sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Esivaalit Amerikassa - miten pitkälle puhumisella voikaan päästä

Alkaako peli olla selvä? Jeb Bush on nyt luovuttanut, vaikka tämän piti olla hänen voittokulkuaan alusta loppuun. Tämä ajatus oli pinnalla, todennäköisesti joskus pari vuotta sitten kun kisa ei ollut vielä edes kunnolla alkanut. Tarkoitan siis tietysti jenkkien presidentinvaaleja, joissa askelmerkit alkavat osumaan kohdalleen.

Olisi tosi kurja olla tällä hetkellä Jeb Bush. Menestyvän poliittisen imperiumin se nuorempi poika, joka on aina hävinnyt. Tosin Floridassa kaverilla oli ilmeisen mukavaa, mutta kun isä ja isoveli ovat olleet presidenttejä, niin eläkeläisten pomomiehen rooli on aika pehmoinen. Hassua miten se maailma toimii ja kääntyy.


Olen häpeämättömästi ottanut kuvankaappauksen BBC:n sivuilta, joka on lainannut yllä olevan kaavion AP:n puolelta. Se näyttää valitsijamiestilanteen tätä kirjoittaessani. On toki totta, että nyt on annettu äänet vasta vain muutamassa osavaltiossa, mutta jotain selkeää tuosta alkaa jo löytyä. Clinton on vahva, samoin kuin Trump, joskaan ei aivan yhtä selvästi.

Hillary Clinton oli ongelmissa Bernie Sandersin kanssa, sillä Bernie on puhunut nuorille äänestäjille tavalla jota Hillary ei ole osannut odottaa. Tai jos onkin, niin ei ole pystynyt reagoimaan. Bernie on idealisti ja idealismi puhuttelee nuoria sieluja; tämä on ollut hänen vahvuutensa. Ongelma vain saattaa olla siinä, että valta osa äänestäjistä on kyynikkoja, eikä heitä kiinnosta ilmainen opiskelu. Suuret ikäluokat ovat jo opiskelleet, eikä heillä ole halvaannuttavaa opintolainaa, kuten heidän lapsillaan.

Ihminen on itsekäs äänestyskopissa.

Trump on edelleen jotain ennen näkemätöntä ja ihailtavaa. Ihailtavaa siis siinä, kuinka kaveri pystyy pelkällä puhumisella nousemaan todelliseksi ehdokkaaksi maailman mahtavimpaan virkaan. Suomessa olisi vähän sama jos Harry Harkimo haastaisi Sauli Niinistön seuraavissa presidentinvaaleissa ja puhuisi niin paljon sontaa, että johtaisi vaaligallupeissa.

Oma veikkaukseni on, että Trump on super tiistain jälkeen edelleen johtava ehdokas, mutta ei ylivoimaisessa johdossa. Kuitenkin niin vahvassa asemassa, että todellista epäselvyyttä ei voittajasta enää ole. Tämä oikeastaan siksi, että mies joka pystyy haastamaan riitaa paavin kanssa ja silti voittaa, on kohtuullisen luodinkestävä. Vaikea kuvitella minkälainen skandaali riittäisi pudottamaan hänet tavallisten kuolevaisten joukkoon.

Kun kerran veikkauksista puhutaan, niin ohessa kertauksen vuoksi oma ennustukseni viime lokakuulta:

Ennustuksia:
  • Trump vs. Sanders = Trump koska Sanders on liian äärilaidalla
  • Clinton vs. Sanders = Clinton koska on uskottavampi presidentti
  • Sanders vs. Trump = Trump koska puhuu lujempaa kuin Sanders
  • Trump vs. Clinton = Clinton koska Trump on pikkuisen enemmän ääriehdokas kuin Clinton

Kyse on edelleen siitä kuka voittaa ensiksi toisen äärilaidan ja pystyy sen jälkeen kääntämään itsensä keskustan ehdokkaaksi. Olen edelleen sitä mieltä, että Trump ja Sanders ovat kumpikin pikkuisen liian ääriehdokkaita voittaakseen. Clinton on sitä myös, mutta hänessä on kuitenkin ominaisuuksia, jotka ovat hyväksyttäviä myös republikaanien äänestäjille. Kolmikon muut kaverit eivät pysty puhumaan toistensa kannattajille.

Ei kommentteja: