Hauskaa päiväristeilyissä on se, että ne ovat upea tapa päästä käymään ulkomailla, jossa on edelleen minulle hohtoa. Lisäksi Tallinna on sen verran erilainan kaupunki, että siellä aidosti tuntee olonsa toisenlaiseksi. Turistiksi tutussa paikassa.
Kävin lounaalla Ravintola Pegasuksessa, josta viisi huomiota:
- Pyöreät ikkunat ja pyöreät oranssit lamput
- Herttainen tarjoilijatyttö
- Paikan suosio
- Korkea laatu
- Mainio
Tilasin alkuun silakoita, joita en ole syönyt ravintolassa varmasti koskaan. Ihmettelen hieman miksi en, sillä annos oli upea.
Fried Baltic herrin fillets
- Asian style salad, chili-lemmon mayonaise, wakame seaweed, fresh cucumber, marinated onions, coriander, lamb salad
Chili-sitruuna majoneesi oli hyvin pehmeä ja lempeä, jossa olisi voinut olla hieman enemmänkin chilin tuntua. Samoin kurkun olisin ehkä leikannut hieman lyhyemmiksi paloiksi, mutta kokonaisuutena mainio.
Pääruuaksi tilasin kanaa ja kumppaniksi valkoviiniä.
Roasted chicken breast
- Apple-celeriac cream, creamy lemongrass sauce, cherry tomatoes, broad beans, marinated onions
Tästä minulle jäi mieleen kastikkeen määrä, joka todella vaati sen syvän lautasen, jossa ruoka tarjoiltiin. Kermainen sitruunaruohokastike oli hyvää, mutta antoi vaikutelman keittoannoksesta, joka oli koristeltu mainiolla kanafileellä. Omena-juuriselleri(?) vaahto kärsi kastikkeen määrästä ja osittain menetti koostumuksensa, joka toki voi olla myös tarkoitus. Makuina annos oli erittäin onnistunut ja tiedän syyllistyväni osoitteluun.
Viini ei minulle jäänyt mieleen, muuten kuin raikkaudellaan ja sopivalla hapokkuudellaan. Mainio viini.
Menisin paikkaan toisenkin kerran, mutta saattaa hyvinkin jäädä menemättä. Käyn liian harvoin Tallinnassa, jotta olisin valmis asettamaan itselleni vielä kantapaikkaa. Tosin jos paikkakunnalla asuisin, tämä olisi ehkä yksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti