivaaran työntekijöiden avoin kirje: ”Jatkuva haukku satuttaa”
Kaivosyhtiö Talvivaara on julkisuudessa esiintynyt viime aikoina enemmän tai vähemmän negatiivisissa yhteyksissä.
Yhtiön eri työntekijäryhmien luottamushenkilöt työsuojeluvaltuutetut ovatkin lähettäneet medialle mielipidekirjoituksen, jossa kertovat haluavansa saada työrauhan.
– Me Talvivaaran työntekijät haluamme työrauhan nimellä ja nimettömänä huudetuilta väitteiltä ja suoranaiselta rienaukselta, johon törmäämme lähes päivittäin mediassa ja muualla. Lisäksi poliittisena pelinappulana olo on meistä työntekijöistä epämiellyttävää ja outoa, kirjoituksessa kerrotaan.
Kirjoituksen mukaan Talvivaara ei ole pelkästään yhtiön johto tai hallituksen puheenjohtaja Pekka Perä.
– Meitä on noin 500 tuiki tavallista työntekijää ja jatkuva haukku satuttaa meitä. Ammattitaitoamme epäillään julkisesti niin ympäristökuormituksen hoidossa kuin päätyössä nikkelin ja sinkin tuotannossa.
Kirjoituksessa todetaan, että ilman Talvivaaraa Kainuun menettäisi kerrannaisvaikutuksineen ainakin 1 800 työpaikkaa.
Me talvivaaralaiset haluamme työrauhan
Me Talvivaaran työntekijät haluamme työrauhan nimellä ja nimettömänä huudetuilta väitteiltä ja suoranaiselta rienaukselta, johon törmäämme lähes päivittäin mediassa ja muualla. Lisäksi poliittisena pelinappulana olo on meistä työntekijöistä epämiellyttävää ja outoa.
Talvivaara ei ole vain yhtiön johto tai Pekka Perä. Meitä on noin 500 tuiki tavallista työntekijää ja jatkuva haukku satuttaa meitä. Ammattitaitoamme epäillään julkisesti niin ympäristökuormituksen hoidossa kuin päätyössä nikkelin ja sinkin tuotannossa.
Olemme omin käsin ja aivoin rakentaneet ennätyslyhyessä ajassa Euroopan suurimman ja maailman mitassakin noin kymmenen kärjessä olevan nikkelikaivoksen. Eikä se ole pelkkä kaivos, vaan kemiantehdas, jonka ”ajaminen” vaatii tietoa, taitoa ja kokemusta. Meillä on kymmeniä toimintavuosia edessä, vasta kolme kunnollista takana. Talvivaara ei ole mikään koekenttä, vaan parin sukupolven ikäinen työpaikka. Meillä on ammattitaitoa ja se karttuu koko ajan niin tuotantoon kuin ympäristökuormituksen hoitoon.
Mitä jos meitä ei olisi? Kainuu menettäisi kerrannaisvaikutuksineen ainakin 1800 työpaikkaa. Mitä on ympäristöministeri Ville Niinistöllä tarjota meille tilalle, mikä on suunnitelma B?
Monella muulla alalla porukkaa potkitaan pois, mutta meillä uusia tekijöitä palkataan lisää koko ajan. Lisäksi tarjoamme joka kesä opiskelijoille tärkeitä kaivosalan työharjoittelupaikkoja useita kymmeniä.
Olemme tavallisia asuntovelkaisia tai vuokralla asuvia ihmisiä tavoitteena hankkia elanto mielekkäässä työssä. Ei tunnu hyvältä, että esimerkiksi ympäristöministeri on toistuvasti pelotellut työpaikan sulkemisella. Koko Suomen sylkykuppina oleminen vaikuttaa jo perheissämme ja lapsissamme. Koemme, että median luoma kuva Talvivaarasta ja talvivaaralaisista on yksipuolinen ja loukkaava. Suhteeton ja perusteeton pelonlietsonta Talvivaaran ympärillä voi vaikuttaa myös muihin lähialueiden elinkeinoihin.
Talvivaara on kuormittanut ympäristöä, mutta sellaista teollisuutta ei olekaan, jolla ei olisi ympäristövaikutuksia. Olemme oppineet virheistä. Kovalla työllä etenkin vuodenvaihteen 2010-2011 sulfaattipulssi on saatu jo siedettävälle tasolle, yhdeksäsosaan vuoden takaisesta ja se työ jatkuu yhä.
Meistä talvivaaralaisista 83 prosenttia on Kainuusta ja eniten työntekijöitä asuu Kajaanissa ja Sotkamossa. Käypä moni Pohjois-Savostakin ja Pohjois-Karjalasta. Myös pääosa kumppaneiden työntekijöistä on paikallisia ja yhtiön osakeomistus on 80-prosenttisesti Suomessa. Nämä tiedot löytyvät helposti ”googlettamalla”, mutta niin vaan perättömät huhut kiertävät vaikkapa työntekijöiden alkuperästä, työoloista ja yhtiön omistuksesta. Tulemme joka päivä kaivokselle, eikä täällä näy mitään ”helvetin esikartanoa”, kuten jotkut kirjoittavat. Olemme tyytyväisiä työpaikkaamme.
Meistä iso osa harrastaa luontoa: metsästystä, kalastusta, vaeltamista ja sienestämistä. Emme me halua sotkea omaa kotiamme tai takapihaamme. Käytämme samoja metsäpolkuja, marjamaastoja sekä uima- ja kalastuspaikkoja kuin meitä kritisoivatkin.
Haluamme asiallista keskustelua, jos ja kun Talvivaarasta keskustellaan. Ei muuta, kiitos.
Kuinka tästä maasta on tullut niin pienien ihmisten koti?
*****
J.K:
Talvivaaran työntekijöiden avoin kirje: ”Jatkuva haukku satuttaa”
Kaivosyhtiö Talvivaara on julkisuudessa esiintynyt viime aikoina enemmän tai vähemmän negatiivisissa yhteyksissä.
Yhtiön eri työntekijäryhmien luottamushenkilöt työsuojeluvaltuutetut ovatkin lähettäneet medialle mielipidekirjoituksen, jossa kertovat haluavansa saada työrauhan.
– Me Talvivaaran työntekijät haluamme työrauhan nimellä ja nimettömänä huudetuilta väitteiltä ja suoranaiselta rienaukselta, johon törmäämme lähes päivittäin mediassa ja muualla. Lisäksi poliittisena pelinappulana olo on meistä työntekijöistä epämiellyttävää ja outoa, kirjoituksessa kerrotaan.
Kirjoituksen mukaan Talvivaara ei ole pelkästään yhtiön johto tai hallituksen puheenjohtaja Pekka Perä.
– Meitä on noin 500 tuiki tavallista työntekijää ja jatkuva haukku satuttaa meitä. Ammattitaitoamme epäillään julkisesti niin ympäristökuormituksen hoidossa kuin päätyössä nikkelin ja sinkin tuotannossa.
Kirjoituksessa todetaan, että ilman Talvivaaraa Kainuun menettäisi kerrannaisvaikutuksineen ainakin 1 800 työpaikkaa.
Me talvivaaralaiset haluamme työrauhan
Me Talvivaaran työntekijät haluamme työrauhan nimellä ja nimettömänä huudetuilta väitteiltä ja suoranaiselta rienaukselta, johon törmäämme lähes päivittäin mediassa ja muualla. Lisäksi poliittisena pelinappulana olo on meistä työntekijöistä epämiellyttävää ja outoa.
Talvivaara ei ole vain yhtiön johto tai Pekka Perä. Meitä on noin 500 tuiki tavallista työntekijää ja jatkuva haukku satuttaa meitä. Ammattitaitoamme epäillään julkisesti niin ympäristökuormituksen hoidossa kuin päätyössä nikkelin ja sinkin tuotannossa.
Olemme omin käsin ja aivoin rakentaneet ennätyslyhyessä ajassa Euroopan suurimman ja maailman mitassakin noin kymmenen kärjessä olevan nikkelikaivoksen. Eikä se ole pelkkä kaivos, vaan kemiantehdas, jonka ”ajaminen” vaatii tietoa, taitoa ja kokemusta. Meillä on kymmeniä toimintavuosia edessä, vasta kolme kunnollista takana. Talvivaara ei ole mikään koekenttä, vaan parin sukupolven ikäinen työpaikka. Meillä on ammattitaitoa ja se karttuu koko ajan niin tuotantoon kuin ympäristökuormituksen hoitoon.
Mitä jos meitä ei olisi? Kainuu menettäisi kerrannaisvaikutuksineen ainakin 1800 työpaikkaa. Mitä on ympäristöministeri Ville Niinistöllä tarjota meille tilalle, mikä on suunnitelma B?
Monella muulla alalla porukkaa potkitaan pois, mutta meillä uusia tekijöitä palkataan lisää koko ajan. Lisäksi tarjoamme joka kesä opiskelijoille tärkeitä kaivosalan työharjoittelupaikkoja useita kymmeniä.
Olemme tavallisia asuntovelkaisia tai vuokralla asuvia ihmisiä tavoitteena hankkia elanto mielekkäässä työssä. Ei tunnu hyvältä, että esimerkiksi ympäristöministeri on toistuvasti pelotellut työpaikan sulkemisella. Koko Suomen sylkykuppina oleminen vaikuttaa jo perheissämme ja lapsissamme. Koemme, että median luoma kuva Talvivaarasta ja talvivaaralaisista on yksipuolinen ja loukkaava. Suhteeton ja perusteeton pelonlietsonta Talvivaaran ympärillä voi vaikuttaa myös muihin lähialueiden elinkeinoihin.
Talvivaara on kuormittanut ympäristöä, mutta sellaista teollisuutta ei olekaan, jolla ei olisi ympäristövaikutuksia. Olemme oppineet virheistä. Kovalla työllä etenkin vuodenvaihteen 2010-2011 sulfaattipulssi on saatu jo siedettävälle tasolle, yhdeksäsosaan vuoden takaisesta ja se työ jatkuu yhä.
Meistä talvivaaralaisista 83 prosenttia on Kainuusta ja eniten työntekijöitä asuu Kajaanissa ja Sotkamossa. Käypä moni Pohjois-Savostakin ja Pohjois-Karjalasta. Myös pääosa kumppaneiden työntekijöistä on paikallisia ja yhtiön osakeomistus on 80-prosenttisesti Suomessa. Nämä tiedot löytyvät helposti ”googlettamalla”, mutta niin vaan perättömät huhut kiertävät vaikkapa työntekijöiden alkuperästä, työoloista ja yhtiön omistuksesta. Tulemme joka päivä kaivokselle, eikä täällä näy mitään ”helvetin esikartanoa”, kuten jotkut kirjoittavat. Olemme tyytyväisiä työpaikkaamme.
Meistä iso osa harrastaa luontoa: metsästystä, kalastusta, vaeltamista ja sienestämistä. Emme me halua sotkea omaa kotiamme tai takapihaamme. Käytämme samoja metsäpolkuja, marjamaastoja sekä uima- ja kalastuspaikkoja kuin meitä kritisoivatkin.
Haluamme asiallista keskustelua, jos ja kun Talvivaarasta keskustellaan. Ei muuta, kiitos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)