Pidän pistimistä. Kylmässä teräksessä on jotain mikä puhuttelee, vaikka en täysin tiedosta mistä se johtuu. Kaiketi kyseessä on se historia, sillä kylmä metalli on ollut ihmiskunnassa vallan ja voiman symboli jo tuhansia vuosia vuosia.
Ötzillä oli mukanaan kuparinen kirves, joka on luultavasti ensimmäinen metallista tehty kirves. Ei nyt tietenkään juuri se kyseinen, mutta pronssi on metallien sekoite kun kupari itsessään on puhdas alkuaine. On vaikea kuvitella mikä on ollut metallisen työkalun tuoma statusarvo, sillä meille se on ollut itsestään selvyys.
Pistimet.. nuo terävät nimensä mukaiset puhkomiseen tarkoitetut esineet. Itse asiassa ne taitavat olla nykypäivänä lähes täysin tarpeettomia esineitä ja edustavat joka tapauksessa tuhansien vuosien tradition päätöstä. Olemme itse asiassa sellaisessa ihmiskunnan kehitysvaiheessa, jossa keihäästä on tullut historiaa. Sitähän pistin lopulta on, keihään terä. Kivääri on pelkkä keihään varsi sillä hetkellä kun ammukset loppuvat, eikä sodankäynnissä tee mitään pelkällä puisella kepillä.
Katsoin viikonloppuna Avaraa Luontoa, jossa oli pätkä kahdesta simpanssista. Nuorempi ja häntä hieman vanhempi, joka teki jotain käsittämättömän älykästä. Hän katkaisi pienen puun, teroitti sen hampaillaan ja metsästi. Simpanssi tunnusteli puussa olevaa koloa ja kun tunsi toisen eläimen, iski tekemällään keihäällä. Todennäköisesti ihminen oppi keihään käytön aivan samalla tavalla ja kantoi keihästä mukanaan aina siitä päivästä lähtien.
Nyt ne päivät ovat päättyneet. Ihminen ei enää tarvitse keihästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti